Huomenta vaan, jälleen kerran

Hyvin juoksentelun täyteinen päivä takana, hassua ettei sitä juoksentelua ehtinyt oikeastaan edes huomata. Hetkessä kello oli iltapäivä-neljässä (!) ja kieltämättä tuli kotva mietittyä että mitäs ihmettä. Juurihan kello oli viisi aamulla ja nyt se on neljä iltapäivällä. Liekö osasyynsä ollut kotitouhuilla, nettipelillä, syömässä käymisellä ja yleisellä vaeltelulla pitkin kauppakeskusta.

Prinsessan synttäreitä juhlistettiin kanakorien ääressä. En kehdannut sanoa prinsessalle, että ihan samaa höttöä saa hesestä ja about samaan hintaan vaan nautiskelin joka palasta jonka suuhuni laitoin. Ja mikäs, kieltämättä kana olikin parempaa, en väitä mutta ranskalainen peruna on valitettavasti aina ranskalainen peruna, oli siitä kyhätty mikä tahansa kierrehöttö.

Dipit toki oli maistuvia. Ainakin se valkosipuli. Jonka liki ”nuolin” kipon pohjalta. Pääasia että prinsessa nautti joka hetkestä, samoin kuin kumpainenkin poikasista. Ja vielä parempi on toki se, että meillä oli todella hauskaa keskenämme.

Kotiuduttuamme pöllähti paikalle anoppi sillä tokihan tälle on vanhimman lapsenlapsen syntymäpäivä ihan oma juttunsa. Prinsessa oli otettu. Minä, yllätys, kiusasin anoppia sillä tällä hetkellä suhteemme perustuu pitkälti keskinäiseen ”anoppi-prkl” ja ”miniä-stna” huuteluun joka tehdään huumorinpilke silmäkulmassa. Ehkä meistä kehkeytyy vielä jonkinasteiset kamut? Tai sitten ei.

Anopille tarjottiin kupponen kahvia ja sen jälkeen laitettiin kisastudio kuntoon. Hei, ne oli luvannut UKKOSMYRÄKÖITÄ! Aika päättömiä kanojahan me olimme prinsessan kanssa kun heti ekan jyrähdyksen kuultuamme säntäilimme vuoroin ulkorapuille, vuoroin kurkkimaan keittiön ikkunasta näkyisikö salamoita missään.

Näin tarkalleen yhden. Ja se myräkkäkin oli aika kutistettu malli. Jyrinässä riitti muutaman kerran mutta muilta osin aika pettymys. Onneksi iltaamme piristi vanha tuttuni joka toi miehensä kanssa kaksi nojatuolia. Ostin ne häneltä käytettyinä, toisen prinsessalle joka on vuosikausia toivonut nojatuolia huoneeseensa ja toisen junnulle joka oli otettu saadessaan nojatuolin.

Loppuilta menikin pitkälti Nannyn parissa, harmitellen ukon aina vain jatkuvaa mahatautia (itse taisin selvitä kuin koira veräjästä, yksi !!! ilta ripuloiden) ja kettuuntuessa junnun ja tämän serkkujen ja kavereiden touhuihin. Oikeasti, en minä jaksa katsella nonstoppina kun ihmiset juoksee ovista sisään ja ulos ja sisään ja ulos!

Illanpäätteeksi sitkeästi isi-ikävänsä niellyt spede purskahti itkuun unta yrittäessään. Reppanan oli niiiiiin mahdoton ikävä. Ja makkarissa oli niiiiiin mahdottoman kuuma. Äidit on aika ratkaisukeskeisiä kapineita. Lapselle joka ei halua nukkua varpaat pois peiton alta (takuuvarma tapa saada viileämmät unet) äiti tarjosi tuplavoittoa.

Lapsi sai unesta kiinni isin kylpypyyhkeen alla ropellin pyöriessä katossa. Ei huono. Kaiken kaikkineen ei huono päivä vaikka vähän jäi sellainen hölmö ja ontto maku suuhun. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, se on moro!

10450160_10152434749338771_1057104554578369475_n

2 comments on “Huomenta vaan, jälleen kerran

  1. Onpas hyvä, että anoppi muisti Prinsessan syntymäpäivän! Ja upea ratkaisu isi-ikävään (isä ei välttämättä olisi keksinyt samaa äiti-ikävään…..).
    Ukkosmyrskyä minäkin odotan, mutta tahtoo aina tämän Turun kaartaa, kun on tuo meri niin lähellä.
    Mukavaa lomapäivää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s