Torstaissa jo

Aikamoista kiitolaukkaa nämä viikot lähti heti menemään kun työt alkoi. Toisaalta siihen vaikuttaa varmasti osaltaan sekin, että työpäiviin ei tunnu sisältyvän yhtään sitä turhalta tuntuvaa odottelua vaan päivä on täynnä toimintaa. Hyvä niin, mikään kun ei edelleenkään ole mielestäni juurikaan karmeampaa kuin turhanpanttina työmaalla istuminen.

Eilinen päivä työmaalla sujui taas viuh vauh vauhdikkaasti. Aamukasista istua nökötin omassa luokassa aluksi kakkosten (ts oman ohjattavan ja open) kanssa, lopputunnit menikin sitten osin koko luokkaa paimentaen paitsi viimeinen tunti jolloin kakkoset pääsi jo kotiin.

Tänäkin vuonna tunnelma luokassa tuntuu varsin mukavan rauhalliselta, sellaista kaoottisuutta mitä eka vuosi tuolla työmaalla oli ei ole enää edes näkyvissä. Toki luokassa tulee niitä ongelmia ja tilanteita joita joutuu setvimään, mutta niitä nyt tulee joka luokassa. Se kaikki järjetön kyttääminen, ryntäily, silmät selässä eläminen, se on onneksi kaikki kadonnutta kauraa.

Näin koulujen alettua on ollut jälleen paljon puhetta koulukiusaamisesta ja siitä, kuinka opettajat eivät puutu. Olen tässä kohtaa hyvinkin erimielinen asiasta, kyllä opettajat (ja ohjaajat) puuttuvat aina kiusaamiseen jos sitä vain näkevät tai siitä tietävät. Ongelmaksi muodostuu usein se, ettei kiusaamisesta välttämättä tiedetä.

Yksi luokkamme ekoista on varsinainen härkkijä, jos näin voi sanoa. Luokassa tuo takertuu kaikkeen mitä vielä epäselvästi puhuva vieruskaveri sanoo, naureskelee ja osoittelee ja lällättelee. Edessä istuvan pojan tuolia hän tuuppii jaloillaan aina välillä kun ei muutakaan keksi ja ruokajonoa tehdessä tämän on pakko joka kerta vähän töniä, tuuppia tai tökkiä muita.

Yleensä se ruokajonossa ja käytävässä tapahtuva tökkiminen kohdistuu omaan ohjattavaani, joka on sikäli ihan hyvä että oma ohjattavani on paitsi isompi myös herkemmin pelkäävä / loukkaantuva kuin uudet pikkuykköset puhumattakaan siitä, että oma ohjattavani luottaa minuun niin täysillä että kertoo heti jos kokee tulleensa vähänkin kiusatuksi.

Hienosti oma ohjattavani on ottanut myös ne uudet ykköset katselunsa alle eli jo alkuviikosta tenava kertoi välkän jälkeen kuinka hän joutui sanomaan monta kertaa härkkijälle että lopettaa välitunnilla yhden pikkuykkösen kiusaamisen. Harmillista kyllä, pikkuykköset oli vielä niin arkoja että selvyyttä sille onko vai ei kiusattu emme saaneet kenenkään heistä sanomana joten kunnolla asiaan ei voitu puuttua.

Kertasimme siis sääntöjä luokassa ja puhuimme kiusaamisesta ja härkkijäkin luetteli vinon pinon asioita joita EI saa tehdä muille sen enempää välitunnilla, käytävässä kuin luokassakaan. Sittenkin härkkijä oli hetken päästä jo taas naureskelemassa ja irvailemassa vieressä istuvan ekan puheelle.

Eilen sitten tilanne repesi tältä osin jo käsiin. Siinä ruokkiseväät noudettuani kiitolaukkailin takaisin sisätiloihin ja matkalla minut pysäytti parin uuden ekan äiti. Oli pitänyt jo edellisenä päivänä jutustella muutama sananen minun kanssani mutta kun lapset ilmestyi samantien siihen viereen niin jutustelut oli jääneet joten nyt hän ajatteli tarttua toimeen.

Kun etenkin se toinen pelkää sitä härkkijää. Kun se kuskaa sitä mihin tahtoo välituntisin ja ei anna sen olla yhtään rauhassa. Työntää naamaansa tämän naamalle ja uhittelee. Sitä toistakin härkkijä kiusaa, mutta ei ihan yhtä intensiivisesti, se kun ei ole niin herkkis että pahoittaisi samaan tapaan mieltään, mutta sitä toista. Sitä jo pelottaa. Ja kumpikin on varmoja siitä, että joku kerta härkkijä ihan varmasti antaa turpaan, se kun on luvannut tekevänsä niin.

Melkein koko ruokkis siinä meni jutellessa lasten äidin kanssa, samalla kävi selville se että lapsia oli kiusattu jo eskarissa ja herkkis oli ollut ihan fyysisesti kiusattu ja jopa oksennellut usein aamuisin pelosta. Se vähemmän herkkis, jota härkkijä kiusaa siis lähinnä luokassa, ei ollut kokenut kiusaamista niin pahana, mutta herkkis oli todella pelännyt eskariinkin menoa.

Kiitin äitiä siitä, että tuli juttusille ja kertoi, me kun emme olleet yhtään luokassa edes tietoisia siitä että herkkistä oli kiusattu yhtään välituntisin. Olimmehan me olleet välillä itsekin välitunneilla vahtimassa lapsia mutta niinä kertoina härkkijä oli, viisasta kyllä, pysytellyt muiden tenavien seurassa ja jättänyt kiusattavansa rauhaan joten tilanne tuli jokseenkin yllätyksenä näiden lasten osalta.

Oman ohjattavani kanssahan härkkijällä olikin ollut jo edellisellä välitunnilla likipitäen sotatila ulkona mutta onneksi satuin paikalle juuri ennen tilanteen eskaloitumista käsirysyksi, sillä heti kun ohjattavani huomasi minun avaavan ulko-oven teki hän juuri sen jota olen kaksi vuotta kiivaasti opettanut.

Juoksi viereeni ja kertoi mitä härkkijä oli tehnyt ja jätti ratkaisujen tekemisen minulle. Minä setvin tilanteen, härkkijäkin asettui aloilleen ja luokassa opettaja vielä otti ja käsitteli asian kertaalleen läpi.

Loppuruokkis menikin sitten open kanssa jutellen asiasta ja todettakoon, että emme olleet yllättyneitä siitä että tilanne on mennyt moiseksi, se kun oli nähtävissä jo alkuviikosta mitä savottaa härkkijän kanssa tullaan vielä hoitamaan kerran jos eräänkin. Sen sijaan olimme hyvin yllättyneitä kohteesta, kertaakaan kun emme olleet nähneet härkkijän millään tapaa kiinnittävän tähän edes huomiota.

Seuraavalla tunnilla ope lukikin sitten tulikivenkatkuisin äänenpainoin lakia härkkijälle. Härkkijän kanssa tulee vielä paljon, paljon ongelmia sillä härkkijän asenne tuntuu olevan se, ettei liikuta häntä eikä ole hänen ongelmansa. Tuuppasipa tuo sormet korviinsakin kesken puhuttelun ja nauraa pärskäytteli ja virnuili. Voi hevonkura.

Se hyvä puoli puhuttelussa kuitenkin oli, että herkkis uskaltautui kertomaan että härkkijä on kiusannut häntä pihalla. Ope vakuutti herkkikselle, että hän oli jo kuullut siitä herkkiksen äidiltä ja jatkossa hän toivoisi että herkkis kertoisi heti, ihan kuten jokainen muukin, jos joku kiusaa.

Tänään käsittelemme kiusaamista vielä uudemman kerran ja härkkijällä ei ole enää edes sen yhden mokan mahdollisuutta, seuraavasta mokasta härkkijä viettää välitunnin sisällä. Jos hommaa ei saada nopeasti kitkettyä pois on härkkijällä luvassa paljon paljon välitunteja sisätilassa, joko aulassa jossa yleensä sisävälkälle joutuneet joutuvat istumaan tai vaihtoehtoisesti siellä eriytystilassa jossa itse olen viettänyt paljon aikaa ohjattavan kanssa.

Mutta niin. Kyllä siihen kiusaamiseen puututaan jos siitä vain tiedetään. Ihan aina ei ole helppoa sanoa mikä on kiusaamista ja mikä ei ole kiusaamista sillä lapsetkin on erilaisia. Joku kokee kiusaamiseksi jo sen, ettei saa palloa jalkkista pelatessa kertaakaan, tai että ei pääse liukumäkeen juuri halutessaan koska siinä on laskijajono, mutta silloinkin asiasta keskustellaan ja koetetaan selvittää oliko kyseessä todellakin kiusaaminen.

Isoin ongelmahan näissä on usein se, ettei lapset kerro sille sillä hetkellä valvomassa olevalle aikuiselle vaan tilanteista kerrotaan vasta omassa luokassa, jos silloinkaan, opelle joka ei ole edes ollut paikalla. Sittenkin asiaa setvitään, kysytään valvoneelta opelta, kysellään muilta paikallaolleilta mutta usein vastaukset menee niin ristiin ja valvonut ope ei ole välttämättä nähnyt saati kuullut mitään niin vaikea se on silloin sanoa oliko tilanteessa oikeasti kiusaamista vai ei.

No, tämä tästä aiheesta. Työmaalta suoriuduttuani kieppasin jälleen hakemassa speden IPstä ja kotona touhusimme lapsen matikan läksyt. Hienosti tuo osaa rauhoittua niitä tekemään ja kovin huolellisesti tuo niitä tekikin, todella hienoa. Äiti kehui vieressä minkä ennätti sillä olisi todella mahtavaa jos tämän innostuksen saisi pysymään lapsella päällä.

Touhasin ruokaa porukalle, söimme ja suuntasin apteekissa käymään. Siinä ruoanlaiton lomassa sain taivaallisen puhelun junnun astmalääkäriltä ja jösses iivari sentään, että siitä ilosta ei tahtonut tulla eilen loppua ollenkaan! Apteekista palattuani totesin junnun tekevän ihan oma-aloitteisesti matikantehtäviään ja sekin oli kuulkaa hieno juttu se!

Pesin pyykkiä, siivoilin keittiötä ja olla öllöttelin. Junnun kuumetauti on saanut pienen lisävivahteen, eilen siihen liittyi mahatautikin ja lapsiparka okseni heti kotiuduttuani päivemmällä syömänsä pizzan ja ruokailtuamme eväät joita tuolloin lappoi suuhunsa. Huoks. Kotioleilu jatkuu siis edelleen lapsella.

Tänään tipautan speden koulun pihaan töihin lähtiessäni, spede kun menee kasiin. Sama kuvio on todnäk edessä huomennakin, maanantaina toivon jo junnunkin olevan siinä kuosissa että pääsee kouluun sillä silloin koulumatka taittuisi heiltä kaksin. Lievää jännitystä aiheuttaa se, että ensi tiistaina speden on mentävä ekan kerran ihan yksin kouluun. OMG!

Vaan jaa. Nyt taidan siirtyä herättelemään vähin erin spedeä, onhan tässä nyt kuitenkin aamupalat ja muut vielä hoidettavana. Se on siis moro ja have fun!

5 comments on “Torstaissa jo

  1. Upeaa, jos astma on teillä hellittänyt otettaan. Onhan elämä helpompaa ilman sairastelua. Toivotaan, että tuo kuume- ja mahatauti hellittää myös pian otettaan eikä siirry teihin muihin.
    Tuo koulukiusaaminen on kyllä niin hankala asia. Meidän pojat ovat aina olleet niitä kovia päältä, herkkiä sisältä, joten jo pienikin suunsoitto on saanut heidät tolaltaan ja se jatkuu ikävä kyllä edelleen. Paljon tässä on saanut puhua, että maailmassa täytyy kestää kovempiakin juttuja ja ammattipiirit ovat aivan oma lukunsa. Siellä sitä suunsoittoa vasta syntyykin. Varsinkin nämä lastemme valitsemat rakennus- ja kuljetusala ovat suhteellisen rankkoja huumorissaan. Toiset saattavat pitää kiusaamisena. Yksi opettajahan meillä neuvoi poikia kasvattamaan krokotiilinnahkaa, ettei joka asiasta ota itseensä, mutta vaikeaa sekin on jos toinen tietää mistä toisen mieli pahoittuu. Noita aikoja en kyllä kaipaa. Useimmat kaksosten äidit sanovat vauva-ajan olleen ihan usvaa, mutta minulla se on kyllä alakouluaika. Onneksi se on jo ohi!
    Mukavaa ja vauhdikasta loppuviikkoa!

    • Kuumeosasto alkaa olla liki kuosissa mutta ruoka nyt ei edelleen pysy sisällä joten koko viikko meni junnun osalta kotonaoloksi. No, josko tokenisi sitten kunnolla.

      Astma on kyllä jippiajei, toivottavasti tämä on ihan pysyvä juttu!

      Sepä se, ei sitä lapsista päällepäin välttämättä näe mitä niiden sisällä liikkuu. Ihan varmasti tämäkin pikkuisen kovempi luu pelkää ihan yhtälailla kuin veljensä vaikka ei sitä niin näytäkään. Ja kenenkään EI pidä joutua kestämään sellaista härkkimistä mitä härkkijä on harjoittanut, hyi!

      Tietysti totta sekin, että isompana ammatinvalinnan myötä joutuu väkisinkin tietynlaiseen huumoriin ja heittelyihin tottumaan, toivottavasti pojat osaa teillä kasvattaa itselleen niitä kohtaan hälläväli-asenteen.

      Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua sinnekin!

  2. Ihan hyvä, että puututaan kun tiedetään – olisipa aina niin. Esimerkkejä olisi montakin, mutta tässä yksi: A kiusaa B:tä koulussa välitunneilla juurikin niin, että menee ”naamalle”, tönii, tökkii, kamppaa, huutelee, nauraa räkättää, lällättelee, vie tarvikkeita hukkaan/lätäköihin jne. Opettaja C:lle kerrottiin ja hän puuttui asiaan puhuttelemalla A:ta. Kiusaaminen jatkui siitä huolimatta. B:n vanhempien otettua tiukemman sävyn kouluun päin opettaja C otti yhteyttä A:n vanhempaan. Joka sanoi että B:n nyt pitää vaan kestää kun ”maailman mies on maailman mies, se kyllä pärjää kun ei ole mikään pillittäjä” ja muutenkin kertoi mikä vika on B:ssä, kiusatussa siis, kun ei vaan ymmärrä A:n tapaa olla ”iholla”. Kiusaaminen siis jatkui taas ja edelleen, ope C:hen kun otettiin taas asiasta yhteyttä, niin hän totesi tehneensä jo kaikkensa, A:n vanhempia ei voi pakottaa tulemaan mihinkään palavereihin ja enempää ei voi tehdä.

    ??

  3. No huh huh kupla! Kuulostaa ihan karmealta tuo tilanne!

    Totta toki sekin, ettei opettaja voi pakottaa vanhempia yhtään mihinkään mutta rikosilmoituksen moisesta kiusaamisesta voi tehdä. Kiusaajan voi erottaa koulusta määräaikaisesti tai jopa määrätä vaihtamaan koulua. Opettaja tosin ei näitäkään voi tehdä, mutta pitää muistaa että sillä opettajallakin on esimies jolla on esimies jolla on… Open kädet tosiaan oli tuossa kohtaa jo sidotut mutta niiden ylempien tahojen ei, eikä todellakaan virkavallan.

    Useinhan näissä on isoin ongelma juuri se, että niistä ei tiedetä ajoissa. Uskon, että yleensä jos asiaan päästään tarttumaan ajoissa sille on vielä jotain tehtävissäkin. Mitä pidempään se saa kestää niin sitä vaikeampi sitä on saada loppumaan.

    Kehotankin jokaista vanhempaa, jonka lapsi sinne koulutielle suuntaa, yrittämään parhaansa mukaan vakuuttaa se oma pieni ihminen siitä että heti jos joutuu kiusatuksi siitä pitää kertoa, mieluiten jo siellä koulussa samantien kun kiusaamista on tapahtunut ja aivan sama kenelle aikuiselle, kunhan jollekin. Jos ei uskalla, niin sitten vanhemmille mutta yksin sen asian kanssa ei saa jäädä.

    Ja yksi joka on tärkeä terottaa lapselle; se että kiusataan EI ole lapsen vika eikä lapsen KUULU joutua sellaista kokemaan. Se on jotain johon pitää aina tarttua heti ja nimenomaan aikuisten taholta.

  4. Ihan totta pamiset. Tiedän vaan tunteen kun opettajat ei puutu – sitten toisaalta puuttuu kummallisiin asioihin: tuttavan kotiin soitti opettaja, joka ei ollut edes tämän lapsen opettaja vaan samasta koulusta. Ja opettaja ripitti tätä äitiä (kysymättä sen enempää mitään) suorilta käsiltä siitä että kyllähän terveydenhoitoalan ammattilaisen pitäisi osata lapselleen aamupala antaa. Ja sitä rataa. Äiti oli ollut ihan ihmeissään, koska heillä juurikin sydään puuroa ja leipää joka aamu, myös se lapsi! No tämä opettaja oli tehnyt päätelmän, kun lapset yleensä syövät koulussa niin VÄHÄN ja tämän äidin lapsi HYVIN PALJON, että senhän täytyy nähdä nälkää siellä kotona! Että tämmöstä!! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s