Kappas, aamukos se

Jopa tulikin nukuttua, taisin kiskaista univelkoja kasaan oikein huolella. Se oli siinä ja siinä, että sain sinkkuelämät katsottua kokonaan pedissä, uni tuli suht äkäiseen ja jalatkin oli kiltisti. Liekö apuna toiminut iltainen unisukka-villasukka-peitto-kombinaatio jonka kanssa istuskelin nojatuolissa ekan sinkkuelämä-jakson ajan.

Eilinen työpäivä meni vilauksessa. Harmillista kyllä, tänään on edessä ekat sisävälkät tenavan kanssa, välkkäkäytös ulkona kun on lähtenyt jälleen joissain määrin käsistä. Ryntäilyä ovissa niin että väkisinkin siinä muut saa osumia, muiden leikkejen häiriköintiä pihalla ja muuta vastaavaa hölmöilyä on ollut nähtävissä. Ja tietenkään valvojan puuttuminen asiaan ei ole vaikuttanut suuntaan saati toiseen, tenavahan osaa olla huomaamatta tälle puhuvaa aikuista niin halutessaan.

Joten niin. Tänään istumme välkät eriytystilassa ja elämme toivossa, että tenava ottaa asiasta opikseen. Tosin epäilen, koska tenava ei todellakaan ole tyhmä, että tämä on näiden sateiden myötä päätynyt ihan tarkoituksella tolloilemaan sillä johan tuo on pari kertaa ehtinyt toivoa saavansa jäädä sisälle välitunneiksi.

Todennäköisesti tenava oletti, että sisävälkät tarkoittaa istumista luokassa, piirtelyä, palapelien kokoamista ja muuten vaan harrastelua mutta tällä lukukaudella emme siihen enää lähde sillä oletusarvoisesti kaksi vuotta koululaisena oloa harjoitelleena tämä tietää tasan tarkkaan miten koulussa ollaan. Tunneillahan tuo on ollut varsin jees, oikeastaan yhtäkään änkeröintiä ei tähän aikaan ole vielä osunut.

Eriytystila tulee siis jälleen käyttöön ja siellähän ei ole mitään tekemistä. Ei mitään muuta kuin istuminen ja oleminen. Ja kyllä, koko lukukausi on tarkoitus pitää se linja, että sisävälkät tarkoittaa sitä eriytystilaa, ei omaa luokkaa ja touhuilua. Toivonpa tosiaan, että tenava hoksaa paletin juonen ja nopeasti, ei minua mitenkään erityisen paljon huvita siellä istuskella osaa päivästä.

Kotona minua odottikin sitten spede kavereineen, sekä junnu joka oli päässyt samaan aikaan ja tällä kertaa kaverille oli käyty kysymässä kotoa kyläilylupa. Ei hassumpaa. Ex-teinikin siinä pörähti paikalle liki samantien, istui seurana kun laittelin ruokaa, hoitelin netin kautta asioita (jhl, wilmat, sähköpostit) ja touhasin keittiötä kuntoon.

Speden kaveri lähti kokolailla samantien ruokailtuamme ja minä vahdin speden läksyt. Läksyjen jälkeen annoin tämän olla öllötellä kotvan, täytin tiskikoneen, laitoin pyykkikoneen päälle, viikkailin kuivia ja puhtaita vaatteita kaappeihin ja komenteerasin sen perään speden viettämään ”laatuhetkeä” äidin kanssa.

Sikälihän kyseessä ei välttämättä ole spedestä laatuhetki, että hetki keskittyi pitkälti kädentaitojen hiomiseen. Puuhavihkosta kuvioiden vahvistamista, paperisuikaleiden leikkaamista ja värittelyä. Ilmeisen mukavan hetkestä silti sai aikaan sillä, että samalla luin tenavalle omasta vanhasta satukirjastani tarinoita.

Aika hyvin tuo kynä on alkanut tenavan käteen mallaamaan, eikä saksienkaan kanssa touhu ollut enää alkuunkaan niin hankalaa tumpuloimista. Kädentaitotuokion palkitsin antamalla speden pelata uutta ekapeliä, aiemminhan tenava on pelannut matikkaa ja eskaria, nyt vuorossa oli lukeminen. Pitää tänään muistaa kysyä opelta kumpaa peliä meidän ekat ensin pelaa; ykköstä vai sitä lukemista.

Seiskan kanttiin luovutin päivän varsinaisten touhujen osalta nakottuani ensin pyykit kuivumaan ja astiat kaappeihin. Poliisien seurassa tuli kudottua sukkia ja istuttua. Saatuani speden iltapalatettua ja makuulleen ysin kanttiin istahdin vielä kotvaksi puikkojen ja sinkkuelämän seuraan.

Tämä kahdelta töistä kotiutuminen on ihan oikeasti onnenpotku sillä haloo. Pakko myöntää, että kun olen kotiin ennättänyt neljän kanttiin aiempina vuosina niin sen perään riekutut ruoat, pyykit, keittiön ruokkoamiset, imurin kuskailut ja muut on väkisinkin saaneet aikaan sen, että oikein mitään ei ole enää sen perään jaksanut tehdä.

Tänään on tiedossa jälleen viuhvauh-työpäivä, aamukasista kahteen en ehdi muuta kuin mennä ja mesoa. Jes! Vaan jaa, nyt taidan ryhtyä kuosittamaan itseäni jälleen kerran siihen työmaavalmiuteen, onneksi tänä aamuna ei kukaan muu kuin poikanen 18v mene lisäkseni kasiin joten mitään herättelyrumbaa ei tarvitse sen kummemmin harjoittaa.

Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s