Hohoo, viimeinkin!

Tänään on SE päivä! Hedberg, jes! Johan tätä on odotettukin. Ensin on tosin suoriuduttava työpäivästä ja ennen kaikkea aamuisesta palaverista jossa saattaa olla lluvassa about mitä tahansa. Karvaita on kokemukset liittyen näihin esimies-ohjaajat-palavereihin, saapa nähdä miten tällä kertaa käy. Ush!

No, josko se siitä sutvaantuu. Tai sitten ei. Onneksi illalla on se Hedberg niin kävi miten kävi, ketutus ei tule olemaan pysyvä olotila. Ainahan sitä toivoa saa, ja toivonkin, että pahanilmanlintu saa esimieheltä edes pientä noottia. Epäilen, että ei, pahanilmanlintu kun tuntuu olevan esimiehen suosikeita.

Ihan oikea syykin sille nootille olisi. Pahanilmanlintu on toiminut esimiehen ohjeiden vastaisesti ja koululle on tullut pyyhkeitä moisesta käytöksestä mutta niin. Tuskinpa pahanilmanlinnulle siitä edes mainitaan. Onhan hän kuitenkin nyt täydellinen työntekijä, olkoonkin että klenkkaa toista koipeaan ja sälytti liikuntatuntinsa toista ohjaajaa sijaistaneelle ohjaajalle.

Tätä minä epäilinkin jo alkuviikosta kun pahanilmanlintu palasi työmaalle. Tämän töitä tullaan paikkaamaan jollain keinolla sillä eihän hän voi tehdä kaikkea mitä työnkuvaan liittyy. Ja anteeksi nyt, minusta se on väärin että niitä paikkaillaan. Eikö jo sen, että lääkäri on ehdottanut lisäsaikkua pitäisi kertoa ettei työkunto riitä?

No, eipä kai tämä toisaalta minua puristele, minä kun en tule tämän töitä paikkomaan, se on selvä. Sen sijaan vietin eilen aamulla työmaalla aikaani palaverissa jossa kerrottiin kouluun saapuvasta uudesta haastavasta oppilaasta ja tämän oppilaan opettaja totesi olevansa todella iloinen siitä, että kuuli juuri minun ja luokka-aisaparin olevan niitä jotka ovat kyseisen oppilaan integraatiotunneilla ohjaajina.

Kyseinen heppu on kuulemani perusteella kokolailla kuin oma ohjattavani on. Kieltää ehdottomasti tehneensä koskaan mitään jos konfliktitilanteeseen ajautuu, huutaa ja raivoaa tuntiessaan jääneensä altavastaajaksi ja ei luota yhtään kehenkään. Tunnepuolen ongelmat on isot. Osaa kuulemani mukaan myös kertakaikkisen laajan sanaston haukkumanimiä joita mielellään käyttääkin hermostuessaan. Jahas. Oppimisvaikeuksia hepulla ei sen sijaan ole vaan on kovinkin välkky ja ahkera tekemään.

Mitäpä tähän sanoisi… Odotan mielenkiinnolla ensiviikon kässytunteja. Raivopäitähän siellä ei vielä olekaan vaikka muutama esy-puolen oppilas onkin joiden vuoksi siellä lähinnä olen. Tämähän sopii hyvin joukkoon lisukkeeksi, sano. Tosin epäilen, että tunnit tulee menemään varsin hyvin kunhan opin ensin ennakoimaan tämänkin hepun olotiloja.

Niinhän omankin ohjattavan kanssa on tätä nykyä. Eilen ylitettiin ISO rajapyykki ja tenava oli ekan kerran integroituna matikassa! Siis oikeasti! Siellä me istuimme yli kahdenkymmenen muun oppilaan kanssa isossa luokassa ja tämähän oli myös jotain jota tenavan suhteen ei uskottu ikinä tapahtuvan. Tosin kostautuihan se, kuten usein tenavan kanssa käy, tenava kun on täysin rutiinien orja.

Seuraavalla tunnilla minulla olikin kiukkupallero joka heitti käsialakirjansa lattialle, vaikka nyt olikin itse halunnut harjoitella nimenomaan sitä käsialaa ennemmin kuin oikeinkirjoitusvihkon tehtäviä. Minä nostin kirjan takaisin pulpetille, totesin että heittely ei johda mihinkään ja kynä viuhumaan jos liikkatunnille mielii. Sen perään käänsin selkäni ja kurkkailin luokan toisen kakkosen kirjoittamista, tälle kun on supertärkeää että käyn yhtä taajaan tämän pulpetin ääressä kuin tenavankin.

Tenava istui kädet puuskassa ja möksötti. Pitkästä aikaa, siis ekaa kertaa koko syksynä, tämä alkoi mölistäkin siinä mutta toisin kuin aiemmin tämä osasi myös lopettaa mölinän samantien kun käännyin ja kielsin mekaamisen sillä ”nyt sinä häiritset MUITA käytökselläsi, istut sitten ihan aloillasi ja olet tekemättä mutta melua et”. Möksötystä jatkui ihan sinne tunnin loppupuolelle asti ja työmäärä oli tarkalleen 14 isoa E-kirjainta. Huoks.

Liikkatunneille silti lähdettiin, ei siinä mitään, ja ne menikin ihan hyvin yhtä pientä kömmähdystä lukuunottamatta. Kyseinen kömmähdys oli sijaistava ohjaaja joka oli hanakasti tarttumassa tenavan käytökseen jalkkisjoukkueita muodostaessa. Pari kertaa tämän konahdettua tenavalle totesin ohjaajalle että jospa nyt antaisit olla, ei välttämättä kannata.

Siinä määrin hyvin olen oppinut tenavaa näinä vuosina lukemaan, että tiedän tarkalleen koska homma alkaa mennä yli ja tenavaa täysin tuntemattoman ohjaajan kohdalla ymmärrän varsin hyvin, ettei tämä tiennyt alkuunkaan miten tenavan kanssa pitää toimia että tämän saa toimimaan. Konahtelulla tenava ei toimi. Jalkkismatsi meni ihan ok kun alkuun päästiin, toki siinä sai jälleen olla ohjaamassa kerran jos eräänkin mutta sitähän minun työni on.

Vieraileva ohjaaja taas koki tämän hyvinkin omituiseksi asetelmaksi ja kävi kyselemässä minkä ikäinen tenava on ja kuultuaan, että kyseessä on ekaluokan tuplannut kakkonen sanoi minulle hyvinkin valittelevalla äänellä että ”no, kyllä siitäkin varmaan ihan ihminen tulee”. Ei tietenkään saisi mutta kyllä kiukuksi pisti moinen kommentti.

Jopa siinä määrin, että totesin ohjaajalle että ihminenhän tuo on ollut kokoajan ja tätä nykyä tuo on jo ihminen joka osallistuu liikuntatunteihin muun luokan kanssa toisin kuin ekana vuonna jolloin liikuntatunnit vietettiin ihan kaksin kun ryhmässä toimiminen ei onnistunut ollenkaan. Jotenkin pisti niin ärsyttämään että otin ja astelin muutaman askeleen kauemmaksi ohjaajasta sillä oikeasti. Argh!

Työpäivä tuli taputeltua pakettiin ja pyörähdin pikaisesti kotoa noutamassa prinsessan, sen perään suuntasimme allergiatesteihin. Eipä niissä oikein muuta yllättävää ollut kuin se, että eläimet ei nostaneet reaktiota sille asteelle että puhuttaisiin vielä allergiasta. Pujo, koivu ja leppä nyt oli ihan selvää kauraa, allerginen mikä allerginen, koiran ja kissan reaktiot oli piirun alle allergian rajan ja jes, pölypunkki saati homeet ei tehneet yhtään mitään.

Myöhemmin pyörähdimme vielä lääkärillä joka kirjoitti arsenaalin allergialääkkeitä lähinnä ensi vuodelle ja samalla kehotti harkitsemaan siedätyshoitoa. Papilloomaa ei vielä poistettu mutta senkin suhteen lääkäri selitti tapahtuman selkokielellä prinsessalle ja tämä jäi nyt harkitsemaan poistoa. Papillooma kun on hitusen kasvanut keväästä joten ei ihme että se kiusaa.

Kotimatkalla kurvailimme vielä pakkeli- ja lankakaupan kautta ja kas, innostuinhan minä sitten kotosalla testaamaan uutta BB-voidetta. Omg, sehän todellakin toimii! Jotenkin siinä innostuin samalla kertaa nyppimään kulmat, tekemään kunnon jalkahoidon ja kas, kohta olin jo tekemässä ihokuorintaa suihkussa.

Liekö sitten syynä moinen kauheudenhoitoilta mutta jösses, että minä väsähdin täysin suihkusta suoriuduttuani. Sitkeästi silti istua öllötin nojatuolissa likemmäs kymmentä, hoitelin iltapalat, luin iltasadun spedelle ja siivoilin keittiön. Ei liene yllätys, että yöunille kumahdin liki samantien kun petiin pyörähdin.

Tämän päivän ohjelma on siis tarkalleen työmaata, itsensä laittelua, bussissa istumista, terassilla (jos keli sallii) piipahtamista, Hedbergiä ja tadaa, ruokaravintolaa. Voipi olla, että tänä ehtoona en todellakaan ole umpiunessa kympin jälkeen, mahdetaanko olla tuolloin vielä kotonakaan?

Vaan jaa. Nyt lähden tutkailemaan miten saan kutrini kesytettyä. Note to myself; kosteilla hiuksilla EI parane mennä maate. Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Hohoo, viimeinkin!

  1. Toivotaan, että palaverinne sujuu ja että esimies kerrankin saa sanottua myös tälle yhdelle miten asioiden kuuluu olla. Eipä hän todellakaan ole työkykyinen, jos lääkäri saikkua ehdottaa.
    Olen samaa mieltä kuin tämän uuden kaverin opettajakin, että hyvä kun pääsee sinun ohjattavaksesi ainakin osittain. Sinulla on taito hyppysissä hoitaa nämä tunne-elämältään vaikeat tapaukset. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että erityisluokkien lopettaminen ja lasten integroiminen isoihin ryhmiin on pahasta. Koska silloin on vaarana juuri tuollaiset kommentit kuin sijaisohjaalta sait omasta ohjattavasta. Jokainen lapsi ansaitsee myös opettajan arvostuksen, mutta mikäli opettaja ei ymmärrä mitään erikoislapsista, ei homma vaan toimi. Säästöt eivät aina kannata! Mutta onneksi heillä on sinut!
    Aivan ihanaa iltaa ja mukavaa viikonloppua! Lomailen ensi viikon, joten blogipyörähtely saattaa olla melko vähäistä.

    • Erityisluokkien lopettamisesta olen niin samaa mieltä kanssasi, kaikkia lapsia ei voi integroida vaikka kuinka tahtoisi!

      Oikein mahdottoman mukavaa lomaa sinne!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s