Viuhvauh ja perjantaissa

Jopa se menikin äkäseen tämä viikko. Vastahan se oli maanantai ja ukko lähtökuopissa koulutusreissunsa kanssa ja kas, nyt ollaan jo perjantaissa ja johan tuo iltapäivästä kotiutuu. Hoohoo!

Mitään maata mullistavia juttuja emme täällä ole saaneet tällä aikaa mutta toisaalta, pitkin poikin maakuntaa on kyllä risteilty sitten senkin edestä. Eilen otimme ja ajaa rytkäytimme lähikunnan kauppakeskukseen päiväkahville. Ts minä join kahvit ja söin kanapaninin, tenavat söi herkkuleivonnaisia ja joi limua.

Prinsessa ja junnu suuntasi herkkunsa syötyään yhteen liikekeskuksen liikkeistä shoppailemaan, kas kun prinsessalla on nyt järjetön hinku sisustaa huonettaan. Kovin tyytyväisinä nuo palailivat autolle jonne me siirryimme speden kanssa kotvan käytäviä mitattuamme.

Yksi iso syy lähes päivittäiseen risteilyymme sinne tai tänne on simppelisti tämän ihmisen heikkohermoisuus. Siis oikeasti. Loma alkoi ja minusta olisi varsin kivaa kun sitä lomaa voisi viettää sillai ihan rauhassa. Ainakin osittain. Vaan onnistuuko moinen? No ei ainakaan tällä viikolla ole onnistunut.

Eilen sain ihan lopullisen herttaslaagin ja annoin junnun kuulla kunniansa siinä ohimennen. Kun heti aamusta poika on lähtenyt serkkujaan kurkkimaan joka on johtanut siihen, että ei aikaakaan kun junnu on kolistellut kotiin vähintään serkkutytön ja ainakin yhden tämän kaverin, pääsääntöisesti parin serkkutytön ja parin näiden kaverin, kanssa.

Ja mikäs siinä jos porukka touhuaisi pihalla trampalla tai hääräisi lähinnä junnun huoneessa mutta kun ei. Ovissa mennään ja tullaan ja mennään ja tullaan, serkkutytöt käy kaapilta hakemassa mehua ja jääkaapista syötävää, kenkiä, huppareita ja kapsäkkejä lojuu pitkin eteisen lattioita ja polkupyörät on heitetty suunnilleen niille sijoilleen kun pihaan on kurvattu.

Ne sijat taas. Pihassa on takuulla pyörille tilaa vaikka kuinka ja paljon, mutta kumma juttu että ne pitää heivata suunnilleen auton perään. Tai ainakin viereen. Ja mahdollisimman leveälle alueelle. Kun pyöriä on neljäkin roimittuna pitkin autoille varattua aluetta niin aika takuuvarmaa on se, että joka aivaten ainoa kerta autolla lähtiessä niitä täytyy ensin siirrellä jos ei mieli peruuttaa niiden yli.

Eilen ilmoitin, että alan vähitellen olla siinä mielentilassa että päälle peruuttaminen on varsin hyvä vaihtoehto pyörien suhteen. Mitä niitä sen kummemmin tutkailemaan, ei kai se niin nokonnuukaa ole kun ei niiden parkkeeramispaikoillakaan ole niin väliä.

Oman lisä-ärsyyntymisensä tuo ehdottomasti se, että koko porukka on kuin kotonaan. Olkkarissa lojutaan porukalla, käännellään kanavia, syödä mussutetaan karkkia ja jätetään roskat tarkalleen niille sijoilleen jossa nyt on satuttu olemaan. Se nojatuolin alta käteen osunut tyhjä irttaripussi oli yksi herttaslaagin polttoaineista.

Jos mehua ottaessa jotain sattuu lurahtamaan pöydälle tai lattialle, niin eipä sekään nyt ole kummoinen juttu. Laappastaan se pois käsien kuivaamiseen tarkoitetulla keittiöpyyhkeellä ja heivataan pyyhe vähän sinne päin takaisin kaapin oveen. Ei liene ihme, että himppasen laittoi eilen jo ihan tosissaan risomaan!

Ulkona trampalla ollessa voidaankin ne roskat tiputella trampan reunan yli, ei ne sieltä mihinkään katoa. Ja ei, ne ei todellakaan katoa sieltä mihinkään siinäkään kohtaa kun hyppiminen on loppunut, sinne ne jää lojumaan ja odottamaan missä kohtaa minä ne huomaan ja alan huutaa.

Junnun mukaan ne on kaverit kun jättää ne roskat mihin sattuu ja alan vähitellen olla sitä mieltä, että pojan sanoissa on kyllä totuudensiemenkin mukana. Se irttaripussi kun oli tarkalleen yhden niistä kavereista mukanaan kuskaama, samoin kuin se toinen karkkipussi joka lojui trampan vieressä.

Olen kerran jos eräänkin sanonut junnulle asiasta ja tämä on yllättävän hyvin oppinut sekä asettelemaan pyöränsä nojalleen pihakeinua vasten että siivoamaan roskansa ja astiansa paikoilleen joten nyt olenkin siirtynyt uuteen oppituntiin. Eilen ilmoitin, ettei meille ole asiaa YHDELLÄKÄÄN kaverilla jos nämä ei osaa elää tämän torpan sääntöjen mukaan.

Roskat EI jää lojumaan mihinkään, kengät ja vaatteet EI ole pitkin poikin eteistä leväälläään enkä todellakaan siirrä enää yhtä ainoaa pyörää pois auton alueelta. Ja ei, jääkaappiin varaamani ruoat EI ole tarkoitettu muille kuin omalle porukalle. Jokaisella on käsittääkseni oma koti jossa syödä, tämä se ei ole.

Että niin, ärsyyntymistä on ollut ilmassa. Tosin totesin eilen ehtoolla ukolle, että enpä minä toisaalta ihmettele tätä roskaamis- ja sotkemismentaliteettia joka tytöissä on ottanut vallan. Kun heidän kotiaan katsoo niin mitä ilmeisimmin se on ihan ok mihin minkäkin käsistään heittää. Heidän kodissaan kun ei pysty kävelemään normaalisti pitkin taloa, joka aivaten ainoa paikka on täynnä roinaa.

Likaiset astiat lojuu mikä missäkin aina siihen asti kun heidän äitinsä ne kerää, roskien suhteen on sama juttu ja omia romppeitaan ja vaatteitaan he saavat levittää juuri sinne minne haluavat omista huoneista huolimatta. Henkkoht en kestäisi asua päivääkään moisessa sotkussa, eipä siellä oikein viihdy edes käymässä sillä joka paikka on enemmän tai vähemmän täynnä romua aina tuoleista, pöydistä, sohvista ja niin, siitä lattiasta lähtien.

Noin. Avautuminen suoritettu. Tänään pääsen jälleen taistelemaan ”tuulimyllyjä” vastaan eli huutamaan ja rähisemään possuilevalle laumalle. Spedellä on kouluunmenotarkastus päivällä ja siksi aikaa tyhjennän sekä talon että pihan ylimääräisistä joukoista.

Lisäksi minun on kaiketi pakko käydä ruokakaupassa, kas kun siellä ei ole kuin piipahdettu pikaisesti tällä viikolla. Nurmikkokin odottaa edelleen leikkaajaa joka toki olisi paikalla mutta kun se leikkurikin kaipaa ensin sitä bensaa ja sen hakeminen on aina jotenkin ylivoimaisen ärsyä puuhaa joten… No, ehkä huomenna.

Vaan jaa, nyt taidan siirtää itseni kotvaksi Nannyn pariin, se hiton netflix ja tabletti… Se on moro ja have fun!