No kas, arkihan se taas

Ja työmaakin odottelee kuten niin monena aiempanakin aamuna. Hiphei ja hurraa, tai jotain. Viikonloppu olikin varsin mainio, lauantaina meillä tusattiin jälleen itsetehtyjä kananugetteja, pääkokkina hääräsi ukko ja apukokkina prinsessa. Junnu sai yökaverin itselleen ja minä touhasin lapsille iltapalaksi pannaria.

Erinäinen määrä kotihommiakin tuli, tietysti, tehtyä. Puhtaat vaatteet löysi kaappeihin, pölyt katosi sieltä täältä ja nurmikkokin sai kyytiä. Apteekissakin tuli pyörähdettyä sillä junnuhan popsii edelleen välillä niitä särkylääkkeitä ja tällehän ei ainakaan pienempänä käynyt burana kipulääkkeeksi joten panadolia oli noudettava lisää.

En sitten tiedä kävisikö burana tätä nykyä kun astma on selvästikin selätetty kanta. Ehkä voisi jossain kohtaa kokeilla mikä tilanne on sen suhteen, mutta ei ehkä juuri nyt. Astmasta tulikin mieleen, että pitää muistaa soittaa sinne astmapolille ja siirtää tai ehkä jopa perua koko spirometria-aika. En näet oikein tiedä, että onko koko testi tarpeen sillä junnullahan ei ole ollut MITÄÄN oireita sen jälkeen kun tältä lopetettiin lääkitys. No, kaipa he osaavat sieltä sanoa mikä on järkevintä.

Eilen evästeltiin lähinnä niitä edellisenä päivänä kokattuja nugetteja, prinsessa touhusi lisukkeeksi ranskalaisia perunoita ja toki niitä nakkejakin tuli spedelle keitettyä. Junnun yövieras lähti jo aamukasilta kotiin sillä tälle oli tullut mahdottoman paha olo kesken unien. Voi voi, ei kiva alkuunkaan.

Muutama tallennus tuli kurkittua siinä päivän mittaan ja illalla tuijotin, tietysti, scandalin. Scandalin perään otinkin makuuasennon sohvalle sillä daa. Lentopallo pyöri makkarin töllössä ja minähän EN tätä nykyä makkarissa makoile silloin kun telkkari suoltaa jotain hiivatin urheilua.

Liekö sitten sohvalla osansa asiaan mutta toteanpa, että selkä tuntuu jokseenkin jäykältä tällä hetkellä. Siinä sohvalla tuli sentään nukuttua aina aamukolmeen asti jolloin havahduin hereille ja siirryin vessan kautta omaan petiin. Onneksi ukolla on tänään iltavuoro ja käsittääkseni lentopallotkin on ohi tältä erää joten saan pitää kaukosäätimen ja telkkarin hallintaoikeuden ihan itselläni tänä ehtoona.

Tälle päivälle ei ole sen kummempaa ohjelmaa tiedossa, ei siis työmaalla sen enempää kuin kotonakaan. Perjantaina ei muuten ollutkaan sitä palaveria, esimies soitteli puoli ysin aikaan aamusta työmaalle ja ilmoitti, että hups niin, hän ihan unohti perua sen edellisenä päivänä, hän kun ei tulekaan työmaalle kuin piipahtamaan tänään. Aha. Just.

Ja piipahtihan tuo, ihan siinä määrin että ennätti minutkin hakea luokasta jutulle kanssaan, kas kun sen uuden oppilaan taksijutut. Että voisinko minä mitenkään ottaa lapsen keskiviikkotaksia katsonnan alle kun nyt kuitenkin olen ne vikat tunnit hänen kanssaan samassa luokassa. Öööö, joo, mikäs siinä.

Työpäivähän siinä sitten kyllä todnäk venyy vähän mutta ne saan ottaa sitten aina perjantain aamuista pois mitkä keskiviikkosin olen työajan päälle työmaalla. Oikeastaan ihan win-win-tilanne itselleni. Eipä tarvitse miettiä, mitä ollenkaan he kehittävät porukalla sille perjantaiaamun tyhjälle tunnilleni sillä minähän saatan tulla työmaalle vasta puoli ysiltäkin jos niikseen on.

Toisaalta mitä olen taksikuljetuksia seurannut niin aivan mahdollista on sekin, että silpasen paikalle vasta piirun ennen ysiä, taksit kun kulkee vähän miten sattuu joissain tapauksissa. Ja keskiviikko on siitäkin hyvä päivä tämän osalta, että junnu pääsee speden kanssa samaan aikaan koulusta joten yksin ei spede joudu olemaan hetkeäkään tuolloin vaikka minun päiväni venyisikin.

Pääasia kuitenkin on se, ettei minun tarvitse enää miettiä yhtään mitä niille perjantaiaamuille on luvassa. Naurettavaahan niiden miettiminen on ollut, jos ihan rehellisiä ollaan, sillä yhtä ohjaajaa lukuunottamatta ne on kaikilla muillakin tyhjiä tunteja. Ja mikäs, järkevintähän se on taksivahdinta ottaa sen, joka kyseisen lapsen kanssa viettää sen viimeisen tunnin.

Kohta puoliin pitäisi kaiketi ryhtyä tuunaamaan itseään työmaakuntoon. Olipa ilo huomata, että perjantaina pystyin kuin pystyinkin käyttämään silmämeikkiä, silmäthän kun tuppaa falskaamaan puolet päivästä mutta iltaisin ongelmaa ei enää näemmä ole. Ja ne ihanat korkonilkkurit, ah! Joopa joo.

Kosto niiden käytöstä on saatu nyt pitkän kaavan mukaan, jos kohta perjantaina kivisteli pikkuvarpaita siinä määrin että olin jokseenkin varma rakkojen ilmestymisestä niin todettakoon, että rakkoja EI ilmestynyt eikä niitä ole tullut viiveelläkään. Sen sijaan nilkat ja säärien etuosat on ihan hemmetin kipeät. Ush! Kertoo aika hyvin siitä, kuinka usein korkkareita tuleekaan käytettyä…

Vaan jaa niin. Josko nyt sinne tuunausosastolle. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s