Taas on innokkaasti heiluttu pitkin pihamaata ja välillä pyörähdetty terrassa, marketissa ja siellä ja täällä. Sen pyörimisenhän aloitin heti seiskan jäljestä, kas kun se terra aukesi jo seiskalta. Himppanen lisää kesäkukkia (nyt on kiintiö niiden osalta täynnä), pidikettä parvekelaatikolle ja pahnanpohjimmaisena vaan ei pienimpänä se tupla-hanna. Ou jes!
Kotosalla otin ja istutin ensin ne kukat, sen jälkeen levittelin tuplan osat pitkin nurmikkoa. Kokoamisohjeenkin siinä lukaisin sillä tavalla suht tarkkaan, kas kun kuvia se ei juurikaan sisältänyt vaan lähinnä kirjoitusta tyyliin ”kiinnitä käsinoja takajalkaan 6*65 millisellä ruuvilla” ja ”takajalassa on reikien väli x-senttiä kun taas etujalassa se on x-senttiä”. Hmmm…
Kuinka ollakaan eksäkin siinä pörähti paikalle kesken kokoamisprojektin. Poikanen 17v kun oli lähdössä isälleen ja iltasella synttärijuhliin tämän kanssa. No niinpä niin, hetken kokoamistamme seurattuaan eksäkin tarrasi yhteen osista ja tyypilliseen miesten tapaan päätyi ratkaisuun jonka mukaan ohjeiden järjestystä ei ole pakko seurata orjallisesti. Purin siis kieleeni ja olin vaiti kun tämä kasaili jo keskiosan pöytätasoa.
Sikäli oikeassa tuo oli, että varsinaisesti sen pöytäosan kokoaminen ei projektia kaatanut mutta toteanpa, että hieman se ehkä hankaloitti penkkiosien yhdistämistä sillä pöytäosalla. Pitkällisen sovittelun ja mallailun jälkeen saimme kuin saimmekin homman kasaan ja poikanen keitteli meille kahvit.
Selvästikin poikanen nautti ihan simona siitä, että äiti ja iskä hääräsi kimpassa, samalla tuo kyseli sitä ja tätä milloin mistäkin yhteiselomme aikaisista tapahtumista. Ei hassumpi tapa viettää lauantaista aamupäivää. Tukipuut eksä jätti kiinnitettäväkseni, totesin näet ettei niitä nyt ryhdytä ruuvarilla laittelemaan, heitän ennemmin akkukoneen latautumaan ja laittelen sillä.
Vaan olipa se sitten hauska palikkatesti! Ja olipa se muutenkin varsin mukavaa. Himppasen se eksän pikainen poikasen nouto ehkä venähti, lähti sitten vauhdikkaasti matkaan todeten että ”hitto niin, piti kotona maalata vielä se yksi sänkykin ennen juhlia”. Poikasen aikoi laitella nurmikkoa ajamaan jahka kotiin ennättävät.
Minä pyörähdin marketissa hakemassa nugetteja ja ranskalaisia penskoille, prinsessa niitä ryhtyi sitten valmistamaan sillä aikaa kun minä kiinnitin tukipuita penkkiin. Mikä lie hemmetin jämäruuvitus penkille ajateltu, puolet (!) puuruuveista oli tähtipäisiä ja puolet ristipäisiä ja voin kertoa ettei niitä hiton tähtipäitä kukaan täyspäinen ruuvaile. En siis minäkään, kaivelin kaapista ristipäät niiden tilalle.
Pikainen einehtiminen tenavien kanssa, pyörähdys toiseen markettiin hakemaan lisää sulkapalloja ja jalkapallopumppu ja kas, penkille istumaan ja ihmettelemään villinä heiluvia penskoja. Oli siinä säpinää vaikka olikin kuuma. Prinsessan kanssa kuljimme penkki ”kainalossa” pitkin pihamaata sillä tokihan se piti saada varjoisaan kohtaan…
Juuri ennen ukon kotiutumista paikalle pöllähti tämän serkkupoika ja huoks. Ei siinä mitään, serkkupoika on ihan ok ja me olemme hänen kanssaan varsin hyviä ystäviä mutta aika sekavaa on tämän touhu ollut nyt muutaman vuoden eikä tahti ota muuttuakseen. Mitenkään asiaa ei auta se, että aina kuppia otettuaan tämä on vielä sekavampi ja jutut on aivan omituisia ja sitähän ne oli nytkin.
Prinsessa-parka oli aivan pihalla kun serkkupoika ryhtyi tältä kyselemään tyyliin ”miten sä voit, ei kun oikeasti, miten sä voit, kerro nyt rehellisesti…” Onneksi ukko kotiutui työmaalta passelisti kesken serkkupojan psykologisen monologin ja ei siinä kauhean kauaa mennyt kun ukko keksi itselleen pakollisen menon jonka varjolla heittää serkkupoikakin kotiin. Plääh!
Me pyörähdimme prinsessan kanssa puuöljyostoksilla jo ennen ukon lähtöä ja ukon kotiuduttua uudemman kerran minä lähdin kuskaamaan tämän äitiä kylille rientoihin ja samalla kertaa tämän siskoa kesäkukkaostoksille. Kotiuduttuani moiselta reissulta ryhdyimme prinsessan kanssa öljyämään tuplaa ja taisimme itse olla liki yhtä ruskeita kun penkkikin homman valmistuttua.
Puuöljy irtoaa muuten suihkussa kun jaksaa riittävän kauan hinkata karhealla sienellä. Jaksamisen lisäksi ainoa haaste on oikeastaan ihon kestävyys, käsivarret oli lievästi hellinä kun viimein sain kaiken puuöljyn niistä irti. Prinsessa ei moiseen kyennyt ja hän onkin kovin ruskealäikikäs käsivarsistaan tällä hetkellä.
Suihkusta suoriuduttuani säntäilinkin taas kylille, tällä kertaa kuskaamaan sitä anoppia pisteestä a pisteeseen b eli sinne synttärikekkereille joille oli menossa. Prinsessa loikkasi luonnollisestikin mukaan ja kas, takaisin suoriuduttuamme olimme jokseenkin valmiita makuuasentoon kumpainenkin.
Sammalsyöpöt kävimme vielä nakkomassa kimpassa nurmikolle, meidän nurtsi kun on pirullisesti sammaloitunut kahdesta varjonurkastaan. Hemmetti soikoon, sammal on kyllä ihan kaunista, en minä sillä mutta siinä kohtaa kun siellä seassa ei törötä enää kuin heinä tai pari ja ruohonleikkurikaan ei pysty siellä kulkemaan niin herne menee nenään.
Ei liene yllätys, että uni tuli alle nanosekunnin kun viimein iltaysin jäljestä sänkyyn hilppasin. Samoin taisi käydä prinsessalle, yläkerta kun hiljeni liki täysin heti kun tämä sinne köpötteli. Junnu sen sijaan pyörähti vielä kerran jos toisenkin alakerrassa ja yllätyksekseni tuo näyttää koisaavan sohvalla näin aamutuimaan.
Tautitilanne alkaa olla voitettu kanta, antibioottikuurikin jäi hakematta ja siitäkin huolimatta junnun vointi alkaa olla normaali. Jes! Eilisen tämä saikin jo liikkua kylillä sillä perjantaina se mittari ei sen aamuisen 37.0 suorittanut muuta kuin lisälaskuja. Junnu rehasi siis kavereineen rannalla likipitäen koko päivän meidän puurtaessa prinsessan kanssa pihahommien parissa.
Tänään pitänee keskittää himppanen tarmoa pyykkiosastoon samoin kuin imuriosastoon, muilta osin päivä menee pitkälti… pihalla. Se olisi taas jo luvassa nurmikon leikkausoperaatio ja kaipa se pitää mallailla ihan tosissaan tuo tuplakin oikealle kohdalleen. Lisäksi pitää peitellä se kaattiskasa pressulla sillä ukkoskuuroja on lupailtu.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, se on moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 