Helou vaan

On se muuten kumma, kuinka järjettömän syksyiseksi tämä keli meni vallan. Toisaalta toki hyväkin, eipä niin harmita tenavia koulussa saati aikuisia duunissa, mutta silti. On tämä ollut aikamoinen vuosi noin ilmojen puolesta. Ensin ei talvea ollut nimeksikään, sitten oli mahdottoman upeat kesäkelit kunnes lomat alkoi, kesäkuu oli kylmä ja sateinen ja tadaa, heinäkuussa alkoi helteet joita kesti aina siihen kun koulut alkoi. Ja nyt sitten. Ihan kuin syksy olisi tipahtanut kertaheitolla.

No, ehkä nämä tästä vielä johonkin suuntaan jollain tapaa muuttuu. Tai sitten ei. Pakko myöntää, että harvemmin sitä on tullut uitua muutama päivä ennen koulujen alkua järvessä. Ja pakko myöntää sekin, että enää ei tulisi mieleenkään lähteä kokeilemaan vedenlämpöä. Kylmää se kuitenkin on, olkoonkin vaan muka lämmintä muiden mielestä.

Eilinen työpäivä sujui ihan perusrytmillä. Kipikipi sinne, kipikipi tänne. Luokan arkajalka, se ekalainen, on rohkeutunut vähin erin. Enää tuo ei tarvitse läheskään joka siirtymään kättä kunhan vieressä kulkee. Tosin jokaiselle välkälle saattelen tämän edelleen ja jokaiselta välkältä menen vastalle aulaan. Edistystä sekin, aiemmin piti mennä ihan ulos asti.

Härkkijä taas päästi oikean karvansa esiin jälleen eilen, oli heittänyt yhden tenavan tavarat roskiin välkällä, toista oli lyönyt koipeen tämän roikkuessa telineessä ja touhujensa vakuudeksi oli vielä ottanut ja kaatanut yhden mukelon maahan. Jei! Ruokavälkän tenava olikin sitten kehityskeskustelussa sisätiloissa. Huoks.

Oma ohjattava oli varsin jees jälleen, mitä nyt kässytunnilla mopo tahtoi lähteä keuliin mutta ei huonoissa merkeissä vaan koska oli niin kaamean kivaa. Ihan kiva että on kivaa, mutta ei vapaamuotoisemmin vietettyä kässytuntia ole tarkoitettu silti kenenkään pelleilyshow-hetkeksi. Asettui tuo sentään kun riittävän monta ukaasia ehti saada.

Olemme olleet jokseenkin hämmentyneitä open kanssa siitä miten nämä meidän kakkoset toimii. Tai paremminkin, miten ohjattava toimii. Pari syksyä takaperin emme olisi koskaan voineet edes kuvitella tilanteen olevan se, mikä se tänä päivänä on. Viime vuoden kakkosille ope otti aika-ajoin monisteita tekstitaitokirjasta, näiden luetun ymmärtäminen kun oli aivan onnetonta puhumattakaan töiden tekotahdista.

Suurin osa tunneista meni tuolloin änkäten tehtävistä, he kun EIVÄT olisi halunneet tehdä yhtä ainoaa sivua saati monistetta tuntia kohti. Nämä kakkoset, jotka meillä nyt on, nämähän tekee hommia aivan päätöntä tahtia. Niinhän he toki teki jo keväälläkin, oma ohjattava tosin himppasen vähemmän kuin muut sillä tuolla loppui jaksaminen aina sivullisen jälkeen, mutta nyt.

Koska äikän työkirja lähti heti vuoden alettua valmistumaan niin vauhdilla niin ope päätti ottaa viime viikolla heille käyttöön myös sen tekstitaitokirjan. Voin todeta että mainio juttu! Näillä ei tekstin ymmärtämisessä ole kyllä pienintäkään ongelmaa, siis aivan mahdoton tahti päällä!

Niillä tunneilla kun ovat nyt tehneet kyseistä kirjaa on tahti ollut aukeama hommia, lukuläksy, keskustelu lukuläksystä ja tadaa, lopputunnin ovat saaneet olla tietokoneilla pelaamassa äikän tehtäviä. Ja ei, ohjeita tehtäviin heille ei ole luettu, neuvottu toki on jos ovat kysyneet mutta siinä se.

Matikassakin on selvästi saatu erilainen tekemistahti päälle. Aukeama per tunti ei ole kuin nähdä, muistan niin hyvin ekana vuonna kun se oli kaksi tehtävää maks per tunti, viime vuonna sentään saatiin jo yleensä tehtyä yksi kokonainen sivu. Paras muutos on kuitenkin ehkä se, että nyt se koko 45 minuuttia menee hommien tekemiseen. Jes!

Työmaalla homma siis sujuu varsin jees, ei valittamista. Työpäivän päätteeksi nautiskelin kupposen kahvia opehuoneella, ei hullumpi tapa päättää työpäivää sekään ja kotiin ajelinkin suorinta reittiä. Spedehän hölkötteli junnun kanssa samaa matkaa kotiin koulupäivän päätyttyä ja voi kuulkaa, se aamulla jännätty yksin kouluun matkaaminen oli sujunut hienosti!

Sen tosin tiesin jo aamusella, lapsi soitti koululta kysyäkseen siskonsa numeroa. Kun en löydä sitä täältä puhelimesta. Ööö… kyllä se siellä on mutta missäs sinä olet. Koulussa. Okei, äiti voi soittaa siskolle ja kertoa, että olet siellä, ei mitään hätää. Pistä puhelin pois ja mene leikkimään kavereiden kanssa.

Illalla tarkastin tenavan puhelimesta eikö siellä muka tosiaan ole siskon numeroa, on se, mutta tenava ei ollut vain löytänyt sitä siinä säheltäessään. Prinsessa jäi eiliseksi päiväksi kotiin kun otti ja oksensi aamupalat ulos joten tämä myös lähetti speden koulutielle ja huolehtivaisena isosiskona oli tietysti käskenyt veikan soitella kun koululle pääsee.

Ei prinsessa tänäänkään mene sinne kouluun, kovin on edelleen huonovointinen joten kaipa se junnun oksentelu oli sitten ihan mahatautia. Nyt odotankin mielenkiinnolla kuka on listassa seuraavana, prinsessahan kun ei sairastu oikeastaan koskaan joten kaipa tuo kiertää kaikki torpassa. Plääh.

Speden koulu on lähtenyt sujumaan varsin hyvin, eilen luettiin varoiksi vielä aapisen lukuläksy joka tosin tuli edellisenä päivänä ja luettiin tuolloinkin: a-aa-aa-ve, a-aa-aa-mu, a-a-pi-la… Saapa nähdä pysyykö tämä lukemispuolitreeni yhtä mielekkäänä, kirjailupuoli on nyt jo osoittautunut yäk-jutuksi. Siihen taitaa tosin vaikuttaa eniten se, että tenava todella vaatii itseltään ihan älyttömän siistejä numeroita ja kirjaimia ja koska ei ole koskaan diggaillut kynän käyttöä niin hankalaahan se on.

Eiliset aat tehtiin pitkin hampain ja yhtä pitkin hampain tehtiin nelosia, ne kun on ihan ÄLLÖJÄ molemmat. Onneksi minulla on tallessa eskarikirjakin joten lisätreeniä harjoitettiin vielä sen kanssa läksyjen valmistuttua. Millä ihmeellä lapsen saisi innostumaan kynistä? Hetken tuo väritti varsin tyytyväisenä kanssani kuvia mutta se into ei kestä ikinä kuin hetken. Höh!

No, koulu on onneksi silti mielekäs paikka edelleen ja kavereitakin on löytynyt, välkät menee leikkiessä parin luokkakaverin kanssa ja se on hyvä se. Tänään spede suuntaa koulun junnun kanssa samaa matkaa ja sama kuvio on luvassa päivän päätyttyä, he kun pääsevät yhtäaikaa koulusta. Luulenpa, että huomenna laitan lapselle avaimen mukaan ja saa harjoitella yksin kotiin tuloa ja ulko-oven avaamista sillä ukko menee iltaan ja on siihen aikaan vielä kotosalla.

Olisipa hienoa jos saisin speden IPstä pois jo tämän kuun loppuun mennessä! Täysin mahdollista se on, suurin osa päivistä päättyy yhdeltä jolloin sitä yksinoloaikaa ei jää pahimmassakaan tapauksessa kuin maks puolisen tuntia ennen kuin aikuiset ehtii kotiin, pari päivää puolilta päivin mutta tuolloinkaan yksinoloaikaa ei jäisi kuin reilu tunti. Harjoittelut päälle siis!

Kotosalla kokkailin sapuskaa sen jälkeen kun kouluhommat oli saatu plakkariin, pyykkiäkin piti pestä mutta kun kone ei tullutkaan täyteen niin en sitten viitsinyt ryhtyä puuhaan. Imuroin, siivoilin himpan sieltä ja täältä ja touhasin muutenkin kotihommia. Töllötintä tuli tuijoteltua vaihtelevalla rytmillä, ex-teini pyörähti paikalla ja poikanen 18vee kotiutui omilta reiteiltään kotvan ennen ysiä.

Ihan peruskauraa siis. Tänäänkään ei ole tiedossa mitään ihmeitä, nyt aamusta ajattelin nakkoa pyykkejä paikoilleen ja siinä se. Iltapäiväksi on onneksi sapuskat tehtynä joten tässähän voisi varsin hyvin suunnitella vaikka jotain vähemmän mukavaa kotihommaa ohjelmistoon tyyliin ”vaatehuoneen raivaus, speden laatikoiden raivaus, kuistin laittelu, keittiön kaappien tyhjentely, ikkunoiden pesu”… Siis voisi, voi olla etten yhteenkään kyseisistä toimista tartu. Kaipa sekin on jotain että eilen sain aikaiseksi tyhjennettyä kenkätelineen ja heitettyä useamman parin kenkiä roskiin.

Vaan jaa. Nyt taidan trimmailla itseni työmaakuosiin ja sen jälkeen tyhjennän pyykkitelineet. Se on siis moro ja have fun!