Taas aamussa

Juurihan tässä mentiin makuulleen ja taas olisi aamu. Outoa. Eilen työmaalla oli varsin normaali päivä, ei mitään ihmeellistä. Tenavakin oli palannut takaisin aiempien päivien koululaismoodiin ja asenneongelma oli kadonnut. Hyvä niin, ei meistä kumpikaan nauti päivistä jolloin oikein mikään ei pelitä.

Tosin ennen moisen toteamista ja koulupäivän alkua ehdin itse viettää kotvan kauhun sekaisia hetkiä sillä kanssani samaan aikaan omaan kouluunsa suunnannut spede soitti minulle juuri samalla hetkellä kun kurvasin työmaan pihaan. Itki hysteerisesti puhelimeen enkä saanut sanaakaan selvää tämän puheesta.

Ensin meni aikansa että sain lapsen rauhoittumaan sen verran, että puheesta sai edes jotain selvää ja sen perään sainkin selvää oikeastaan vain sanasta metsä. Herttinen, että siinä oli tulla kakat housuun äiti-ihmisellä työmaan pihassa. Oliko se onneton lähtenyt yksin oikaisemaan koululle metsän läpi ja eksynyt…

Lisää rauhoittelua ja johan selvisi kun lapsi sai viimein rauhoitettua itsensä niin hyvin, että muustakin sai selvää. Joku koira oli hypännyt tätä vasten läheisellä metsikön poikki kulkevalla tiellä, eli ei, umpimetsään tämä ei sentään ollut lähtenyt tarpomaan. Lapsi oli pelästynyt ja kaatunut polvilleen, polveen oli sattunut, housut kurastunut ja kastunut.

Voi onnetonta! Ja spede ei pelkää koiria, toivottavasti ei tämänkään jälkeen sillä aika kauhuissaan tuo onneton oli. Minä en sen sijaan ollut tässä kohtaa enää kauhuissani mutta raivoissani olin, sillä koiraa ulkoiluttanut rouvahenkilö ei ollut noteerannut mitenkään lapsen kaatumista vaan ainoastaan komentanut koiraansa. Siis htti soikoon! Jättänyt pienen koululaisen polvilleen maahan itkemään!

Mikä htti ihmisiä vaivaa? Se oli siinä ja siinä, etten todellakin hypännyt autoon ja lähtenyt takaisin kotia kohti ja tutkailemaan lähiteitä josko siellä näkyisi kuvauksen mukainen koira-rouva-parivaljakko. Ihan hieman olisi tehnyt mieli ottaa ja antaa ympäri korvia! Onneksi spede rauhoittui ihan kunnolla ja lupasi soitella päästyään koulun pihaan ja aika pian hän sitten jo soittikin.

Työmaalla oli niin tarkoitus viettää sitä liikennepäivää, kierrellä lähialueen kävelyteitä ja tutkailla liikennemerkkejä ja kas, minäkin muistin ottaa lenkkarit mukaan mutta pah ja pöh! Ysiltä vettä tuli kuin kaatamalla joten kävelyreissua siirrettiin jälleen seuraavalle viikolle. Ihan hyvä päätös, ei siinä mitään, lievää harmitusta tosin aiheutti se että heti kun sade taukosi niin se myös pysytteli pois koko lopun aamupäivän.

Ulkoliikkaan päästiin siis vallan mainiosti mutta tällä kertaa sitä päädyttiin viettämään vapaamuotoisesti koulun pihassa. Osa porukasta pelasi jalista, osa korista ja osa käytti aikaansa kiipeilemällä kiipeilytelineillä. Polttopallo ja tervapatakin oli kovat sanat siinä pihassa touhutessa. Voisin jopa väittää, että yksi ehkä parhaista ulkoliikkatunneista aikoihin!

Läksyparkista suoriuduttuani kurvailinkin sitten kotiin. Soittelin läpi kaikki alueen yksityiset hammaslääkärit ja toki koetin kunnallisellekin puolelle mutta pah ja pöh, pikana ei aikaa saa mihinkään. Ensi viikolle löytyisi sinne ja tänne aikoja. Kävi näet niin ikävästi että aamupäivästä yhden yläetuhampaan paikasta lohkesi iso pala.

Sikäli tietysti ihan jees, että kyseessä on pala paikkaa eli hammas ei siitä vihoittele, mutta sikäli ihan pyllystä että hampaan reuna on terävä kuin giljootinin terä ja raapii todella inhottavasti alahuulen sisäpintaa kaiken aikaa. Kiva. Kohta on alahuuli ruvella, sanon mä. Tänä aamuna aionkin ihan pokkana kävellä koulun omaan hammashoitolaan ja kysyä, josko voisivat edes vähän hioa sitä reunusta pyöreämmäksi jos eivät ehdi paikkaa vaihtamaan.

Tosin nyt aamusta hammas ei tunnu enää hiertävän huuleen vaikka reuna on edelleenkin terävä, voisiko olla niin että huuli on asettautunut eri asentoon hampaan lohjettua? Mene ja tiedä. Voi siis olla, että otan ja soitan ajan ensi viikolle jolloin koko paikka ehditään vaihtaa samalla kertaa.

Hammaslääkärikammo on muuten mielenkiintoinen juttu. Minuahan se on vaivannut vuosikausia, alussa se ei ollut mitenkään erikoisen paha, en vain pitänyt alkuunkaan hammaslääkärissä käymisestä mutta mitään paniikkikohtauksen kaltaisia fiiliksiä en sentään saanut. Speden syntymän jälkeen aloinkin sitten ihan oikeasti panikoida jo pelkästä ajatuksesta että pitää mennä hammaslääkäriin.

Nyt tuntuu siltä, että yäks, hammaslääkäri, mutta mitään paniikinkaltaista tunnetilaa se ei herätä. Lähinnä wtf ja ok, mennää sitten, ei se määräänsä kauempaa kestä. Jäin oikein miettimään eilen ehtoosta asiaa, voisiko olla niin, että kaksi traumaattista synnytystä (junnu ja spede) on kimpassa aiheuttanut mielettömän pelkotilan joka on kohdistunut, hullua kyllä, ennen kaikkea hammaslääkäriin?

Nyt kun spedenkin syntymästä on jo 7 vuotta niin pelko on alkanut helpottaa ja ollaan palaamassa takaisin siihen yäks, hammaslääkäri-tilaan? En tiedä, mutta siltä itsestäni vaikuttaa. Mikäli näin tosiaan on, niin luulenpa, että tämän talven aikana hammaskalusto laitetaan täysin kuntoon ja voin kertoa, että sitä laittoa riittää!

Vaan niin, aikani siinä hötkyin töistä palattuani, evästin speden, juorusin piipahtamaan saapuneen ex-teinin kanssa ja evästelin itsekin. Ukko palaili työmaaltaan vasta neljän jäljestä, siihen asti käytin aikani mm päätellen sukkien lankoja (!!!) ja viisi paria sainkin pääteltyä. Langat kun tosiaan oli lopussa ja aikomus oli suunnata lankakaupoille ukon kotiuduttua.

Ex-teini lähti mukaan ja voi kuulkaa! Johan sitä tuli ostettua lankoja ja prinsessalle sukkia ja itselle shampoota ja vaikkas mitä mutta ehdottomasti paras ostos oli tässä:

10250068_10152631644643771_5597744227922423827_n

Siis jes! Minä näet testailin jalkaani aivan ihania nilkkureita kenkäosastolla ja jätin harkintaan josko raaskisin moiset itselleni ostaa, hintalapussa keikkui 40 ekkeä. Jostain kumman syystä päädyimme löytölaarille ja kas, nämähän ne siellä oli. Edellisen kauden mallistoa, kaksi paria pieniä kokoja ja kas, miten minä nyt aina olenkin niin pienikoipinen. Hintalapussa keikkui 5 ekkeä! Pakkohan ne oli ostaa!

Nyt voin sitten lähteä rimpsalle muillakin housuilla kuin pillifarkuilla, ongelmanahan on ollut se ettei minulla ole ollut kuin muutama vuosi sitten ostamani aivan taivaallisen ihanat saapikkaat joiden kanssa normifarkkujen puntit ei ole pelittänyt. Näiden kanssa pelittää nekin, ihanaa!

Illalla istuinkin sitten tyytyväisenä sukkapuikkoja heilutellen, työkaverilla oli alkuviikosta synttärit ja ihan tätä silmällä pitäen olin ostanut luonnonvalkoista ja vaaleanpunaista seiskaveikkaa joista ryhdyin kutomaan tälle raidallisia villasukkia. Toinen sukka onkin jo melkein valmis, josko ne ensi viikolla saisin tälle vietyä.

Tänään onkin sitten luvassa viikon viimeinen työpäivä ja oikeastaan ihan hyvä niin, mitään ihmeellistä en ole viikonlopulle suunnitellut mutta kenties otan ja leikkaan nurmikon mikäli keli vaan sen sallii. Alkaa pikkuhiljaa riittää jatkuvat sateet, prkl! Nyt taidan ottaa ja kuosittaa itseni työmaakuntoon ennen kuin alan viikkailla puhtaita vaatteita kaappeihin ja levittelemään pestyjä kuivumaan. Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Taas aamussa

  1. Johan oli Spedellä koulumatka! En ymmärrä millainen ihminen on ollut koiran omistaja. Aivan järkyttävää käytöstä! Toivottavasti kammoa ei tullut!
    Myös mulla on ollut aivan kauhea hammaslääkäripelko. Nykyisin se on vähän helpottanut, ainoa kammo on enää sitä laskua kohtaan. En edelleenkään ajattele käyväni julkisella. Nyt oma hammaslääkäri jäi eläkkeelle ja maanantaina menen tapaamaan uutta tuttavuutta. Mies ja pojat ovat hänellä jo käyneet, joten enköhän minäkin pysty. Toivottavasti ksylitolipurkka on pitänyt hampaat kunnossa.
    Mukavaa viikonloppua!
    ps. On muuten makeet popot!

    • No todellakin! Olisi edes kysynyt sattuiko mutta ei! Jotenkin kertakaikkisen käsittämätöntä!

      Eli se voi tosiaan mennä ohi? Jes! Toivottavasti uusi hamppulääkärikin on jees, itse olen kanssa päätynyt nyt siihen että julkista puolta en enää uskalla käyttää sillä oikeasti, se koko käytös pelkäävää asiakasta kohtaan on jotenkin… pelottavaa. Ja kun valmiiksi pelottaa niin pitääkö pelottaa vielä enemmän???

      Mukavat viikonloput sinnekin ja kiitos! Aivan ihanat minustakin! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s