Helou vaan!

Sitä ollaan taas torstaissa. Outoa! Oikeastaan ainoa ihan oikeasti hyvä puoli näissä työviikoissa on se, että nämä kulkee jokseenkin nopealla tahdilla kun siellä työmaalla tulee pyörittyä. Ja pyöritty todellakin on, eilinen päivä oli varsinaista mene-tule-mene-tule-hop-meininkiä.

Ohjattavallekin iski nyt ensimmäisen kerran tänä syksynä se asenneongelmapäivä. Oikein mitään tuo ei saanut tunneilla aikaiseksi, ei sen jälkeen kun oli ekalla tunnilla laskenut tietokoneella liki puoli tuntia matikan kymppiylityslaskuja. Kynän käteen saatuaan tämä muisti yhtäkkiä luvassa olevat sisävälkät ja sekö tenavan sitten lannistikin, hän EI halua sinne koppiin, siellä on tylsää!

Ja koska hän joutuu sinne koppiin, niin hän ei kyllä laske yhtä ainoaa laskua eikä tee yhtä ainoaa tehtävää, hän EI tee kun ei kerran pääse välkälle. Onneksi meillä on käytössä lehmänhermot tätä nykyä mitä tenavaan tulee. Sekä ope että minä totesimme likipitäen yhdestä suusta että no, sehän on sinun oma ratkaisusi tässä kohtaa mutta huono ratkaisu se on.

Se kun aiheuttaa sen, että muiden lähtiessä atk-tunnille tenava jää laskemaan niitä laskuja luokkaan. Minä katselin kelloa ja lausuin välillä väliaikatietoja; vartti aikaa, kymmenen minuuttia, viis minsaa. Sen viiden minsan kohdalla tenava oli niellyt isoimman kiukkunsa ja otti kynän takaisin käteensä.

Muutaman laskun tuo sai siinä laskettuakin, mutta ei alkuunkaan riittävän monta päästäkseen pälkähästä ja niinpä atk-tunnin alkuun jäi muutama lasku laskettavaksi. Kellon soitua me siirryimme alakertaan tenavan kanssa ja olihan tuo jotenkin alistuneen oloinen siinä taapertaessa mutta kärttyilyä ei ilmassa näkynyt.

Äikän tunnilla tenava ei sitten vaan saanut aloitettua, ei niin millään. Ykkösten matikan opetuksen seuraaminen tuntui olevan paljon paljon mielenkiintoisempaa ja vaikka kuinka tökin kirjaa niin millään tuo ei saanut keskityttyä siihen kuin kotvan kerrallaan. Nykyinen normitahti, aukeama per tunti, ei todellakaan toteutunut lähellekään.

Tunnin saldo oli kokolailla lukuläksy ja puoli sivua tehtäviä, käytännössä 12 sanaa. Justaansa joo. Atk-tunnin alkuun jäi siis vielä lisää tehtävää mutta kumman rauhallisesti tenava tuon otti. Välkkä vietettiin jälleen alakerrassa kahteen pekkaan ja musatunnin alkutekijöiksi kuuntelimmekin sitten kun ope setvi härkkijän touhuja välitunnilla. Taas oli saanut muutama tenava kyytiä.

Johtuen härkkijän sähläämisistä, oli siis jo toinen kerta sille päivälle, minunkin ruokkikseni siirtyi himpan eteenpäin. Härkkijä kun joutui palaamaan ruokailusta open kanssa luokkaan ja näin ollen minun piti olla siinä kohtaa jälleen valmiina siirtymään sinne alakertaan tenavan kanssa.

Onneksi tenava pääsi koulusta jo puoliltapäivin sillä ei siellä alakerrassa istuskelu mitään herkkua ole. Pakko tosin todeta, että tällä kertaa aikani kului siellä hyvinkin joutuisaan, minä näet luin Kuplan blogia välkät. Sehän niissä alakertavälkissä on ollut yksi inhotus tenavalle, sinne kun ei todellakaan mennä seurustelu- saati touhumielessä vaan tenava joutuu viettämään ajan ihan itsensä kanssa vaikka minä paikalla olenkin.

No, josko tenavalta onnistuisi tänään ulkovälkät kuten pitääkin, todnäk keskustelen hänen kanssaan vielä uudemman kerran päivän alussa siitä miten siellä välkillä pitikään olla. Siitä kun viimeisellä alakertavälkällä vaihdoimme muutaman sanasen vaikka todettakoon, että tenava tietää kyllä vallan hyvin jo ennestään ne välkkäsäännöt. Kertaus ei kaiketi ole kuitenkaan koskaan pahitteeksi.

Loppupäivän kässytunnit menikin sitten viuh vaan ja kas, jälleen huomasin lähteväni työmaalta muutaman minuutin jälkijunassa. Tästä tuntuu tulevan ihan tapa kun kässytunneista on kyse. Autolle köpsötellessä totesin ukon viestittäneen, spede oli menossa kaverille suoraan koulusta ja seuraavassa viestissä olikin sitten suunnitelman muutos, speden luokkakaveri olisikin meillä.

Ei meillä ketään ylimääräisiä sittenkään ollut kun kotiin ennätin, spede touhusi läksyjensä parissa ja junnu avitteli tätä vieressä, olivatkin aikeissa lähteä speden luokkakaveria noutamaan kunhan kumpikin olisi saanut läksyt tehtyä. Minä ryhdyin ruokaa laittamaan, junnu lähti ensin prinsessaa vastaan koululle ja näiden palattua söimmekin jo sapuskan.

Sapuskan perään junnu ja spede lähti kaveria noutamaan, minä sitkittelin kahvikupposen voimin hereillä (ihme väsymys iski ruoan päälle) ja koetin laitella köökkiä kuosiin. Kaveri lähti kotiin jo ennen viittä, spede kävi tämän saattamassa (on hieman polleaa poikaa kun saa ja osaa liikkua yksin) ja speden kotiuduttua pidimme jälleen satu-touhuhetken.

Minä luin ja spede teki puuhavihkosta kynätehtäviä, leikkasi saksilla paperista neliöitä ja jutusteli kotvan sadusta jonka olin tälle lukenut. Sen päälle spede saikin jälleen pelata ekapeliä kotvan, se on nimenomaan se lukeminen jota meillä ekat pelaa, ja aika hyvinhän tuo pojalta jo sujuu vaikka kaikki kirjaimet ei hallussa olekaan.

Ex-teini pyörähti käymässä, oli saanut työkokeilupaikan (taas) mutta tällä kertaa ero, toivottavasti ainakin, on se, että parin kuukauden kokeilun jälkeen paikka on tarkoitus muuttaa ihan palkkatyöpaikaksi. Tai niin työnantaja oli ainakin sanonut tälle haastattelussa, olivat katsoneet että työkokemusta on niin paljon että mieluiten ottavat ihan palkalliseksi kunhan näkevät että työt sujuu. Kieltämättä, sitähän ex-teinillä on, on ollut niin monessa keittiöpuolen työssä parin vuoden aikana kokeiluina että huhhuh.

Ex-teinin lähdettyä minä iltapalatin speden ja siirryin tinanappien seuraan nojatuoliin. Sitä ennen tein kuitenkin pienen kaivannon olkkarin pöydän alle sillä daa, langat alkaa olla lopussa ja tein siinä sitten tarkat sukkalaskelmatkin. Aika hiivatin monet sukathan sitä tuli viime talvena pääteltyä lankojen osalta ihan käyttöön asti mutta sittenkin…

10501841_10152629011373771_7640686991161588367_n

18 paria päättelyä odottavia sukkia! Jösses! Ei varmastikaan kenellekään epäselvää että en todellakaan välitä kauheasti lankojen päättelystä, sen sijaan se kutominen on varsin mukavaa puuhaa… Reippauden hetkenä päätin ottaa ja päätellä parit sukat, toiset vedin samantien omiin jalkoihin ja toiset jätin pöydälle odottamaan 18veen kotiutumista.

10641218_10152629044938771_8477575990968220884_n

Moisesta suoriuduttuani otin käpäliini maanantaina aloittamani sukkaparin toisen yksilön ja aloin sitä heilutella siinä Sukulan ja Ramsayn siivittämänä. Ramsayn puolessa välissä totesin että joopa joo, kai se on pakko tehdä sukkalankakeikka markettiin torstain kunniaksi sillä langat alkaa tosiaan olla heikossa ja kas, niin alkaa olla puikoilla heiluteltavakin.

10385290_10152629196588771_2176928225417594003_n

Toisaalta, se pääteltävien vähentäminen ei kovin hyvin onnistunut mutta tokihan siellä on nyt enää 17 paria odottamassa moista hommaa kun nämä nakkasin joukkoon. On tässä hyvätkin puolensa; ei tarvitse kiiruulla ryhtyä kutomaan joulun alla lahjasukkia, niitä kun kasassa on varmasti kaikille niille jotka ovat tottuneet sukat jouluna saamaan.

Tänään onkin sitten muistettavaa työmaalle lähtiessä. Ne lenkkarit! Jos nyt käy niin, ettei sada niin mehän suuntaamme liikennetutkimusretkelle liikuntatunneille ja sehän taas tarkoittaa sitä, että kengät saisi olla ihan kunnolliset. Mitenhän mahtaa muisti tällä kertaa toimia, viime torstainahan se ei toiminut.

Todnäk pitää kaivella telineestä esiin jotkut mitkälie-lenkkarit, omanihan on pohjista kuluneet puhki muutamasta kohtaa. Niiden kunniaksi todettakoon tosin se, että ovat olleet ympärivuotisessa käytössä aina vuodesta 2007 asti eli kyllä se paikkansa pitää, että kalliimmalla hinnalla saa kestävämpää.

Vaan jaa, nyt taidan ryhtyä kuosittamaan itseäni työmaalle, tänä aamuna saa juosta vilkkaasti ympäri pirttiä kun kaikki (!) menee kasiin ja ukkokin meni aamuun eli minun pitäisi saada koko nelikko valmiuteen siihen mennessä kun itse hiippaan ovesta ulos. Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Helou vaan!

  1. Herttinen sentään tuota sukkapaljoutta! Olet ollut melkoinen sukkatehdas ja näyttää vaan jatkuvan tehtaan toiminta. Onhan teillä kyllä niiden kuluttajiakin ja jos vielä sukkalahjan odottajiakin niin eihän siinä muuta kuin pitää tehdas toiminnassa. Ei sulla hartioihin tai muualle käsiin käy kutominen?

    • Ihmeellistä kyllä, ei. Aina kutomiskauden alettua on aluksi sormi hellänä (siis se, jonka päällä lanka kulkee kutoessa) mutta sekin menee ohi suht pian. Josko se hartiakipu iskee jossain kohtaa kun ikää tulee 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s