Nyt se sitten alkaa

Tänään saattelemme pienen ihmisen kouluun. Voi apua! Rajapyykkihän se on tämäkin, tämän jälkeen ei ole enää saateltavia eikä koulunsa aloittavia. Mihin ihmeeseen nämäkin liki seitsemän vuotta on mennyt?

Eilinen työmaalle paluu oli kyllä turhaakin turhempaa, jos näin voi sanoa. Siis oikeasti. Ei ollut oikeastaan mitään duunia mitä siellä tehdä, niin hyvin jo aiemmin palanneet oli töitä paiskineet. No, tulipa päivitettyä itse kunkin itsensä syksyn kuvioihin ja hieman jotain selvyyttä saatua.

Se työaikasotkukin selvisi hienosti siinä kohtaa kun IP-vastaava hölkötteli palaverista paikalle. Juu, esimies oli ilmoittanut tälle etten ole talossa klo 14 jälkeen joten homma on sillä selvä, mitään jälkipuheita ei liene tiedossa. Sikäli liene, että valitettavasti tuolla on ihan yleinen tapa että kuitenkin selän takana purnataan viimeistään siinä kohtaa kun itse aletaan korpeentua omiin hommiin.

Työmaalta kurvailin kotosalle, nappasin junnun kyytiin ja ei aikaakaan kun olimme jo taysissa. Spirometriaan päästiin himpan omaa aikaamme aiemmin ja tällä kertaa sen tekijänä oli varsin mukava nuorehko neito joten junnu teki testiä ihan eri mielialalla kuin viimeksi. Viimeksihän se EI onnistunut alkuunkaan, johtuen todnäk todella nuiva-asenteisesta hoitsusta joka käytti puolet ajasta hokien ”no etkö sä nyt osaa, miten voi olla että oot viimeks muka osannut kun ethän sä osaa nyt yhtään.”

Tämäpä hoitaja tsemppasi ja tsemppasi ja jakeli vuolaasti kehuja siitä kuinka hienolla tekniikalla junnu testiä puhalteli, ainoa kerta kun puhallus ei ollut toivotunlainen sai hoitsun toteamaan ainoastaan että ”nyt tuli kyllä laiska puhallus, taidat alkaa jo väsyä”. Junnupa osoitti väsymysväitteet samantien vääriksi ja puhalsi vielä upeampia kaaria pari perään.

Aikaahan siinä meni likipitäen tunti mutta niin vaan homma saatiin helpommin kuin kertaakaan aiemmin plakkariin ja äiti ihasteli vieressä pojan puhalluskaaria. Avaavan kanssa heittoa oli tällä kertaa vain +4% joka oli mielestäni melkolailla merkki siitä, että pojalta saataisiin ehkä jopa lääkitystä vähemmälle ellei peräti pois mutta jokin hoitajan puheessa kieli, ettei se taida ihan niin olla.

Lääkäri kuulemma laskee nyt ne käyrät ja arvot ja soittelee sitten jatkon korvattavuusasioista ja muutenkin jatkosta. Okei. Kotona oli pakko kurkkia samantien junnun aiempien spirometrioiden lausuntoja ja niin. Onhan tuo ehdottomasti pienin prosenttiero mikä lapsella on ollut, +15% yhdessä vaiheessa sai lääkärin konsultoimaan osaston erikoislääkäriä pahan lääke-epätasapainotilanteen vuoksi, +8% taas oli toisella kertaa merkittävä löydös.

Yhdessä lausunnoista ei ollut prosentteja sen kummemmin kirjattu tuon kyseisen arvon osalta, jotain muita arvoja siinä oli pinoittain ja perässä lausuma ”astma tuntuu olevan hoitotasapainossa joten jatketaan samalla lääkityksellä”. Eli niin, en minä taida sitten kuitenkaan vielä innostua liikaa, siinä testissähän on tosiaan vaikka kuinka ja monta arvoa jotka lääkäri ottaa huomioon, ei ainoastaan se johon itse kiinnitin huomion.

Heti kotiuduttuani poikanen 18v säntäsi kaverinsa kyydillä kylille, terassille nääs. Minä komenteerasin kotiutumaan ysiin mennessä vaikka kuinka nyt täysikäinen olisikin. Ehtoo menikin sitten lähinnä henkisesti latautuessa siihen, että tänään se tosiaan alkaa. Illalla ajelin spedelle taas kunnon poikatukan, oli hieman päässyt kesän aikana kasvamaan, ja sen jälkeen tenava pyörähti vielä suihkussa.

Poikanen 18veekin piipahti kotona kuuden kanttiin istuttuaan pari tuntia terassilla ja nautittuaan muutaman olusen, kovin oli täpinöissään iän mukanaan tuomasta oikeudesta. Onneksi oli lähdössä kavereineen uimaan ja ilmoitti tulevansa sieltä suoraan kotiin joten huhhahhei.

Iltaysin kanttiin poikanen sitten jo kotiutuikin ja istui seuranani tuijottamassa sinkkuelämät. Kovin tuo oli tyytyväinen kun viimeinkin se kauan odotettu 18vee rajapyykki oli ylitetty. No, perjantaina tuo aikoo sitten lähteä ihan tosissaan kavereineen kylille riekkumaan ja hyvä niin kai, minä kun olen sanonut kerran jos erään että vaikka tuolla kuinka onkin vielä lomaviikko niin minä en voi päästää tätä kylille sillä tiedän itse, etten saa nukuttua ennen kuin tämä on turvallisesti kotona.

Kyseisestä tavasta pitäisi kaiketi päästä eroon jossain kohtaa? Ehkä sitten kun on muutaman kerran osoittanut, että osaa tosiaan tulla ihan ehjin nahoin ja turvallisesti kotiin?

Vaan jaa, nyt taidan ryhtyä tutkailemaan että kaikki tarvittavat dokumentit on allekirjoitettu ja laiteltu kapsäkkeihin, kiirutta ei onneksi vielä ole mutta silti. Ihan hirmusti nyt tämä koulun alku sitoo ajatuskykyäni joten se on moro ja have fun!