Ja noin.

Sehän on kuulkaa viimeinen työpäivä tälle keväälle käsillä. Ah. Ja vielä oh. Ja ihastus kerrakseen. En pidä pahana moista juttua, en. Pakko se on myöntää, että kisaväsymyshän tässä alkaa iskeä jumpittelun, ärmentelyn ja jatkuvan samojen asioiden toiston osalta. Pari kuukautta lepoa moisesta ei tee alkuunkaan huonoa.

Liekö sitten viimeisen työpäivän lumoa, vai mitä lie, mutta heräsin sitten jälleen tarkalleen 4.03. Huoks. Valvoin kuitenkin sängyssä liki puoli yhteentoista joten aika lyhyiksi unet nyt jäi mutta kaipa ne sitten riittää, mene ja tiedä. Onneksi ne tunnit jotka nukuin niin todellakin nukuin, herännyt en kertaakaan.

Eilinen päivä alkoi hitaissa merkeissä, kiitos unta posottavan talon ja yliaikaisin heränneen akan. Ehdin siinä täytellä ristikoitakin ja ihastella aamuaurinkoa joutessani sillä eihän täällä vaan voinut alkaa rymistellä ennen kuin ainakin spede ja mielellään ukkokin oli havahtunut hereille. Moinen armon hetki koetti sitten puoli seiskalta ja johan minä sitten riehaannuinkin.

Viikkailin pyykkejä kaappeihin, hinkutin pintaa sieltä ja toista täältä. Kasin kanttiin koikkelehdin pihalle ja käynnistin ruohonleikkurin. OMG mikä savu! USVA! Ja käry! Olin aivan varma että koko kapine aikoo räjähtää käsiini, niin sankka oli savupilvi ympärilläni. Sammutin masiinan ja kirosin. Kuka hemmetti moisella kapineella uskaltaa tehdä yhtään mitään jos savupilveä ympärille luo.

Kiukuspäissäni marssin sisälle, nappasin imurin esiin ja aloin imuroida huushollia. Pesin vielä lattiatkin samoilla kiukuilla ja levitin naapurin rouvan pesemän maton lattiaan. Istahdin toviksi alas hörppäämään kahvit yläkerrasta alas siirtyneen ukon ja serkun eksän seuraan ja onneksi mieskaksikkoa alkoi kovin kiinnostaa moinen savutus.

Tadaa! Kympin kanttiin ruohonleikkuri oli uudelleen käynnissä ja savutusvapaa. Jippii! Minä kurvailin vauhdilla nurmikkoa sillä sitä sadettahan se sadetutka oli lupaillut viimeistään puoliltapäivin. Nurmikon kuositettuani kaivoin vielä ne ah, niin ihanat, ruohosakset esiin ja tasoittelin parin kiven ympärystät kuntoon.

Kukkapenkeissäkin pyörähdin nyppimässä ylimääräiset rikkaruohot kanveesiin ja johan taas kelpasi katsella kätöstensä jälkiä. Koko urakka valmistui juuri passelisti kotva ennen kuin ekat sadepisarat saapui. Ja johan sitä vettä sitten alkoikin tulla. Ja tuli. Koko loppupäivän vähän väliä, milloin kovemmin ja milloin hennompana sateena.

Loppupäivä menikin sitten kokolailla harakoille sillä ensin minuun iski totaalinen laiskotus ruoan päälle ja sen perään pääsinkin juoksemaan kalsareita toistensa perään spedelle. Jep jep, ripuli. Ja ihan kunnollinen malli. Lapsiparkaa ei edes paukuttanut ja sittenkin iltapäivän aikana viidesti oli varpusparvi housuissa.

Housuihin päätyneiden parvien lisukkeeksi pyttyynkin ennätti kymmenkunta, ellei vielä useampi, parvi joten todellakin. Paskahommia ja huolella. Ruokaa lapsi ei, yllätys, huolinut koko päivänä, mutta iltapalan tuo tahtoi. Pieni lautasellinen muroja ja kas, lapsi tahtoi jo nukkumaan. Eikä kello ollut kuin puoli kasi!

Melkein puolisen tuntia tuo ehti makoilla kunnes alkoi valitella valtavaa mahakipua. Murot poistui paikalta lähes yhtä nopeasti kuin oli tulleetkin, lapsi otti ja oksensi ja aivan kaiken mitä vähänkin mahassa oli. Voi kuinka mukavaa! Onneksi mahan totaalityhjeneminen auttoi olotilaan ja tenava simahti unille liki samantien kun palasi petiinsä.

Junnu päätti pitää tiukasti lämmöt päällä itsellään koko eilisen eli alkaa vähän näyttää siltä, että tästä torpasta ei kevätjuhliin lähdetä. Ja aina ”paranee”, prinsessa tuli vartti sitten liki kaksin kerroin alakertaan sillä mahaan SATTUU ja on ihan järkyttävän huono olo. Kehotin ottamaan ämpärin mukaan yläkertaan ja kas, tulostahan tuo oli sitten jo tehnyt takaisin huoneeseensa ennätettyään.

Jaa-a. Näinköhän kevätjuhlat jää prinsessaltakin väliin, siltä vaikuttaa. Toisaalta, eikös tämä tarkoita käytännössä sitä että kesälomalla ei sitten sairastella? Kaikki taudit otetaan tähän viimeiseen koulurupeamaan? Näin voisi ainakin olettaa ja toivonpa tosiaan että oletukseni pitää kutinsa.

Vaan jaa. Luulenpa, että ryhdyn omaa habitustani tutkailemaan. Näihin eilisen kuviin ja tunnelmiin, se on moro ja have fun!

10314598_10152418335463771_7070802030299298184_n

2 comments on “Ja noin.

  1. No kyllä luulisi teidän huushollin tautikiintiön täyttyvän nyt loppuvuodeksi. Toivottavasti täyttyy! Mutta loma kuitenkin alkaa ja sulla se on vielä sen verran pitkä, että ehdit tyhjentää pääsi työasioista ja kerätä puhtia uuteen aloitukseen elokuussa. Toivottavasti ohjattavakin jatkaa kasvamistaan vielä enemmän koululaiseksi.

    Nyt en muista tuon upean värisen kesäkukan nimeä, mutta tosi kaunis se on. Minulla ei ole vielä muita kesäkukkia kuin itse kasvatettuja samettiruusuja ja pensaskrassia. Tämän viikon kylmät päivät eivät oikein innostaneet istutuksiin, mutta nythän tuntuu taas lämpiävän.

    Toivottelen oikein iloista loman alkua koko porukalle!!

  2. Sääkukkaako tarkoitat?

    Eiköhän se ohjattavakin kesän aikana taas kasva, toivottavasti ainakin!

    Kiitos, kyllä tästä vielä hyvä loma tulee kunhan nuo lapset tajuaa ettei oksentelu kannata pitkässä juoksussa 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s