Ja taas ollaan keskiviikossa

Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että tämäkin viikko on näillä näppäimin taputeltu kuosiin ja syysloma mökkireissuineen on jälleen päivän lähempänä. Ei huano!

Eilinen työpäivähän oli varsin vauhdikas sekin, aamukin alkoi naurulla sillä yksi entisistä esimiehistäni, junnun koulun rehtori, oli laitellut sisäistä postia junnun koiven tiimoilta. Posti itsessään oli toki asiapitoinen, naurun kirvoitti lähinnä se, että reksi oli kirjoittanut nimeni kirjoitusvirheellä jonka tietää itseäni naurattaneen kerran jos eräänkin kun postia moisella on tullut.

Siinä postissa taas reksi oli myöntänyt junnulle taksikyydit 8.-26.9. väliselle ajalle joka on kertakaikkisen mainio juttu, nythän junnulla luki sairastodistuksessa suositus kyydeille vain tämän viikon perjantaille asti. Todnäk tuohon olisi tullut suht nopeasti muutos sillä tänään kiikutan junnua käymään lekurissa.

Koipi on toki paljon parempi kuin oli, turvotuskin on alkanut yön aikana aina laskemaan ihan täysin, harmillisesti se tosin palaa päivän mittaan mutta ei sentään alkuunkaan samoihin mittoihin mitä vielä viime viikolla oli. Kipukin on pääsääntöisesti asettunut, päivisin koipi sitten kipeytyykin kun poika astuu sillä osan ajasta. Se astuminenkin on tosin ihan ymmärrettävää ja jopa ihan hyvä juttu kunhan sen tekee keppien kanssa tukien kuten poika. Kai.

Huomattavasti parempaan suuntaan ollaan sittenkin siis menty ja hyvä niin, josko poika tosiaan saisi kepit kanveesiin jo viikon-parin sisään. Siteessä jalka on edelleen kaiket päivät, ilman sidettä kun kipeytyminen on paljon nopeampaa.

Työpäivä tuli tosiaan lusittua pikana ja kotiin kurvailtuani ryhdyin samantien riekkumaan keittiöosastolla. Uskoisin, että kaupan perunoista saa jo muusia aikaan mutta kas kun niitä mokomia ei ollut yhtä ainoaa jäljellä jääkaapissa niin päädyinkin tekemään muusia jauheesta, junnulle ja spedelle kun sekin kelpaa varsin hyvin.

Se oli kuulkaa reilu puoli tuntia kun minulla oli tehtynä sekä lihapullasoosi, jauhelihasoosi että tonnikalasoosi ja lisukkeeksi keiteltynä muusin lisäksi makaronia. Ei hassumpaa! Lisukkeeksi pöytään en sitten nakkonutkaan enää kuin kuutioitua tomaattia ja pilkottua kurkkua, olihan sitä siinäkin.

Tenavat evästettyäni ja kun oma napakin oli täytettynä siirryin sitten keittiön siivoilun ja pyykkikoneen käynnistelyn kautta iltapäiväkahvien ja sukkapuikkojen pariin. Tallenteelta laittelin umpipimahtaneet BeverlyHillsin neitoset pyörimään ja olipa sitä taas naurussa ja myötähäpeässä pitelemistä kun heidän touhujaan tuijottelin.

Mikälien omalaatuinen virtapiikki siinä iski ohjelman päätyttyä ja kas, huomasin riekkuvani yläkerrassa junnun huoneen isolla puolella. Hyvin huomaa, että poika on klenkannut keppien kanssa pari viikkoa, yläkerta on kertakaikkiaan räjähtänyt jälleen käsiin. Sen siivottomuuden romppeiden suhteen vielä jotenkin siedän, nimenomaan niihin keppeihin vedoten vaikkakaan en ymmärrä miten niiden kanssa ei muka saa roskia laitettua roskikseen joka on muutaman metrin päässä, mutta ne kaikki htin tahrat lattiassa saa kyllä verenpaineeni nousemaan.

Eniten eilen nosti verenpainetta sittenkin se yläkerran imuri. Se, jonka luovutin vallan yläkerran käyttöön keväällä sen jälkeen kun hankin alakertaan uuden jonka suhteen vannotin ettei tenavat SAA koskea siihen, se kimppakäytössä ollut kun on romutettu aika hyvin päällisin puolin heidän (junnun) toimesta.

Se yläkerran imuri kun on aika htin hyvä imuri, siis edelleen, vaikkakin siitä on joutunut teippaamaan suodatinosan kannen kiinni kun muovinen lukitusmekanismi on ottanut iskua ja hajonnut ja vaikka letkun liitoskohtaakin on jouduttu teippaamaan sillä niin, ottanut iskua ja hajonnut. Eilen siitä ei tuntunut olevan oikein mitään iloa. Missä hemmetissä oli kaikki imuteho ja puhti?

Ehdin siinä jo kurkkia pölypussinkin tilan läpi vain todetakseni että jaa-a, tämähän on melkein tyhjä. Sittenkään se imuteho ei ollut alkuunkaan sitä mitä piti, ehdin jo kotvan miettiä että näinköhän imuriin on tullut jotain isompaakin tuhoa sillä eihän tästä ole kuin muutama viikko aikaa kun junnu ilmoitti että imuri sammui eikä suostunut lähtemään uudelleen päälle vähään aikaan.

Niinpä niin, ylikuumenemissuojahan siinä on, ja enpä ihmettele että ylikuumeni kun sinne on takuuvarmasti kiskottu taas vaahtomuovin paloja ja vaikkas mitä isompaa sontaa joka olisi pitänyt ensin kerätä roskiin käsin ja jos tarkkoja ollaan, jota ei edes pitäisi olla lattialla.

Ei siinä sitten, minä kolistelin putkea, kokeilin uudelleen ja tadaa, johan alkoi kuulua ihmeellinen kilkatus metallisesta imuvarresta. Justaansa joo, eiköhän siellä ole taas joku htin tuke. Tikkari- ja jäätelötikut, isommat karkkipaperit, muistilappuset ja muut, ne kun jää usein tenavalta poimimatta lattialta ennen imurointia eli huoks. Kaipa siellä on yhdistelmä moisia kapineita, kilkatus kun sopi mainiosti nimenomaan johonkin tikkuun.

Ja ei kun lisää kopistelua. Vääntelyä. Kääntelyä. Kiroilua. Yrityksiä keinolla jos jollain mutta ei, putki oli ja pysyi tukossa. Kenellekään ei liene yllätys, että imurin yläkertakuukausien aikana sen lattiasuulake on saatu jumittamaan siihen metalliputkeen kiinni niin tiukasti että sen irtisaaminen oli suunnilleen rälläkän takana. No ei nyt ihan, mutta kiskomalla sitä ei irti saanut ennen kuin putkea oli tosiaan kolkutellut joka hemmetin ilmansuuntaan ja ilmansuunnasta. Ja sitten se irtosikin, viimein, kun aikani olin remponut.

10342906_10152673924383771_4250034567705501252_n

Tadam! Eipä ihme, että imuri oli ylikuumennut junnulla pitkällisen imurointikeikan yhteydessä, millä ilveellä se ei ole sitä toista kertaa tehnyt sitä en tiedä. Ja eipä todellakaan ihme, että imuteho oli likellä luokkaa nolla. Ja ei, se ei ole kuollut hiiri vaikka siltä näyttääkin, onpa vain prinsessan suortuvia, roskia, legoja, videonauhaa ja leluja sievästi pakattuna. Voi sanonko mikä?

No, yhtä kaikki. Operaatio kuolleen rotan jälkeen imurointi sujuikin kuin tanssi ja kas, tunnin uurastuksen jälkeen huoneen isopuoli oli kunnossa. Miinus ne kaikki hemmetin mehu- ja limsatahrat joiden suhteen totesin junnulle etten niihin edes kajoa ennen kuin on saanut sen pikkupuolensa siihen kuntoon, että sen voi imuroida tuosta vaan. Ja se on muuten tänään se aikaansaamispäivä sen osalta, tenava pystyy varsin hyvin istumaan lattialla ja noukkimaan tyhjiä limsatölkkejä, roskia ja muuta moskaa pois sieltä.

Ex-teini tuli juuri passelisti piipahtamaan yläkerrasta suoriuduttuani ja siinä höpöttelyn lomassa laittelin pyykit kuivumaan. Josta tulikin mieleen, että minunhan piti laitella eilen valmiiksi lataamani pyykkikone päälle nyt aamusta. Eilen aamullahan kurvailin pitkin alakertaa imurilla.

Loppuehtoon istuinkin sitten nojatuolissa touhuten ukolle villasukkia. Taidan ottaa kutimet tänäänkin työmaalle mukaan sillä eilenkin tuli kudottua ruokkiksella ja aamusella odotellessa että päivän toimiin päästään. Minunhan tulee mentyä työmaalle aina hieman etuajassa ja kun tenavatkin tulee kasiin niin silloin sitä kutomisaikaa on hyvinkin parikymmentä minuuttia ennen kuin työtyöt alkaa.

Tänään ajattelin sitten tosiaan jatkaa sitä operaatio yläkertaa. Tarkoitus on laajentaa operaatiota pala kerrallaan niin että siihen tulee sisältymään myös vinttien ja kaappien raivausta ja näin ollen saan lisää UFFin lootaankin kiikutettavaa. Työkaverille kiikutan kaikki lelut joita meillä ei käytetä ja jotka hän vain kelpuuttaa ja tadaa, torppa tyhjenee edes piirun!

Sitä, millä aikavälillä tämä kaikki tulee tapahtumaan, en vielä tiedä mutta josko syyslomaan mennessä olisin saanut ulotettua toimet myös omaan vaatekaappiin asti. Hope so!

Vaan jaa. Nyt taidan tutkailla tovin uutisantia, kenties siivoilen vessan tässä joutessani (kellohan on vasta puoli kuusi) ja kaipa sitä pitää omaa habitustaankin tutkailla. Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Ja taas ollaan keskiviikossa

  1. Mä muuten olin lähes varma, että teiltä on löytynyt rotta jostain, kun tuota kuvaa aluksi vilkaisin. Mutta en ihmettele, ettei imuri toimi….samanlaista se on kyllä meilläkin. Kaikkea on aina lattialla, niin että letkut on tukossa yhtä mittaa. Enkä ymmärrä, miten nuo nuoret eivät todellakaan enää osaa laitella tavaroita roskiin, vaan kaikki jää aina niille sijoilleen, mihin kädestä tipahtaa.
    Sulla se on taas ihanasti vauhti päällä. Mä täällä kerään voimia, että jaksan lähteä esikoiselle siivoamaan. Vaikka tuskin se nyt kuukaudessa ihan kauheaan kuntoon sitä 30 neliötä on saanut. Hope so!

    • Siis mikäänhän EI yllätä niin paljon kuin se, kuinka ison siivon voi muutamassa päivässä saada aikaan! Toivottavasti yllätyit iloisesti siivouspuuhissa 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s