Deep in insomnia

Joo. Ei sitten pienintäkään hajua, että mikä on tällä viikolla ollut ongelmana kun se uni EI vain ota tullakseen illalla kuin piipahdusmielessä. Hittolainen soikoon! Eilen ehtoolla painatin petiin jo ennen kymmentä, toki siinä tuli Greytä tuijotettua mutta niin vaan kumahdin umpiuneen puoli yhdentoista kanttiin. Ja miksi?

No httistnaprklsoikoon herätäkseni karvan yli ykstoista. Voi peppurööri ja vaikkas mikä! Ja eihän se uni sitten enää tullutkaan. Ei vaikka kuinka yritin mitä. Ei tullut kyljellä, ei toisella kyljellä eikä edes mahalla maatessa vaikka se on ollut kokolailla takuuvarmin asento saada unesta kii silloin kun se ei ota tullakseen.

Hyräilin mielessäni tylsääkin tylsempiä sanoja tyyliin ”anna nukkumatin tulla, sinä senkin liero ullapulla, kohta unessa oon kyllä, ei rihmankiertämääkään yllä” ja muuta vastaavaa ihan yhtä älytöntä. Otinpa ja laskin siinä lampaitakin. 180 kun ylittyi niin menin sekaisin ja jäin kotvaksi junnaamaan 181-182-183-181-182…

Justaansa joo. Kun ukko koikkelehti petiin puoli yhden aikaan olin edelleen tiukasti hereillä vaikka silmät kiinni liikkumatta makasinkin. Ukko sääti tyynyä. Hiljensi töllöä. Otti uniasentoa. Kuulosteli samalla jalkkismatsia. Aina kun selostajan ääni hiemankin koveni nousi ukonkin pää tyynystä. Neljännen pään kohoamisen kohdalla totesin ääneen että voi prse.

Kovin tuo oli hämmentynyt että hereillä olin, kas kun oli tullut hiljaa hiippaamalla (no hiljaisessa talossa hiipimisestäkin lähtee ääni) ja yrittänyt asettaa itsensä suht nopeasti makuulle. Ja toki tuo oli hissukseen ollutkin, ei siinä mitään, enpä minä sen touhujen takia hereillä ollut vaan ihan siksi kun uni ei tullut.

Yhden kanttiin ukko nukahti. Minä jatkoin makaamista aloillani ja laskin jälleen mielessäni. Yli kahdensadan päästyäni aloin olla suht kypsää kauraa. Kurkkasin kelloa, ja uudelleen, ja josko vielä. Puoli kahdelta päätin että jos se uni ei tule kahteen mennessä niin hittolainen, minä otan ja nousen pystyyn.

Kahdelta hipihiippailin olkkariin vaatenyssäkkä käsivarrella, puin päälleni ja kävin tupakalla. Kaivelin siinä samalla keikalla esiin otsalampun ja kirjahyllystä kirjan jonka ostin aikoinaan ukolle isäinpäivälahjaa. Olen takuulla muistanut sanoa kerran jos eräänkin että vihaan potkupalloa. Sanon sen nyt varoiksi vielä kerran.

Minä todellakin vihaan potkupalloa. Ja niin vaan aloin lukea Luca Caiolin kirjoittamaa kirjaa ”Lionel Messi- Poika josta tuli legenda”. Että näin. Siinä minä sitten maata mötkötin sohvalla kirja kourassa, peitto koiville heitettynä ja otsalamppu päässä ja luin. Vaan jotta se onkin muuten hyvä kirja!

Toisaalta, eipä yllätä. Onhan sitä tullut luettua Litmasestakin kertova kirja, tuijotettua Litin leffa ja muutenkin kirjamaku on toisinaan hieman outo. Toisaalta taas, elämänkerrat on aina jotenkin kiehtovampia kuin ihan romaaniromaanit ja niinhän siinä kävi, että kahlasin kirjaa 36 sivua ennen kuin alkoi ihan tosissaan väsyttää.

Hieman ennen kolmea otin ja simahdin sohvalle aseteltuani sitä ennen otsalampun, silmälasit ja kirjan selkänojalle. Huoks. Voin kertoa, että tämä aamupäivä on mennyt lievästi usvaisessa olotilassa sillä tottakai minä räväytin silmäni silti auki jo karvan yli kuuden. Argh!

10468080_896431987037305_6839314233998989624_n

Ennen ysiä kurvailin jo juhannusruokaostoksille ja kotiin palattuani otin ja räväytin itseni kylkiasentoon, virittelin herätyksen puhelimeen ja totesin tenaville ”hyvää yötä sano mummo kun silmä puhkes”. Väsytti niin vietävästi mutta arvata sopii, ettei uni taaskaan tullut vaikka makoilin reilun tunnin hievahtamatta. Plääääh!

No, kaipa se ihan pelkkä lepokin auttaa jotenkin väsymykseen, nyt ei ole enää usvainen olo eikä muutenkaan väsytä mitenkään erikoisesti, vähän ehkä nuupahtaneelta tuntuu mutta muuten ei valittamista. Pyörähdin uudemman kerran marketissakin, kun ne vietävän potut unohtui ottaa aamulla, ja samalla kertaa tankkasin auton.

Auto alkaa olla pakattuna, oikeastaan tämä lähtö on enää ukon kotiutumista ja porukan autoon pakkaamista vailla valmista kamaa. Syöttää ajattelin vielä tenavat ennen ukon kotiutumista, mökille kun ehditään sellaiseen aikaan etten ihan viitsisi enää sapuskapuolta siellä kyhäillä.

Muistaessa, poikanen 20v kotiutui lomille eilen. Olipa tuo komia poika natsoissaan ja tamineissaan, ihan siinä äiti oli taas pakahtumaisillaan. Vaan jaa, luulenpa että otan ja siirrän ahterini nyt kotvaksi tuonne pihakeinun puolelle. Sitä ennen kuitenkin…

MAHDOTTOMAN HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE, MUISTAKAA OLLA SIIVOSTI!!! 

10494772_529373970524206_5747605111877308182_n

 

 

One comment on “Deep in insomnia

  1. Tuossa sen näkee, että kun työrytmi on päästänyt irti ja sinut lomamoodiin niin et tarvitse edes unta. Toivottavasti saitte mökillä kuitenkin myös nukuttua ja toivottavasti lunta ei ollut ihan noin paljon kuin kuvassa…..meillä tuli lauantaina aamulla rakeita ja muuten silkkaa vettä siitä eteenpäin. Eilen siirryttiin kotiin jo hyvissä ajoin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s