Maanantaita vaan!

Se on neljä (!) päivää töitä jäljellä ja sitten se alkaa, loma! Vähän sellainen lomafiilis tässä on kyllä nyt ollut kotona ollessa mutta se johtunee jatkuvasta pihalla riekkumisesta ja helteestä, luulen mä. Eilen en tosin enää juurikaan riekkunut, otin hyvinkin rennosti päivän.

Pesin pyykkiä, tyhjensin ja täytin tiskaria ja kas, kokkailin parit sapuskat siinä joutessani. Mikälie onnenkantamoinen, että satuin menemään pihalle juuri oikeaan aikaan sillä junnu manaili sisällä kuinka ”yhdeltätoista alkaa ukkostaa” ja ”ihan tyhmää jos ei pääse uimaan”.

Kello ei tosin tuolloin ollut vielä yhtätoista, ehei, se oli lähempänä kymppiä mutta niin vaan minä kävin kiskomassa pressua kaattiskasan päälle. Ja hyvä olikin että kävin, jostain kauempaa taivaanrannasta kun kuului ukkosen kumu. Samalla kertaa siivoilin kaikki puuvajan eteen vielä jääneet kapineetkin paikoilleen, varmistin että sekä ulkosaunan että puuvajan ovi oli kunnolla kiinni ja ihailin kotvan kätteni jälkiä.

Liki samalla hetkellä kun köpsöttelin sisälle alkoi pisaroida. Ou jes! Kumukin oli siirtynyt lähemmäs ja pakkohan se oli istahtaa yhteen leikkimökiltä haettuun tuoliin kuistille, ulko-oven eteen ja tuijotella ulos. Himppasen tässä jäi olo kuin olisi onnenpyörää ollut veivaamassa; paljon lupaa mutta oikein mitään ei anna. Se ukkonen näet.

Yksi välähdys ja yksi kunnon jyrähdys ja siinä se sitten oli. Pöh! Toisaalta siinä istuskellessa hokasin jotta niin, oikeastaan sitä voisi ruokota kuistin kuntoon. Se kun on iänikuinen murheenkryyni eli siihen kertyy kaikkea maailman romua aina. Nytkin kuistilla oli pari julmetun isoa pahvilaatikkoa (kaattista odottamassa), vanhoja maalipurkkeja, naulapyssy.

Hallitunkki, käyttämättömiä dvd-koteloita iso laatikollinen, pahvilaatikko joka sisälsi kahvinkeittimen, vedenkeittimen ja leivänpaahtimen, UFFille menossa olevia vaatteita ja kenkiä ja leluja. Pyörän sarvet, kuormaliinoja, lasinpesunestettä, saha, vasara, pumppuja, työtakkia ja -housua, jatkojohtoja. Siis ihan kaikkea sekalaista sontaa joille on olemassa oikeatkin paikat.

Ja johan sitä sitten roudattiin. Heiteltiin roskiin. Kuskattiin auton perään. Kiikutettiin saunakamarille. Kannettiin puuvajaan. Järkkäiltiin paikalleen. Ja imuroitiin. Roudattiin lisää. Kiroiltiin amppari-invaasion viimeistä leposijaa. Niitä näet oli ja paljon ikkunoiden alapuolella lattialla joka taas johtuu siitä, että viime kesänä ampparit teki pesän kuistin harjan alle ja pesä myrkytettiin kerran jos toisenkin että se saatiin hiljaiseksi.

No, tottakai ne kaikki kuolleet ampparit on tipahdelleet vanhan lautakaton ja seinän välisistä koloista kuistille joten ilmanko niitä riitti. Sormipaneelin huippupuolia nuo raot, niin se on! Riittihän niitä sen pesän ääressäkin pörräämässä kesällä. Mutta valmista tuli, ja juuri passelisti hieman puolen päivän jälkeen jolloin itse aloin olla jo jokseenkin väsähtäneessä tilassa.

Voinkin kertoa, että loppupäivänä en tehnyt oikein mitään. Ruokailin kuistilla, katselin viihteen kautta tallenteita tabletilla, join kahvia, söin jädeä, höpöttelin kylkeen lyöttäytyneen prinsessan kanssa ja vain nautin olostani. Sen verran tein vielä jotain ihan oikeasti järkevää että pyörähdin hakemassa poikasen 17vee iskältään iltapäivästä ja siinä se sitten olikin.

Eilen rentouduttiin siis aivan tosissaan ja hyvissä fiiliksissä, nämä neljä pakollista kotipäivää on mennyt kyllä aivan nappiin kaiken hyödyllisen toiminnan osalta. Nurmikko tosin jäi eilen leikkaamatta, en sitä ehtinyt ajaa ennen sitä sadetta ja sen jälkeen en enää viitsinyt. Hyvältä tuo pihamaa silti näyttää joten nyt kyllä kelpaa olla ja öllötellä.

Tänään suuntaan siis työmaalle, spede pääsee tarhaan ja junnu kouluun. Ehdin tosin jo hetken manata eilen aamupäivästä sillä spede kävi ihan yhtäkkiä oksentamassa ja mahatautiahan on liikkeellä ja paljon. Onneksi se jäi siihen yhteen kertaan ja sehän on saattanut johtua ihan yskimisestäkin, itse kun en ollut lähtötilannetta näkemässä vaan passelisti kiikuttamassa kamaa saunalle.

Lupailevat mokomat ihan törkeää tipahtamista lämpötilaankin joten voipi olla, etten tällä viikolla pahemmin touhua pihahommien parissa, vilukissameiningillä kun en tahdo tehdä yhtään mitään pihan puolella. Nurmikko tosin pitäisi edelleen ajella, ehkä saan nakitettua poikasen 17vee moiseen touhuun tänään iltapäivästä. Tai sitten en, sekin jää nähtäväksi.

Vaan jaa, nyt taidan siirtyä tutkailemaan omaa habitustani peilistä, pahoin pelkään että erinäisiä restaurointiliikkeitä on syytä tehdä. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, se on siis moro ja have fun!