Voi töttöröö!

No on tämä nyt sitten varsinaista touhua tuon junnun kintun ympärillä. Jos kohta edellisenä päivänä soitellut lääkäri oli sitä mieltä, että jalkaterästä on luu murtunut ja lisäksi siellä näyttää olevan pala irti niin että jonkinlainen sidostukisysteemi siihen on paikallaan rakennella, kepeistä ei parane luopua ainakaan pariin viikkoon ja ei, sitä kävelyä tuetta ei kannata tuona aikana edes pahemmin yritellä niin johan oli ääni kellossa toinen eilisellä lääkärillä.

Juu, murtumahan siellä, ja juu, vähän tuo nyt siltä näyttäisi että luusta olisi palakin irti mitä kuviin tulee mutta äidin väkertämä idealsidesidos on varsin riittävä, toisen kepinkin voisi jo luovuttaa käsistään ja eiköhän sillä voisi viikon päästä yrittää jo ihan tosissaan sitä liikkumista ilman keppejäkin. Ööö täh?

Painellut lekuri kinttua ei, vaikka kuvista soitellut lääkäri sitä puhelimessa sanoikin että varatkaapa aika jotta lääkäri painelee nyt ja sitten parin viikon kuluttua uudelleen jolloin tiedetään, että pala on lähtenyt luutumaan kuten pitää vaan pisti junnun kokeilemaan köpöttelyä yhden kepin varassa. Hmmmm…

No, luulenpa, että katselen kintun tilannetta jälleen muutaman päivän. Ensi viikolle junnulla on taksikyydit kouluun mutta sen jälkeen tämän pitäisi sitten jo ihan omin avuin suoriutua kouluun, mikäli siis tämä eilinen uusin lekuri oikeassa on, ja se täysimääräinen ja -mittainen juoksu, pomppiminen ja poukkiminen, se onnistuu sitten jo syysloman tietämillä. Jahas. Vai niin.

Että juu. Äiti on hieman hämmentynyt. Niin oli kyllä poikakin joka ei edelleenkään pysty sillä kintulla askeltamaan. Että mene ja tiedä. Moisesta hämmennyksestä johtuen äiti otti ja tilasi ensi viikolle ajan sille kuvista soittaneelle lekurille sillä olisihan tässä nyt kiva tuntea, että lääkäri on todellakin selvillä mitä, missä ja milloin. Nyt sellaista oloa ei jäänyt. Huoks.

No, oli miten oli, eilinen työpäivä oli varsin jees. Vauhdissa riitti vaikka muille jakaa, ennen kuin ehdin kunnolla kissaa sanoa oli päiväkin jo pulkassa töiden osalta. Kotiin kiitolaukkasin vauhdilla ja ei aikaakaan kun pakkasin jo junnua keppeineen autoon. Lekurikeikka ei sitten vienytkään kuin vartin vaikka kotoa lähtiessä olin varautunut siihen, että siellä saattaa mennä jopa tunti jos sitä jalkaa oikein pakiseeraavat.

Kotona evästin tenavat, siivoilin keittiön, keittelin kahvit ja olin ja laiskottelin. Välissä pyörähdin pakettiautomaatilla sillä spedelle tilattu lego-peli oli viimeinkin saapunut. Sitähän on odotettu kuin kuuta nousevaa, jos näin voi sanoa. Moisen hirvittävän reipashenkisen ”touhuamisen” perään tyhjensin tiskikoneen ja keittelin lisää kahvetta.

Kahvin kyytipoikana tuijotin tallenteelta BeverlyHillsin täydelliset vosukat, siinä on sellainen sarja joka on jostain syystä PAKKO katsoa sillä oikeasti. En vain voi ymmärtää miten ihmeellisistä asioista ihmiset voi saada sähläystä ja riitoja aikaan, onko tosiaan niin että kun ei mitään muuta oikeastaan tarvitse tehdä kuin edustaa ja olla niin aivoista voi tulla niin totaalihöttöä???

Tuli siinä sitten samalla tietty kilisyteltyä sukkapuikkojakin ja kun siihen nojatuoliin nyt olin itseni tämmännyt niin enhän minä siitä enää tahtonut päästä edes irti. Iltapalat nyt sentään sain aikaan ja taas puunasin ja putsasin keittiötä mutta siinä se sitten kokolailla olikin.

Jyrki Sukulan hotelli-ohjelman avausjakso nyt tuli töllättyä ja huoks. Olen ehkä vähitellen pikkuisen saanut jonkinlaista makua Jyrkiin mutta niin. Kyllä nämä kotimaiset kuppilat ja hotellit-sarjat on vain halpoja kopioita siitä ainoasta oikeasta. Ilmanko speden hiipattua makuulle tulikin tuijotettua vielä Gordonin Kurjat kuppilat sillä Gordon… Nam!

Siinä samalla valmistui se serkun toinen sukkakin ja pariakin ehdin jo aloitella, tänään taidan ottaa kutimen mukaan työmaalle sillä aamupalaverin aikaan pienimuotoinen kutimen heiluttelu onnistuu varsin mainiosti.

10347696_10152660843983771_5885579707022284352_n

Vaan jaa kuulkaa. Nyt tässä pitäisi kenties ryhtyä tuunaamaan itseään työmaakuosiin sillä kohta on kiitolaukattava yläkertaan herättelemään joukkoja. Junnun taksi pörähtää paikalle piirun ennen kasia ja kasiinhan se menee spedekin. Se on siis moro ja have fun!

7 comments on “Voi töttöröö!

  1. Voi h*mmetti noita lääkäreitä! Ei sitä tänä päivänä tiedä miten pitäisi toimia, kun joka lääkäri on asiasta aina eri mieltä. Toivottavasti se jalka nyt kuitenkin lähtee hyvin luutumaan.
    Kauniita sukkia sieltä sun tehtaastasi tulee ulos!

  2. Eipä tosiaan mikään ihme, että äiti on hämmentynyt. Ihan liian usein nykyään kuulee tällaista. Lääkärit ovat ihan vastakkaista mieltä ja asiakkaan siinä välissä pitäisi sitten tietää ketä uskoa. Oikein hyvä, että tilasit uuden lääkäriajan. Toivottavasti jalan paraneminen pääsee alkuun.

    • Joo, näinhän se on ja totta tosiaan kun ukko huomasi kuitista kenellä olimme käyneet totesi tämä samantien että jaajaa, olisin voinut kertoa jo etukäteen että turhan reissun teette… Onpa siis mainio lekuri!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s