Lomakos se sitten…

Sieltä se tuli… Onneksi se ei vielä mennyt! Työpäivä oli kertakaikkisen nopeatempoinen, piipahdin siinä aamupäivästä kaupungintalolla, kukkakaupalla ja kas, ennätin jopa viinakauppaan (!) ja ruokakaupan valmisruokatiskillekin. Emmeeksi kiskaisin mainiota lohta ja kreikkalaista salaattia, nam, ja sen jälkeen asetuin jälleen ohjattavan vierelle.

Ohjattavalla oli… no, huono päivä. Ei kiukuttelun muodossa, en sitä, mutta huono. Joko lapsi meni liian lujaa tai oli apaattinen. Taidan tuntea tenavan jo liian hyvin. Sitä surua asui silmissä ja paljon päivän aikana ja aina hän karisti surun pois loikkimalla kuin aropupu. Ja minä komensin, määräilin ja mäkätin. Jotenkin surullisissa tunnelmissa päivä päättyikin.

Tenava kysyi päivän päätteeksi ”oletko mun kanssa vielä ens vuonna”. Olen. Helpotti se ehkä hieman mutta silti se suru jäi sinne silmiin. Voi onnetonta pientä tenavaa. Ei rikkonaista ole helppo koota ehjäksi, en tiedä saako siitä edes ehjää. En usko että saa, kunhan saisi mahdollisimman korjatun ja itsetuntoisen, se jo olisi voitto.

Olen kaiketi tyly ihminen mutta ikävä minun ei sittenkään tule kesän aikana, varmasti mietin monesti miten tenavalla sujuu mutta ikävä. Tai no, ehkä valehtelen. En minä sitä kaikkea vääntöä kaipaa mutta tahdon tietää, että kaikki on hyvin. Ymmärrän hyvin kollegoja jotka ovat sanoneet että se on maks kaks vuotta per lapsi. Kiinnittyminen on aika ikävä tunne.

Päivän päätyttyä tuo lähti niin vauhdilla viuhtomaan kohti kotia käytävässä että eipä tuo tainnut edes kuulla kun toivotin hyvät kesät. Toivotinpa kuitenkin ja olin iloinen, että kouluvuosi oli nyt ja tässä, paketissa. Kotiuduttuani luin läpi tenavan reissuvihkot tältä vuodelta. Olipahan vuosi mutta niin paljon upeampi kuin edellinen!

Kotiuduttuani tein muitakin juttuja, mm huomioita. Ei, meiltä ei mennä kevätjuhliin tänä vuonna. Junnu porskutti pienellä lämmöllä ja oksennetuilla eväillä, spede oli ihan reporankana nukkunut suunnilleen koko päivän ja kuume huiteli yli 38 lukemissa, prinsessa taas paleli ja tärisi peiton alla ja illan mittaan lämpö kohosi kunnioitettaviin yli 38 lukemiin hänelläkin.

Siirrymme siis kesäloman viettoon kuumeilun, oksentelun ja pskantelun merkeissä. Aika .. ikimuistettavaa? Sainpa siinä muuten lahjuksiakin. IPläiseltä joka kiikutti pukettinsa heti aamusta, omalta opelta, parilta muulta IPläiseltä, yhdeltä luokan poikasista. Ihania on ne kaikki!

Suklaatakin kertyi vaikka läskinkeruuseen asti, ja sitä ajattelinkin ensi viikon harjoittaa. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, se on moro ja have fun!

1013205_10152421542008771_1220816028219187914_n

Ps. aamun kuvavisa. Mikä kukka mahtaa alapuolelle ladatussa kuvassa olla? Ja ps, minä tiedän mikä se on…

10398050_10152421506438771_2418277865254804052_n

4 comments on “Lomakos se sitten…

  1. Olipa teillä loman aloitus! Toivottavasti sairastelut ovat saapuneet päätökseen ja lapset nauttivat kesästä, joka ilmeisesti saapuu hyvää vauhtia tähän maahan. Mukavia lahjuksia olet saanut, joten nyt vain nautinnollisia lomapäiviä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s