Loma ohi!

Ja kumman helposti sitä ihminen sujahtaakin takaisin työmoodiin, heräsin puoli kuudelta kun kello oli soimassa varttia ennen. Tajusin eilen iltasella ulkorappusilla istuessani ja ukon siskon kanssa puhelimessa juoruillessani että herttinen niin. Minunhan ei tarvitse enää työmatkalla kurvailla tarhan kautta, riittää että kaasuttelen suoraan työmaalle.

Tämä huomio oli sikäli hauska, että tajusin ettei tule olemaan mitään järkeä jos loikkaan autoon jo heti seiskan jälkeen kuten olen aiemmin tehnyt, sehän on pakko opetella lähtemään vasta puolin kasin jäljestä ja mieluummin vaikka vasta lähempänä varttia vaille kasia kuin sitä puolta. Apua! Mitenhän siihen oppii?

Moinen muutoshan tuo mukanaan väkisin senkin, ettei minun todellakaan ole mitään järkeä kekkuloida pystyasennossa jo aamuviideltä, kuten olen lähes poikkeuksetta aiemmin tehnyt taatakseni itselleni sen aamukahvirauhan. Tarkoittaako kaikki nämä muutokset yhdessä sitä, että osaan jatkossa heilua pystyssä puolisen tuntia pidempään kuin ennen? Jaa-a!

No, eiköhän syksyn aikana rytmity tähänkin ihan hyvin, luulisin ainakin. Toisaaltahan tämä on aivan mahdottoman mainio juttu, ehdin juuri passelisti herätellä sekä kasiin että ysiin menijät ennen työpäiväni alkua ja se on kuulkaa hyvä se! Speden aamupalakin on kaiketi pakko hoidella ennen kuin itse lähtee, jotenkin en uskalla sitä tenavalle itselleen vielä jättää.

Yllättävää, not, että se työelämä alkoi jo eilen luikerrella paikalle. Toki olen kesällä muutamaan kertaan kurkkinut mm sähköpostini ja ottanut jopa esimieheen kerran sähköpostitse yhteyttä sillä oikeasti. Minä sain tulevalta IP-vastaavalta sähköpostia syksyn IP-aikataulutuksista ohjaajien osalta.

Minulle oli merkitty perjantain välivuoro, siis 14.15-15.38. Ööö… Työpäiväni pitäisi olla 8-14, näin esimiehen kanssa suullisesti keväällä sovittiin kun hän kysyi josko minulle kävisi kuustuntiset päivät. Mustaa valkoisella siitä ei tosin ollut ja tämän meidän ohjaajaporukan tuntien siitä voi yksi ohjaaja alkaa nähdä vaivaa. Että kun eikö se nyt SEN VERTAA voi joustaa, että yhden päivän tekisi eri kaavalla.

Voin kertoa että en, sillä juuri tästäkin oli esimiehen kanssa keväällä puhetta. Voin varsin hyvin tehdä sitä kuustuntista jos sillä keinoa saan suht pian opetettua speden pois IPstäkin ja olemaan kotona sen tunnin-pari yksin ennen kuin itse pääsen töistä kotiin, se 45 euroa kolmituntisesta IP-paikasta ei toki ole paljon mutta ei sitä mielellään maksa etenkään nyt kun omat tulot laskee sen liki neljänneksen kuussa.

Niinpä sähköpostia kesälomalla lukiessani otin ja laittelin samantien esimiehelle sähköpostia. Tyyliin ”olenkohan nyt ymmärtänyt jotain väärin”. Että eikös ollut puhe, että olen 8-14 töissä, kun minulle on laitettu iltapäiväänkin tunteja. Esimiehen vastaus helpotti kummasti, juu kyllä se niin oli sovittu ja hänpä ilmoittelee samantien tulevalle IP-vastaavalle asiasta.

Luonnollisestikaan osa sakista ei ollut vielä eilen palannut työmaalle ja ilmanko se viime vuoden IP-aisaparini soitti iltasella ja totesi, että varaudupa siihen että puhetta voi tänään löytyä. Että kun hän eilen sanoi sille yhdelle joka työmaalla oli, ei siis tulevalle IP-vastaavalle, että perjantain osalta tuota IP-listaa pitää vielä muutella kun enhän minä ole edes talossa ja tämäpä tätönen oli todennut, että ei, eikös tuo tee ihan ohjattavansa mukaan ne tuntinsa.

Niin että siis tekisin perjantaisin pidempää päivää? Ja tulisin sitten vaikka aamulla myöhempään. Ööö… No, ajattelin heti eilen, että jaa, IP-vastaava ei ole vielä ollut paikalla ja jos esimies on tosiaan tälle ilmoittanut viestittelystämme niin eipä tässä mitään ongelmaa ole, kyllä tuo emäntä sitten hoitaa tämän kuosiin.

Mutta annapa olla jos esimies ei olekaan ilmoitellut asiasta niin huoks. Sanomistahan siitä todnäk tulee. Että en sen vertaa jousta. Onneksi minulla on esimiehen ja minun väliset sähköpostit tallessa joten hoohoo, on sitä mustaa valkoisella joka tosin ei mielestäni ole kovinkaan mukavaa jos joudun ne ulos printtaamaan todistaakseni työkavereille että näin on tosiaan sovittu.

Ja kun ei se esimies edes ole talossa kuin vasta ensi viikolla joten alkupätkä saattaa herkästi mennä sitten kyräilyksi ja se ei kuulkaa ole kiva se. No, katsellaan miten käy.

Tänään on muuten ihan mahdottoman merkittävä päivä! Poikanen 17vee täyttää tänään 18vee! OMG! Kolme isointa on saatu täysi-ikäisiksi, missä kohtaa kysyn mä vaan! Eihän siitä ole kuin hetki kun kätilöltä lensi metallikapineet käsistä tämän kääntyessä avustamaan synnytyksessä ja huutaessa ”no tossa se nyt jo on!”

Niinpä, poikanen 17, korjaan 18vee, saapui aikanaan tähän maailmaan syöksysynnytyksellä eikä siinä paljon kätilö ehtinyt muuta kuin taivastella ja äiti kiitellä onnea siitä ettei napanuora ollut sentään sen pidempi, olisi vielä tenava tipahtanut synnärisängyn laidan yli ja jäänyt nuoransa varassa roikkumaan ja mitäs sitten…

Tänään on siis edessä paluu työmaalle ja siitä vauhdikas siirtymä taysin suuntaan kodin kautta. Ihan pientä hämmennystä aiheuttaa tällä hetkellä se, että junnu mokoma totesi eilen heti kun uimarannalta lähdimme iltakuuden aikaan siellä pikaisesti pyörähdettyämme että ”päähän sattuu”.

No, kotona laittelin tenavan ottamaan avaavaa eikä tuo sen jälkeen enää päätään käynytkään valittamassa mutta iltaseiskan aikaan tuli toteamaan, että mittari näytti 37.1. No, eihän sekään nyt vielä mitään, totesin tenavalle että se nyt ei ole vielä kuumetta ja vallankin rannalla rehatessa sitä helposti tulee muutama desimaali lisää.

Sitä hämmennystä aiheuttaakin nyt lähinnä se, että iltakasilta tenava valitteli huonoa oloa ja totesi mittarinkin näyttäneen 37.3 lukemaa kotvaa aiemmin. Ei kai se nyt hemmetti soikoon vaan aio kipeänä olla tänään? Ei ne sitä kipeänä lähde tutkimaan. OMG! Nyt kaikki peukut ja isovarpaat ristiin, että se huonovointisuus ja pieni lämmönnousu liittyi vain ja ainoastaan näihin helteisiin ja uintireissuun!

Vaan jaa. Nyt taidan ryhtyä vähitellen tutkailemaan mitä sitä ollenkaan pistää päälleen kun työmaalle suikkelehtii. Se on siis moro ja have fun!