Ei ihan pelitä…

Eilisen päivän vietin tiukasti kotosalla silmät lupsuen. Unta en tokikaan saanut vaikka siihen olisi päivällä ollut kotvan ajan mahdollisuus. Ilmanko illalla olinkin jo ihan yliväsynyt ja uni ei ottanut tullakseen vaikka sitkeästi makuuasennossa sängyssä lötköttelinkin. Plaah.

Ja miksikö näin tein? No, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin siihen, että eräs pieni spede-nimen tunnistava heppu istui yhtäkkiä sängyssään ja koetti tukehtua. Tai siltä se siis näytti ja vaikutti. Jäillä kyllästetty mehu availi hengitystiet suht nopeasti kun olimme olkkarin puolelle siirtyneet ja ei aikaakaan kun tenava hengitteli jo normisti, mitä nyt yskä kuulosti kurkkuvaivaisen koiran haukunnalta.

Että juu, kurkunpäätulehdus sitten taas vaihteeksi. Se tuntuu olevan speden ”heikko” kohta tänä vuonna, huomaan mä, sillä tämä taitaa olla jo kolmas kerta tälle vuodelle kun kyseinen pöpö kurkun valtaa. Aamusta ääni katosi tenavalta kokonaan ja olikin varsin mukavaa viettää aikaa lapsen kanssa joka ei tahtonut saada äänen pihaustakaan aikaan.

Iltapäivästä ääni palaili ja yskäkin oli muuttunut vain silloin tällöin iskeväksi räkäyskäksi. Ehdin jo siinä hehkuttaa mielessäni kuinka tenava pääsee tänään tarhaan vaan jaa-a. Tänä aamuna heräsinkin sitten karvan verran neljän jälkeen siihen, että tenava kakoi jälleen keuhkojaan ulos. Ääni ei ole vielä kadonnut ja henkikin kulkee varsin hyvin jäillä kyllästetyn mehun perään, haukkuvaa yskääkään ei ole kuulunut mutta sen sijaan yskä on haukkuvan ja räkäyskän sekoitus.

Kurkkuunkin koskee kuulemma kovin ja jokainen äännähdys tehostetaan sillä köhinällä, niin ja nenän niiskutuksella. Ei ihan taida olla hoitokuntoinen siis hän. No, ukko saa luvan palailla työmaaltaan kotiin ennen kuin itse siirryn omalle työmaalleni, niinhän se sovittiin jo eilen. Pöh. Kaikkea sitä sitten onkin olemassa.

Muilta osin täällä ei kovin kummoisia olekaan tapahtunut, mitä nyt painiskelen sisäisen ongelman parissa eli speden ekaluokalle lähdön. Viime viikollahan minulle soitettiin ja ilmoitettiin, että spedelle on varattuna pienluokkapaikka siinä koulussa jonka alueella asumme. Toki tuossa kilsan lähempänäkin on koulu mutta satumme asumaan väärällä puolella tietä ja kuulumme näin ollen liki parin kilsan päässä olevan koulun alueelle emmekä tuohon parin sadan metrin päässä olevan.

Itsehän olen hakenut aloituspaikkaa nimenomaan tuosta oikeasti lähellä olevasta koulusta ja ihan jo siksikin, että kaikki speden tarhakaverit menee juuri siihen kouluun. Se pienluokka-aloitus taas. Spedellähän on puheenkehityksessä viivästymä ja lisäksi lapsi on todettu motorisesti levottomaksi. Tämä toteamus taas on meille vanhemmille ja kaikille muille speden lähipiirin ihmisille käsittämätön juttu, sillä spede ei turhia hötkyile. Ehkä käytös on tarhassa sitten täysin erilaista?

Johtuen jo siitä puheenkehityksen viivästymästäkin (puhekieli on osin epäselvää etenkin jos tenavalle tulee kiire sanoa asiansa) pidän koulun aloittamista tuttujen tenavien kanssa todella tärkeänä. Onhan tuo nyt ehtinyt olla saman porukan kanssa kolme vuotta tarhassa joten kaikki kaverit on varsin tottuneita tämän puheeseen. Nyt lapsi pitäisi sitten lähettää kouluun jossa hän ei tunne yhtään ketään. Hmmm…

Viime viikolla sain siis puhelun ja totesin, että voi pska. Alkumanailujen päälle totesinkin sitten jo, että minkäs teet, näillä mennään niin ikävältä kuin se itsestä tuntuikin. Vaan niin, eilen sain sitten kirjeen koulutoimenjohtajalta ja kappas, nyt spedelle onkin myönnetty koulupaikka tuosta likellä olevasta koulusta. Siis mitä ihmettä?!

Soittelin koulupsykologille joka aiemmin ilmoitti siitä pienluokkapaikasta ja johan nyt soppaa pukkaa. Lain mukaan meillä on nyt sitten oikeus päättää kumpaan kouluun speden tahdomme. Jos se on tuo lähellä oleva niin kyseessä on normiluokka sillä pienluokalla ei ole tilaa ja psykologi väitti jopa ettei mitään mahdollisuutta edes integrointitunteihin pienluokassa ole. Jahas.

Itse pienluokassa työskentelevänä uskallan tosin väittää, että pienluokan ovi on kaksisuuntainen kapine. Ajan mittaan sieltä siirtyy tenava tai pari normiluokalle jolloin ryhmässä onkin tilaa joten ei se nyt ihan niin voi olla. No, tämä on nyt sitten harkinnan alla. Pienluokka ryhmäkokoineen on takuuvarmasti hyödyttävä ihan itse kullekin tenavalle mutta sittenkin. Kääks!

Vaan jaa, nyt taidan ryhtyä touhaamaan itseäni työmaakuosiin. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s