Huomenta vaan niin!

Vaan olipa se eilen olevinaan kylmä ilma! Kumman nopeasti sitä kroppa tottuu lämpöön. Aivan erityisen hyvin sen koleuden huomasi siinä kohtaa, kun ulkoilimme porukkamme kanssa yhden tunnin pihalla. Se kylmyys, se hiipi kyllä luihin ja ytimiin siinä pihalla värjötellessä. Ush!

Muilta osin työpäivä oli selvästi rauhallisempi kuin edellinen, toki tenava oli hetkittäin todella levoton mutta kummasti tuo asettui aina aloilleen kun heitin riittävän kovat vaatimukset ja ukaasit pöytään. Olisihan se nyt ollut ihan karmeaa, jos ei olisi päässyt sinne ulkoiluun ja olisihan sekin ollut kertakaikkisen karmeaa, jos tälle päivälle sovittu herkku- ja lelutunti olisikin peruuntunut.

Vaan oli meillä sitten mukavaakin. Luokka-aisaparin kanssa säkelsimme ja söhelsimme minkä ennätimme keskenämme, IPssä nauru raikasi liki nonstoppina ip-aisaparin ja luokka-aisaparin seurassa. Oikeastaan osasimme asettua itse vasta siinä kohtaa kun pitkävuorolainen hilppasi ip-tilaan, tämän aikana kun ei paljon tule naurettua sillä oikeasti.

Jos kaiken sen negatiivisen suhtautumisen elämään saisi pulloon niin johan se olisikin! Ja ne mietinnön aiheet hänellä… Hän miettii usein sellaisia asioita joita ei olisi ikinä tullut edes mieleen itse miettiä. Asioita, jotka on täysin tyhjänpäiväisiä aivan takuulla hänelle itselleenkin. En ole aivan varma, onko maailmassa tai elämässä mitään, mikä hänet saisi nauramaan. Jaa-a.

Onneksi hänellä oli eilen kaikkien fiksujen juttujen keskustelupäivä, mitään ultimaattisen outoa ei tullut mietiskeltyä vaan keskustelu käytiin lähinnä lapsi-eksä-perhe-tasolla. Rahaakin keskustelu sivusi, mutta itseni ei tule oikein siitä paljoa puhuttua sillä minusta raha on tylsääkin tylsempi puheenaihe.

Kaiken kaikkineen siis varsin hyvä työpäivä jos näin voi sanoa. Työpäivään sisältyi passeli katkeaminenkin ruokkiksen aikoihin, kurvailin näet siinä kohtaa pikaisesti kotona käymään. Niinpä niin, jaapa jaa. Kai se sitten tosiaan oli ihan mahatautia kun spede sunnuntaina oksensi, junnun ope näet soitti samantien kun lähdin ruokkikselle kertoakseen että junnu oli oksentanut enkun tunnilla.

Just. Kotiavainta lapsella ei valitettavasti ollut mukana joten eipä siinä auttanut muu kuin hypätä autoon ja kurvailla kotosalle ovia avaamaan. Jos kohta spede suoriutui taudista kahdella oksennuksella niin junnu ei tietenkään tee samoin. Oksennuksia ei eilen kovin montaa näkynyt ja illalla niitä ei tullut enää yhtäkään mutta varpusparvia. Niitä riitti iltamyöhälle.

Saapa nähdä mikä vointi on tänä aamuna, kotosalle tuo nyt kuitenkin jää päiväksi. On tämä kanssa… Alkaa tautikiintiö olla ainakin äireellä täynnä, vähitellen voisi jo loppua moinen. Nähtäväksi jää toki sekin, osuuko tauti muihinkin perheenjäseniin vai riittääkö kahden nuorimman pojan ykäily. Yöks!

Kotosalla en sitten illalla enää kummoisia tehnyt, ihan normi ruoanlaitot, keittiön siivoilut ja erinäistä säätöä siellä täällä. Pääosin ilta meni teknisiä ongelmia selvitellessä, meiltä kun on langaton verkko ruvennut kaatuilemaan viime aikoina ja se on ihan suoraan sanottuna aika kuraa.

Tabletin sähköpostikin tuli siinä samalla säädettyä kuntoon, ja joutessani otin ja tutkailin ensi syksyn tulopuoltakin. Minulla kun on näemmä oikeus soviteltuun päivärahaan tuntejen perusteella joten hyvähän se oli sitäkin vähän setviä siinä joutessaan. Siinä se päivä sitten oikeastaan menikin.

Tänään on toisiksi viimeinen (!) työpäivä tälle keväälle ja se on ihanaa se! Oma habitus pitänee laitella kohta kuosiin ja sen jälkeen ryhtyä ihan oikeasti tuumimaan jaksaisiko sitä tänään työpäivän perään kurvailla prinsessan kanssa ostoksille vaiko ei. Kevätjuhlaretongit, nääs, pitäisi hankkia.

Vaan jaa, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, se on moro!

1520793_10152413615153771_7619932937539997445_n

Tyytyväiseltä ip-kerholaiselta kevätlahjaksi saatu jääkaappimagneetti…

2 comments on “Huomenta vaan niin!

  1. Ihana kiitos pieneltä oppilaalta.
    Kyllä eilen oli tosiaan viileämpää kuin viikonloppuna ja meillä töissä TYKY-päivä. Eipä muuta kuin reippaasti ulkoilemaan vesisateeseen. Turun kaupunki on tehnyt porrastelu-kävelyn kartan, jonka lenkki on 11 km ja matkaan sisältyy n. 1300 porrasta. Tähän käytin työkaverin kanssa aikaa 2 h 5 min. Eikä ollut yhtään kylmä kun tultiin takaisin työpaikalle. Täällä suoraan saunaan ja sitten vähän iltapalaa ja kotiin. Oikein mukava päivä!

    • No jopas osuikin päivään! Toisaalta ehkä hyväkin, että osui viileälle päivälle, olisiko sitä mahtanut helteellä samaan tapaan jaksaa kävelyä? Viileällä kelillä kävely on varsin jees, silloin jaksaa ja pysyy lämpimänä.

      Harmillisesti me jäädytimme itsemme eilen työpäivän aikana, kas kun reilu tunti metsässä tenavien kanssa ja paikoillaan ollen… Kun olisikin reippailtu tuo tunti mutta se seisoskelu. Jäätävää puuhaa kylmällä kelillä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s