Huomenta ja huoks

Enpä olekaan hetkeen nukkunut yhtä lyhyitä unia kuin viime yönä, silmät ryökäleet kiusasi ihan tosissaan. Ei hajuakaan mikä ihme iski sekä nokkaan että silmiin kun kotiin palasin työmaalta. Nokka falskasi, silmät falskasi ja sittenhän ne jo kirvelikin ympäriltä kun jatkuvasti sai olla kuivaamassa. Kodille allerginen? Hope not!

Vielä sänkyyn mennessäkin silmät valutteli ja todellakin kirveli ympäriltä joten ihan turha edes kuvitella että olisin unenpäästä saanut kiinni. Varpaitakin siinä alkoi kivistää kun tuskaisena väänsin ja käänsin petissä ja kas, arvaahan sen. Sitten väänsinkin jo sekä silmien että varpaiden takia. Plääh.

Kaipa tämä neljä tuntia katkeamatonta unta saa sitten luvan riittää tämän päivän, tosin todettava se on että nyt heti herättyäkin ne silmät aloitti uudelleen falskaamisen. Voi kun kiva! Saapa nähdä missä kunnossa olen silmieni osalta muutaman tunnin kuluttua, eihän tässä nyt ole mitään järkeä! Yleensä silmien vuotaminen liittyy minulla räkikseen joten voiko olla niin, että räkis tuleekin nurinperin?

Oli miten oli, eilinen työpäivä meni jälleen vallan mukavalla sykkeellä ja vauhdilla. Päivän vikalla tunnilla oli kyllä iskeä ketutus, paha sellainen, se myönnettäköön. Se stnan härkkiminen alkoi taas. Siis se työyhteisön sisäinen, ei tenavan. Tenavahan oli kuin ihmisen mieli eilenkin ja tadaa, käsialakirjoituskirjatKIN otettiin eilen käyttöön.

Tätä ei olisi takuulla uskonut pirun erkkikään vuosi takaperin kun silloiset kakkoset tappeli ja väänsi ja hinkkasi ja eivät saaneet oikein mitään tunneilla aikaan että tänä syksynä olemmekin näiden kakkosten kanssa aivan eri tilanteessa. Edellisillä kakkosilla oli tarkalleen oikeinkirjoitus- ja käsialakirjoituskirjat käytössä ja sittenkin se tekeminen oli niin takkuista että hyvä jos yhtä sivua saivat tunnin aikana pakerrettua.

Silloin tällöin ope otti tekstitaitokirjasta lisätekemistä heille monisteiden muodossa sillä se luetun ymmärtäminenkin kielioppineineen kun on aika tärkeää. No, monisteiden kanssa homma meni aina vielä hitaammaksi sillä aiemmat kakkoset käytti ennemmin tunnit rutisemalla tekemistä vastaan ja hokemalla ”mä en osaa”.

Ja kappas. Tänä syksynä meillä on käytössä kaikki kolme (!!!) äikän oppikirjaa! Tekstitaitoa ja oikeinkirjoitusta on tehty vuorotunnein ja aukeaman tahdilla, monesti on ehditty jo lisätehtäviinkin, nyt käyttöön otettin tosiaan se käsialakin ja sitä treenataan aina silloin tällöin sopivissa kohdissa. Hohoo!

Niin siis se härkkiminen. Minulla on omat epäilykseni härkkijästä sillä selvästikin tämä nyt on härkkijän ajatuksia joita esimies oli opelle höpötellyt pikaisen infotilaisuuden perään. Että kun hän on katsonut, että ohjattava tulee lähes joka aamu ysiin ja hän on nyt miettinyt josko minäkin alkaisin tulla ysiin ja olisin kolmeen niinä päivinä.

Ope oli kotvan katsonut esimiestä ihmeissään, tämä 8-14 kun sovittiin jo keväällä työsopparista sopiessa suullisesti (!) ja kesällähän minä lähetin esimiehelle jopa sähköpostia asian tiimoilta kuultuani, että joku pässinpää oli suunnitellut minulle IP-vuoroa aina 15:39 asti eli kaiketi ajatuksena tällä pässinpäällä oli että en teekään kuusituntisia päiviä vaan vähän summamutikassa ja niin että se 30 tuntia tulee täyteen.

Siihen sähköpostiin esimies vastasi tuolloin että jepjep, työaika on tosiaan se 8-14 ja onneksi olen sen sähköpostin pitänyt tallessa jos tämä nyt ihan säheltämiseksi menee. Ne painavat perusteetkin sovitulle työajalle on takuuvarmasti ollut kaikilla tiedossa eli se speden kouluun meno ja IP-paikan pikana tarpeettomaksi tekeminen.

Veikkaanpa, että tähän härkkimiseen yksi syy on se, että IP ei olekaan ollut nyt sitä kivaa pikkuharrastelua jolta me aisaparin kanssa saimme sen viime vuonna näyttämään muille ohjaajille. Toisaalta, me olimmekin siellä joka julmetun päivä aina tuntiemme päätyttyä siihen asti kun työaika päättyi ja muut ohjaajat oli siellä maks sen kaksi tuntia viikossa ja sekin niin, että ekat IPläiset oli juuri lähtökuopissa kotia kohti.

Onneksi oma ope oli hoksannut kysyä esimieheltä että olisiko silloin kahden jälkeen sitten vielä hommia tehtäväksi. Esimies oli ollut hetken mietteissään ja todennut että jaa niin, ja niin tosiaan, sillähän on se pieni koululainenkin että kaipa tämän annetaan nyt sitten kuitenkin olla näin kun tämä nyt on.

Ei htin htin htti etten paremmin sano! Minä totesin opelle että niinpä niin. Kun minulla on se läksyparkki aina 13.15 paitsi keskiviikkoisin ja kun minä sieltä läksyparkista ennen kahta ennätän pois niin siellähän niitä ohjaajia istuu opehuoneella kun luokissa EI ole enää siihen aikaan juurikaan tarvetta.

IPssä taas saattaa kolmekin naikkosta heilua hulluina keskenään niin että päät kolisee yhteen kun tosiaan, sitä hommaa ei hirvittävän paljon enää siihen aikaan ole ja kukaan ei mielellään istu joutilaana opehuoneella. Että mistähän hitosta minulle sitten tehtäisiin sinne iltapäivään lisätyötä, kun ei sitä ole täystuntisillekaan enää siinä kohtaa kunnolla.

Niinpä niin. On tämä mainiota. Selvästikin painaa jonkin takapuolta se, että lähden päivittäin kahdelta kotiin. Voi kuinka kiva! Ja tottakai sitä on pitänyt käydä esimiehelle jauhamassa, esimies kun on ihan oikeasti näiden parin härkkijän vietävissä ihan täysin eikä todellakaan osaa ajatella yhtään omilla aivoillaan silloin kun nämä kaksi mottia keksii ryhtyä jotain asiaa ajamaan.

Veikkaanpa, että tästä tulee vielä esimiehenkin kanssa puhetta, siinä kohtaa minun on kyllä pakko sanoa tälle että hei haloo ja päivää, näinhän tämä alunperinkin sovittiin ja ihan tämän mukaan otin paikan vastaan näillä vajailla tunneilla häviten siinä useamman satasen kuukausitasolla. Kyllä kateus on karsea kansantauti!

Ja jos hetkenkin viitsii ajatella asiaa noin hieman laajemmin niin hittolainen soikoon, minullahan on tarkalleen YKSI aamutunti jolloin minulla ei ole mitään. Kaikki muut tunnit painatan luokissa ja olen läksyparkissa joten huoks, huoks ja huoks. Ja kuitenkin kun katselen muiden lukkareita joudun toteamaan, että yllättävän paljon niitä tyhjiä tunteja on heillä pitkin iltapäivää.

No, tämä nyt on taas tätä, minkä hiton tälle tekee. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää ja mitähän sitten jos ja kun se toinen määräaikainen ihan oikeasti suoriutuu työmaalle ja tällä on täydet tunnit, niitä tyhjiä iltapäivätunteja ilmestyy siis vielä yhdelle lisää. Pskaa sanon mä, alkaa olla kiintiö tuon koulun osalta pahasti täynnä vaikka aisaparit ja oman luokan ope onkin varsin jees.

Vaan jaa kuulkaa, oikein mitään ihmeitä en saanut iltapäivästä kotona enää aikaan, ruokaa nyt tuli toki laiteltua ja speden läksyt tarkistettua, kotvanen aviteltua junnua matikan tehtävissä ja kuunneltua useampaan kertaan prinsessan ranskan lukusanojen opettelut mutta siinä se sitten oikeastaan olikin. Toinen työkaverin villasukista valmistui siinä iltasella ja lupasin kutoa parit tilaussukatkin serkulle joutessani.

Että juu, ei ihmeitä. Nyt pitäisi kaiketi koettaa kuosittaa itseään työmaakuntoon mutta niin, nämä silmät. Mitähän hittoa minä näille keksin… No, katsotaan! Se on siis moro ja have fun!