No mutta terve!

Se olisi sitten taas aamu. Tällä kertaa nukkua posootin yön varsin hyvin ilman omituisia kiputuntemuksia kesken unien, jes! Se eilisen aamun omituinen olotilakin kaikkosi siinä päivän mittaan ja työt luisti varsin vauhdikkaasti joten ei huono, ei.

Päivän aikana ennätettiin käydä naapuriluokassa treenaamassa eläkkeelle jäävälle työntekijälle lauluakin jonka ekat vahvitettuna ohjattavalla sitten laulaa lurautti opehuoneella kahvittelun alkajaisiksi. Todettakoon, että ohjattavahan ei ole ennen moisiin karkeloihin osallistunut millään tavalla sillä tilanteet ei ole vaan onnistuneet tältä. Tällä kertaa homma sujui kuin rasvattuna.

Liekö sitten kyseisen tilanteen jännittävyys purkautunut heti laulun perään vietetyn välkän aikana, tenavahan istua öllötti opehuoneen edessä penkillä kun luokkaan suuntasin. Oli sitten ottanut ja heittänyt yhtä oppilasta selkään kivellä, väitti toki että ylemmän luokan oppilas oli lällätellyt tälle pihalla.

Pakko todeta, että minulla on suht korkea kynnys uskoa näihin ”toi teki eka”-juttuihin, sillä tunnen ohjattavan tavat aika hyvin ja osaan varsin hyvin lukea tästä koska sanottu asia on totta ja koska ei. Täysin mahdollista on, että ylemmän luokan oppilas on lällätellyt omien kavereidensa kanssa touhutessaan näille kavereilleen (esim hippaa mennessä) mutta ohjattavalle. Tuskinpa.

Ja kuten aina näitä ikäviä tilanteita selvitellessä niin nytkin ohjattava päätti käyttää vanhaa keinoaan eli sitä huutamista. Kun ei se tapahtunut nyt muiden puheen päälle huutamalla muuksi muutu, ei vaikka kuinka huutaisi ”toi aloitti eka, toi aloitti eka”. Kivi nyt oli joka tapauksessa lentänyt ja osunut toista oppilasta selkään ja kivien heittely nyt on yksinkertaisesti ehdottoman kiellettyä.

Seuraava vaihe olikin sitten se, että kivi muuttui hetki hetkeltä pienemmäksi ollen lopulta enää peukalonpään kokoinen mutta niin. Kivi kuin kivi ja koolla ei ole merkitystä. Enkä todellakaan usko, että kyseessä oli mikään peukalonpäänkokoinen kivi, ennemmin ehkä tenavan puolikkaan nyrkin kokoinen.

Vanhat tavat istuu sitkeässä, uskottava se on, ja tämähän se on ollut yksi tenavan kompastuskiviä koulussa. Kun on jotain sössitty niin sitä ei myönnetä vaan kuvitellaan että vastaanhuutamalla se muuttuu muuksi kuin on. Tenava sai, tietysti, samantien kuulla rankunkin joka kiven heitosta lankesi eli tänään on sitten sisävälkät vuorossa.

Kumma juttu, että luokkaan ehdittyä tarina oli jo muuttanut siinä määrin muotoaan että oikeastaan tenava ei ollutkaan heittänyt toista oppilasta vaan tarkoitus oli ollut heittää kivi koulun aidan yli. Tämä kuulostikin jo ihan todelta ja pidinkin tenavalle pienimuotoisen puhuttelun siitä, miten voi käydä jos kiviä viskoo aidan yli.

Kun eikös nyt mieleen muistu edellisen vuoden tapahtuma jossa tenava nakkasi kiven aidan yli koulun pihan puolelle koulusta lähdettyään ja kivi osui yhtä oppilasta päähän ja eikös jo tuolloin puhuttu siitä, että niitä EI heitellä missään kohtaa koulupäivää saati koulumatkaa eikä mielellään milloinkaan muulloinkaan. Ja ei, edelleenkään sillä kiven koolla EI ole merkitystä.

Tenava tyytyi kuuntelemaan puhuttelun ja tottakai, kun asia nyt kuitenkin edelleen harmitti, kieltäytyi tekemästä äikän tehtäviä koska ei saanut itse päättää mitä tekee. Tämä on se tenavan toinen kompastuskivi koulun tunneilla. Minä tahdon tehdä nyt käsialaa -> ei kun nyt tehdään kielioppiin liittyvää kirjaa -> en sitten tee.

Ihan yhtälainen mahdollisuus on aina sille että minä tahdon tehdä käsialaa -> no nyt sitä voi tosiaan tehdä -> mä vihaan käsialaa enkä jaksa tehdä tätä! Käsialakirjoituksen lumous kun meni jo ohi mutta tenava on ottanut nyt sen keinoksi vältellä tekemistä tunneilla. Yhdessä kohtaa välttelykeinona oli tarinavihkoon kirjoittaminen, tämä olisi tahtonut jatkuvasti kirjoittaa tarinavihkoon jakotunneilla ja ekat pari tarinaa syntyikin hienosti ja sen jälkeen.

Tunnit istuttiin vihkon ääressä ja osa tunnista kiukuteltiin kun ei keksitty mitään kirjoitettavaa ja muutenkin oli ihan tyhmää ja plaaplaaplaa ja tämä siis sen jälkeen kun itse oli tunnin alussa toivonut että kirjoitettaisiin ennemmin tarinaa kuin tehtäisiin työkirjaa. Lopulta tarinavihkoon saattoi ilmestyä muutama hassu lause ja siinä se eli huoks.

Temppuilukausi on siis selvästi aluillaan mutta niinhän se vaan tuo syyslomakin lähestyy ja syyslomahan on ollut se rajapyykki parina vuonna josta ongelmatkin on tosissaan alkaneet. Näinköhän tänäkin vuonna.

Työmaalta koikkelehdin kotiin ja touhusin makaronit kiehumaan, pastakastikkeen lämpiämään ja tutkailin speden läksyt. Tenavien syötyä suuntasin kirpparille sillä oikeasti. Speden takista hajosi vetoketju ja en todellakaan välittäisi ostaa tähän väliin mitään uutta ja kallista syys-kevättakkia sillä tenava kasvaa niin vauhdilla ja talvitakin hankinta on joka tapauksessa edessä.

Tunti siellä kirpparilla meni helposti kierrellessä ja kas, niin vain löysin spedelle hyvän syystakin vitosella. Samalla mukaan tarttui takki junnulle eikä sekään ollut hinnalla pilattu, peräti 6 euroa maksoi moinen. Ja junnuhan rakastui ihan sataa moiseen takkiin, onhan se ns jenkkitakki eli nahkaiset hihat ja selkä- ja etukappale huopaa.

Ihan euron edestä törsäsin sitten itseenikin ja kas… tämähän sieltä mukaan tarttui.

13979_10152688498953771_6364666932147163824_n

Pakkohan se oli mukaan napata vaikka sinne nyt ei kutimet työmaalle mukaan mahdukaan. Mutta kun niin. Him! Ei tosin hajuakaan onko kyseessä aito Him-tuote mutta tuolla nyt ei ole väliä, minulle passaa vallan mainiosti ja luulenpa, että pääsee vielä ulkoilemaankin kanssani kertana eräänä.

Kotiuduttuani pesin pyykkiä, siivoilin sieltä täältä ja imuroin alakerran. Lievää päänvaivaa aiheutti tosin imuri. Ensin se veti todella huonosti ja ajattelinkin jo hetken että mitä ihmettä, onko siellä muka pölypussi täynnä vaikka siitä ei ole kauaakaan kun sen vaihdoin. No eipä ollut, ei.

Sen kerran kun ostin tarvikepölypusseja ja vieläpä kodinkoneliikkeen myyjän suosituksesta kun ne on halvempia ja ihan yhtä hyviä kuin alkuperäiset niin mikäpä oli tulos. Pölypussin ruojake oli ottanut ja päästänyt osan imuroiduista hiekoista ja pölyistä pitkin pölysäiliötä ja suodatinta ja kas, tukossa astihan se suodatin oli. Voitte vain arvata manailun määrää.

Mikäs siinä, minä otin ja puhdistin pölysäiliötilan, vaihdoin uuden suodattimen ja kas, johan sitä oltiin taas virkeää imuria. Pitänee jatkossa kurkata aina ennen imurointia että pölypussi on takuulla tiukasti oikealla kohdalla lukituksessa kiinni. Siis siihen asti kun ne alkuperäiset pölypussit tulee, niitä kun tilasin samantien mieleshopista imurin siistittyäni.

Eipä se päänvaivailu silti siihen loppunut. Jos kohta imurilla on saanut imuroitua koko alakerran eteisen pistorasian varassa niin kappas kummaa, nyt johto ei riittänyt edes keittiön perimmäiseen nurkkaan asti. Siis mitä ihmettä?! Minä kelasin johdon sisään, kiskoin uudelleen ulos, kelasin sisään ja kiskoin ja ihmettelin että mitä hemmettiä. Ei se näin lyhyt pitäisi olla.

Ehdin jo siinä manata sitäkin, että näinköhän minun pitää lähettää imuri huoltoon sillä selvästikin johtotilassa on nyt joku iso ongelma ja johto ei tule kokonaisuudessaan ulos kuten pitäisi. Sitkeys palkitaan ja kas, pari kertaa uudelleen vielä nypittyäni johtoa otin ja kiskaisin kerran ”hieman” kovemmin ja kas…

On siinä ainakin tehokas sisäänkelausmekanismi! Johtotilasta kun paukahti esiin solmiutunut johto! Siis mitä ihmettä? Solmu johdossa! Ja imuri oli kiskonut sen sisäänsä? Ei voi ymmärtää miten moinen on mahdollista, minä kun olen jokseenkin tarkka imurin suhteen (kiitos vaan edellisen imurin romuttaneiden tenavien) enkä anna kenenkään muun kuin ukon koskea siihen.

Näinköhän ukko on tosiaan imuroituaan kelannut johdon sisään ilman että on sen kummemmin katsonut miten se sinne menee? Vai eikö solmu ole muka yhtään kanitellut sisäänkelautuessaan? En tiedä, mutta solmun avattuani imuri pelitti jälleen kuten uutena. Toisinaan sitä saa yllättävän pitkän ja vaiheikkaan touhun aikaan tuosta imuroimisestakin.

Pyykkejä kuivumaan nakkoessa spede toimitti apupojan virkaa ja sen perään tarjoilin sitten jo iltapalankin. Itse einehdin vielä siinä töllöä tuijotellessa ja tulipa siinä einehtimisen perään kudottua toinen Espanjaan lähtevistä villasukistakin valmiiksi ja aloiteltua paria tälle. Tänään puikot saa lisää kyytiä ja todnäk suuntaan uudemman kerran vielä kirpparillekin jos prinsessa vain tahtoo.

Oikein muita suunnitelmia en tälle päivälle ole tehnytkään, luvassahan on se todnäk piirun pidempi työpäivä joten saa nähdä miten kotiin suoriudun. Junnu ei tänään mene kouluun sillä siellä on retkipäivä eikä koulu ole järjestänyt korvaavaa toimintaa joten kotona tuo pyörii.

Vaan jaa. Nyt taidan ryhtyä entraamaan habitustani kuosiin joten se on moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s