Omg ja pari lisäosaa…

Myös jonkinlainen nuppikutistaja kävi mielessä tänään päivällä… No, lähdetään nyt kuitenkin aamusta. Työmaalla ei ihmeitä, tenava on taas asettunut omiin koululaisuomiinsa ja toteaisinpa jopa, että harvoin jos koskaan koulupäivä on niin kiva kuin eilen. Paljon tehtyjä kouluhommia, ei minkäänlaisia känkkäränkköjä ja tadaa, vapaamuotoista tekemistä likipitäen pari viimeistä tuntia!

Viime vuonnahan tästä ei olisi tullut mitään. Siis ei johtuen ainoastaan tenavasta vaan yleensäkin koko luokasta. Kemia luokassa oli sellainen, että se harvakseltaan järkätty leikkituntikin tuppasi menemään sellaiseksi riekkumiseksi ja hulinoinniksi ettei siitä mitään tullut. Erotuomarointi oli enemmän kuin in ja pop.

Ja nyt. Osa selaili lehtiä, kirjoja ja piirteli omiaan välillä, pulpetteja yhdisteltiin (!!!) ja sopuisasti kirkumatta touhuttiin. Joku kokosi palapeliä, joku toinen kokosi palikoista taloja ja kolmas kävi tuijottelemassa milloin kenenkin rakennelmia tai tekemisiä. Ja kaikki tämä RAUHALLISESTI ilman melua, mökää tai juoksemista saati ryntäilyä. Jes!

Todettakoon, että takuuvarmasti moisella hienon hienolla menolla oli jokin tarkoitus sillä oikeasti. Viimeisellä tunnilla, kun tenava ja muu katras touhusi edelleen sopuisasti ja sievästi omiaan, pirahti puhelin. No spedehän se. Joka oli päässyt koulusta liki puoli tuntia aiemmin. Ja itki, tietty.

Voi apua! Kallonkutistaja? Terapeutti? Joku? Ja ei, ei lapselle vaan äidille sillä äitihän oli taas liriä housuunsa kun lapsi itki toisessa päässä linjaa olevansa eksyksissä. Siis APUA! Aika pian asia kuitenkin selvisi, lapsi oli eksynyt koulun viereisten talojen pihalle, siis niiden samojen joissa kävi alkuviikosta hakemassa kavereitaan junnun saattelemana.

No, nyt ei ollut junnu mukana eikä tuo onneton osannut pois pihoilta. Eikä todellakaan osannut katsoa mitään saati rauhoittua, sillä näemmä spede kuuluu lapsiin jotka pelästyessään saavat sellaisen paniikin päälle että kadottavat ajantajun, suuntavaiston ja joo, jopa näkökyvyn. Ei näkynyt kouluakaan missään, ei.

Onneksi prinsessa oli kotona. Minä vannotin speden pysymään aloillaan ja soitin isosiskon hakemaan veikan kotiin. Kotvan kuluttua soitin spedelle ja totesin, että sisko tulee ihan juuri ja kas, lapsihan totesi puhelimessa että äiti kuule. Mä taidan olla sokee. Kun toi kouluhan on tossa ihan edessä. Juu, tiedän, siinähän se on…

No, nyt on tehty jatkoa ajatellen soppari ettei spede lähde kysymään kaverien kanssa kyläilylupaa suoraan koulusta mikäli junnu ei ole mukana vaan tallaa suoraan koulusta kotiin. Äiti kun ei välttämättä kestä näitä sydäreitä montaa kertaa. Pääasia toki se, että spede pääsi varsin turvallisesti kotiin ja kaikki oli taas hyvin. Silti…

Työpäivä sujui aina päätöspisteeseen asti varsin mallikkaasti, ei ihmeitä, kotimatkalla nakoin aisaparin, sen IP-sellaisen kotiin ja nappasin poikasen 18vee kyytiin amikselta. Kotona heiluin aikani pitkin keittiötä siivouspuuhissa (miten hemmetissä keittiötä pitääkin siivota AINA?) ja sen perään asetuin syömään ja hörppäämään päiväkahvit.

Päiväkahvien jälkeen nakkasin poikasen 18vee kylille, tosin matkalla kurvailimme siskon kautta sen verran että poikanen heitti siskonpojan meille jättämät avaimet heille. Niillä oli muuten järjetön kiire muutama viikko sitten, minun piti likipitäen unenpöpperössä etsiä niitä iltakympin jälkeen. Kiire päättyi kuin seinään niiden löydyttyä, tuli vain ilmoitus että haemme ne lähipäivinä.

No, niistä lähipäivistä on nyt about kolme tai neljä viikkoa. Kävin siis nakkaamassa ne pois meiltä roikkumasta tänään, siskokiinnostus taitaa olla kummallakin osapuolella aika nollassa. Ei vaan jaksa napata moinen draamailu ja prinsessatouhu juuri nyt ja tässä. Näennäisesti välit on kunnossa, mutta oikeasti. Kävin toki siskonpojan synttäreillä maaliskuussa, toki siskonpoikakin oli meillä yökylässä kesällä ja junnu puolestaan heillä.

Mutta oikeasti. Me emme ole puhuneet oikein sanaakaan siskon kanssa sen hänen ja eksänsä eron jälkeen ja sehän tapahtui kotvan ennen joulua. Kun en kerran silloin ennättänyt kun keskitin kaiken huomion poikaseen 20v joka oli lähdössä armeijaan ja juuri ottanut nokkapokat tyttiksensä kanssa ja vaikkas mitä, enkä ollutkaan siskoa kantamassa pitkin poikin eron raadollisuutta. Huoks.

Kaipa tuo loukkaantui vaikka ei sitä olekaan sanonut. Minä ainakin vttuunnuin siihen asenteeseen kuinka hänen surunsa oli isompi kuin poikasen 20v joka oli aivan rikki ja paloina. Ei surun murskaavuutta voi eikä saa verrata. Eikä todellakaan saa olla niin, että äidin pitäisi ennemmin surra sisarustensa ongelmia kuin omien lastensa. Joku hemmetin raja!

Poikasen, niin ja avaimet, nakattuani kaivelinkin ruohonleikkurin esiin ja leikkasin osan nurmikosta. Märkää kuin mikä mutta joo, pari kertaa kun kiskaisi niin vallan jees. Toisen osan pihasta jätin kuivumaan tälle päivälle. Poikanen 20veekin siihen pelmahti paikalle, siivoili autonsa ja höpötteli.

Iltasella meillä riemuitsikin sitten prinsessa ja junnu kokoamaan rahasummaa; liki 60 ekkeä kun löivät kaikki säästönsä ja saantinsa yhteen. Tänään he ovat lähdössä, nyt toista kertaa, ihan kaksin leffaan ja syömään. Mahtavaa! Tänään pitäisi sitten leikkoa nurtsi loppuun, himppasen siivoilla, kenties touhuta vähän jotain ruokapuolta ja hahaa, heitellä iltapalaksi makkaraa grilliin! Sitä ei olekaan syöty heinäkuun alkupäivien jälkeen kertaakaan!

Vaan jaa, nyt taidan jatkaa perehtymistä maailman tapahtumiin ja aamukahviin. Se on siis moro ja have fun!

5 comments on “Omg ja pari lisäosaa…

  1. Mä ymmärrän ettei vanhan (hehhhheh) pumppu kestä moisia sykäyksiä kovin tiuhaan 😉 mutta miten mä samaistuinkaan spedeen! Olen nimittäin vielä ja edelleen kuuluisa kaupungissaeksymistaidoistani. Tai missä vaan eksymis- , missä on taloja näkyvissä jokapuolella. Ihan pikkupikkukaupunkien pikkupikkukaduillakin pyörin väkkäränä että whaaaat, mistä mä just tulin! Ja juurikin niin, että jos tulen esimerkiksi jonkun tavaratalon eri ovesta pihalle, edelleen siis silti samalle kadulle mistä olen sisällekin mennyt, niin kamala paniikki, mihin suuntaan tästä nyt pitää lähteä. Enkä ”näe” niitä tuttuja kylttejä ja muita kauppoja , vaikka ne on ihan siinä silmieni edessä. Myös laivoilla käyminen on tuskaa, en todellakaan löydä mihinkään ilman lapsia 😀

    • Kuulut siis samaan joukkoon kuin ne mun aisaparit työmaalla, nehän mokomat onnistuu eksyyn vaikkas mihin kuten näemmä spedekin 😀 Taito se kai on sekin! 😀

      Mutta juu, kieltämättä vanhan pumppu on näissä koetuksella, ei sille mitään voi 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s