Murtuma, nope!

Siinähän se olikin pähkinänkuoressa, ei murtumaa! Jes! Tosin ihan hieman jäi nyt ihmetyttämään se, että jalka kuvataan uudelleen viikon kuluttua mikäli se ei lähde selvästi paranemaan sillä, ja tämä ihan suoraan lääkärin sanoja matkien, ”joskus tämän ikäisillä ei murtuma näy heti kuvissa vaan siihen saattaa mennä viikkokin ennen kuin se näkyy”. Siis täh?

No, oli miten oli, nyt junnulla on viikko sairaslomaa (hahhahhahhaa!!!) jonka junnu todnäk kuvitteli tarkoittavan sitä, että saa olla öllöttää kotona viikon mutta joka oikeasti tarkoittaakin sitä, ettei junnu saa viikkoon köpsötellä koivellaan. Viikon ajan hän kulkee taksilla kouluun ja sieltä kotiin, paitsi vielä tänään jolloin iskä vie ja äiti hakee.

Eilinen työpäivä oli varsin rennonletkeä. Ensin oli aamu ja sitten jo kohta iltapäivä ja kas, minä kurvailin kotiin. Kotona olin hyvin reipashenkinen ja touhusin, no mitäpä muutakaan, ruokaa ensalkuun. Siinä ruoanlaiton lomassa vahdin speden läksyjen teon sekä jonnii aikaa lapsen ekapelin pelaamista. Lapsi tahtoi askarrella (!) eli pyysi saksia, liimaa ja värikynät.

Tämäpä se olikin harvinaista herkkua, yleensähän lapsi on halunnut tehdä kotona kaikkea muuta kuin touhuta kynän tai muiden vastaavien kapineiden parissa. Aikansa lapsi siinä leikkasi, liimasi ja väritti, minä touhasin ruokapuolen sillä aikaa kuntoon. Askartelun valmistuttua ruokin tenavat jonka perään siivosin ihan perinteiseen tapaan keittiön, käynnistin tiskikoneen ja touhasin muita huoneita jonkinlaiseen kuntoon.

Mikälie virtapiikki ollut kyseessä, mutta imurillakin oli pakko kurvailla siinä joutessaan. Hetken kalisuttelin sukkapuikkoja edellisen päivän sinkkuelämä-jaksojen tuijottelun lomassa ja moisen urakan suoritettuani tyhjensin tiskikoneen ja kas, täytin sen samantien uudemman kerran.

Niinpä niin, on tullut aika alkaa kadottaa näitä ihan vanhimpia pienten ihmisten leluja. Siis näitä harvoja joita meillä edes on jäljellä ja nämä palikathan tenavat on saaneet, tai oikeastaan poikanen 18veehän nämä sai, vuoden -98 jouluna. Nyt nämä lähtevät työkaverilleni mummola-leluiksi. Ei huono!

Kunhan sopiva hetki koettaa tiskikoneen suhteen niin samaan kurimukseen tulee päätymään duplot jotka nekin ovat siirtymässä sinne työkaverin komeroon tämän tyttären lapsosten iloksi. Alustavasti on sovittu jo speden autoratojenkin siirtymisestä sinne joten ei huono sekään, tosin niistä nyt ei ihan vielä olla luopumassa.

Loppuehtoo menikin sitten rennonletkeissä merkeissä eli iltapalaa, töllötintä, sukkapuikkoja ja lisää iltapalaa. Tänään on luvassa taiteen täyteinen perjantai, kuten aina, sillä perjantai on luokkamme ”taidepäivä”. Käytännössähän moinen nimitys tarkoittaa sitä, että varsinaista opiskelua harjoitetaan vain yhdellä tunnilla jonka jälkeen siirrymme musiikin kautta kuvikseen.

Nyt tässä pitäisi laitella kutrinsa kuosiin ja ryhtyä vinhaan herättelytoimintoon. Koko sakki menee kasiin eli keppi-ihmekin pitää saada lähtökuoppiin siihen mennessä. Keppi-ihme muuten testaili eilen ehtoosta jalkaansa, siis seisoi aloillaan kokeillen kuinka paljon koipeen sattuu sille varaaminen. Ei kuulemma sattunut.

Astelun yrittäminen sitten sattuikin niin että sen lisätestailun lapsi hylkäsi samantien. Kohta sitä kinttua sitten särkikin taas ihan kunnolla eli kannatti testata sitä painon päälle varaamista jo tässä kohtaa. Aikamoisen tämminhän jalka on saanut, siitä kielinee sekin että varpaat on kuin puhalletut ilmapallot.

Junnulla itsellään olisi kiire päästä niistä kepeistä eroon sillä jos kohta ne oli tosi in ja pop silloin saadessa niin eilen ne oli jo yäks. Kun käsivarsiinkin sattuu jo. Ja jos sillä jalalla kohta jo pystyisi edes kävelemään niin hän ei sitä taksiakaan sitten tarvitsisi. Henkkoht epäilen, ettei mitään murtumaa sieltä tule löytymään silloin viikonkaan päästä ja hyvä niin mutta toisaalta.

Lääkäri oli kuitenkin määrännyt tämän kulkemaan niillä kepeillä viikon eli voiko tosiaan olla niin, että sinne saattaisi sitten vielä ilmaantua jokin vaurio jos sitä ei pidä nyt ensalkuun ”levossa”? En tiedä, en ole lääkäri ja koska ukko oli se, joka siellä lääkärissä junnun kanssa oli niin vastausta moiseen en taida edes saada, ukko kun tuskin on tajunnut asiaa kysyä.

No, oli miten oli, kulkekoon nyt viikon niiden keppejensä kanssa, tahtoi tai ei. Vaan jaa niin, tosiaan. Kutrit, kersat ja työmaa. Se on siis moro ja have fun!