Elämme hulluja aikoja

Siinähän se tämän hetken tuntuma kiteytyikin. Olemme täällä, paratiisissa, missä linnut laulaa, joutsenpariskunta lipuu järvellä ja ainoa mekkala maailmassa tulee tuosta tenavalaumasta. Taivaallista! Kaiken kruunaa se, että poikanen 17v kaverinsa keralla on intoutunut kuskaamaan spedeä pitkin maita ja mantuja ja me, siis me, olemme taivaallisen ihanat vuokralaiset.

Junnu puolestaan on lipunut soutuveneellä pitkin laineita likipitäen koko päivän, nauttinut elämästä, kuskannut paikalle katiskan jonka ”löysi” ja jonka isot pojat sitten palautti löytöpaikalleen, ja höpötellyt serkkutyttösen kanssa joka siis lähti junnun seuranaiseksi reissuun.

Elämä on täydellisen hyvää siis ja silti kaikki on helvetillisesti päin… sanonko mitä? No sitä itseään. Kamppailen kaiken maailman henkkoht kriisien kanssa, painotus sanalla henkkoht, ja epäilen joka hemmetin ihmistä joka haluaa elää ja olla kanssani. Tai no en ihan kaikkia mutta isoa osaa ihmisistä.

Jotenkin on käytetty olo. Selvästikin pikkuveikka tahtoo JOTAIN jolla lyödä pikkusiskoa. Selvästikin osa työkavereista tahtoo JOTAIN jolla polkea minua. Selvästikin pikkusisko tahtoo JOTAIN jolla syyllistää minua välinpitämättömyydestä. Oikeastaan ainoat ihmiset jotka pääsevät tällä hetkellä täysin puhtain paperein silmissäni on lapseni (-1 heistä eikun 2…) ja ukon sisko.

Niin ja naapurin rouva. Kaikki muut tahtovat JOTAIN enkä aina edes tiedä mitä. Mitenkään tilannetta ei helpota saamani vihaposti moderoimani palstan kautta. Minähän olen narttu, lapsi, runkkari ja perse joka pitää poistaa siksi, että olen pelkkä ripuli tässä maailmassa. Huoks. Anteeksi vain tälle kirjoittajalle että puolustan edelleen heitä joilla on hätä palstalla.

Toisaalta maailmaan mahtuu pahaa oloa ja välillä ihmisten on syljettävä sitä ulos mutta silti. En ole ilmoittautunut maalitauluksi. Ukko taas sätki suunnilleen seinille kuultuaan saamastani postista ja on tällä hetkellä suunnilleen virittelemässä rikosilmoituksia, hankkimassa henkivartijoita ja vaikkas mitä ja minä taas en osaa kuin levitellä käsiäni.

Vähän tyyliin ”niiiiiiin ja daaaaa, thats life, lets get use to it” sillä niinhän se on. Sikäli toki tunnen oloni uhatuksi vihapostin myötä että olen hieman kahden vaiheilla tehdäkö vaiko ei rikosilmoitus asiasta. Poliisille olen jo viestin infonnut ihan jo siksikin että jos kyseessä ei olekaan turhan uhoaja niin hohhoijaa…

Mitäpä muuta kertoilisin kuin näitä sontajuttuja? Ehkä sen että rakastuin ihan simona ihanan pieneen koiraan paratiisin kaupalla. Tsiisus! Niin pienissä kuorissa oli aimo annos Inkeroista. Rauhallisen täydellinen luonne. Ja siis muistinhan mainita PIENISSÄ kuorissa? Minullehan koira on koira vasta kun se on vähintään polvenkorkuinen ja aina ei sittenkään mutta tuo…

Tänään olimme huippuhienoja vuokralaisia, näin ihan off-topic. Soitin vuokranantajalle että sopisiko millään laitella tramppa kasaan. Siis meidän toimesta. Osansa moisessa oli toki poikasella 17v ja tämän kaverilla jotka kärkkyivät TEKEMISTÄ! Olipa (hehheh) ylläri että vuokranantaja totesi että laitelkaa, kiitos, ihan niin kuin tahdotte ja vaikka heti sillä hänellä on aika monta tramppaa vielä kokoamisen alla.

Loppupäivä menikin sitten pienempien loikkiessa trampalla ja poreissa ja meidän isompien ravatessa pitkin metsiä frisbeegolfia viskoen. Siihen kuuluvan laitteistonkin kun satuimme varastosta löytämään samalla kertaa kuin sen trampan osat…

Kaiken kaikkineen olotila on siis onnellisen autuas ja helvetin onneton. Jos olisin perheetön ja rappiolle ajautunut niin todnäk toteaisin että ranteet auki on ainoa oikea korjausliike mutta kun en ole kumpaakaan niin lähinnä mietin mitvit täällä tapahtuu.

Koska ja miksi tämä meni tällaiseksi kuin meni. En tiedä. Tuntuu, että istun vain reunalla ja odotan mitä, missä ja milloin. Ja nyt, have fun ja kiitos.

5 comments on “Elämme hulluja aikoja

  1. Voi ei!! Sun oli tarkoitus lomailla ja kerätä voimia loppukevääseen ja nyt voimia vie tuollaiset asiat. Käytettynä olemisen tunteen ymmärrän, koska sinusta on välittynyt kuva ihmisestä, joka on aina valmis auttamaan, ainakin läheisiään. Sellaisia käytetään sitten helposti myös hyväksi. Mutta vihaposti…. sitä en käsitä, en siis missään tilanteessa enkä ketään kohtaan. Ukko on minusta toiminut ihan oikein jos aikoo tehdä rikosilmoituksen.

    Pystyisitkö kutsumaan veljen ja siskon pöydän toiselle puolelle ja pyytämään heitä selvittämään tarkoituksensa? Mitä jotain he sinusta haluavat? Suoraan ja puhumalla niinkuin aikuisten pitäisi osata tehdä? Ja työkaverit myös, esimiestä unohtamatta. Onko teillä ns. luottamusmiestä? Toivon tosiaankin, että asiat selviävät ja vielä mahdollisimman nopeasti, koska vanha totuushan on, että pitkittyessään ne saattavat vielä mutkistuakin.

  2. Viisaita sanoja ja aiheuttaa paljon mietintää. Työmaan suhteen peli on menetetty sikäli ettei luottamusmiehet enää auta mitään suuntaan tai toiseen. Siskon ja veljen kohdalla. Jaa-a.

    En kyllä tiedä jaksanko lähteä setvimään mitään. Jos vain ottaisi ja laittaisi ovet kiinni. Antaisi olla. Katsoisi kuka kaatuu ja mihin. Tässä kohtaa olo on kokolailla perinteinen eli se usein aiemminkin tuntemani; josko jollekin vuorelle kiipeäisi ja vain istuisi ja katselisi mitä tapahtuu, Toivoisi, ettei kukaan häiritse sitä rauhaa ja hiljaisuutta.

    Huono reitti todnäk eikä selvitä mitään, mutta ehkä sittenkin olisi helpompi olla vain ihan omissa oloissaan, ihan yksin ja ihan itse. Miinus toki oma perhe, sen kanssa jaksaakin säheltää mutta kaikki muu. Miksi ei vain käännä selkää ja anna olla.

  3. Vihapostista piti vielä sanomani; kävi ilmi, että kyseessä olikin botti joka on suoltanut samankaltaista sontaa pitkin nettimaailmaa kun on paikan saanut eli rikosilmoitukselle ei ole aihetta. Mutta säikäytti, yhtä kaikki, etenkin juuri se että itsellä on lapsia ja mitäs jos…

  4. No onneksi ei ollut mikään teihin kohdistunut juttu, tuo vihaposti. Mehän saatiin kimppuumme joku pöpi, joka oli ensin stalkannut meitä ja sitten aatteli vaan polttaa meitin talon ja hevoset (ja meidät). Onneksi ei onnistunut , mutta hip hurraa vaan suomen avohoidolle joka kaikki hullulaiset päästää keskelle yhteiskuntaa , vieläpä syyntakeettomina kun eihän ne mitään tajua – se pitäis meitä siis jotenkin lohduttaa. No mutta, muuten voin vaan todeta, että koita jaksaa, itse jotenkin ymmärrän yli kaiken sun aatokset haluamisista (että muuta haluaa jotain sulta) koska omalla kohdallani on ainakin ollut näin. Ei paljon lohduttanut ihmisten puheet että se vaan tuntuu siltä – kun esim siskosta ei ole kuulunut sitten viime vuoden yhtään mitään ja asuu sentäs tossa muutaman kilsan päässä. Minä olen koko elämäni ollut se joka kutsuu, soittaa, järjestää, kyselee, haluaa tavata. Kun sitten aattelin että pärkkele sun vuoros, niin – ei mitään. Juu ja toinen sisko vastasi viime keväänä kummipyyntööni ”kiitos ei ja hyvää kesää ja syksyä ja joulua”. Komiaa! 😀

  5. kupla no onneksi ei! Oli siinä määrin rankkaa tekstiä mitä suolsi näppikseltä että huh huh! 😀

    Eiköhän tämä tästä taas suttaannu, pysyttelen tosin tiukasti omassa poterossani edelleen ja annan muiden säheltää… 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s