Hyvää pääsiäisen aikaa

Olenpas taas ollut ihan hissukseen kotvan vaan minkäs teet, kun ei ole saanut aikaiseksi niin ei ole saanut aikaiseksi. Josko tähän väliin muutaman sanasen… Poikanen pääsi jo keskiviikkona lomille, pitkää lomaa pukkaa ja paluu on vasta tiistaina ja kas mikä kaulalla killuikaan tällä kertaa.

korppi3

Nonni! Nyt se on sitten oppilaskorpraali. Vai korpraalioppilas, en minä muista kummin päin tuo ilmaistaan mutta silti. Äiti yllättäen kulkee jälleen kerran täällä rinta rottingilla ja ihmettelee miten ihmeessä siitä ikuisesta sählästä onkin nyt tullut tuollainen. Totuuden nimissä, sähläähän se edelleen mutta perusluonteelleen ei kaiketi mahda mitään ja armeijassa se sählääminen suuntautuu näemmä juuri oikeaan suuntaan. Huh!

Herrasmiehen tapojakin ovat tuohon onnistuneet istuttamaan vaikka toki tuossa on aina niitä joissain määrin ollut. Eipä se ole kuulemma kovinkaan yleistä ollut, että alakoulun rehtorille soitetaan ja kehutaan kuinka mahdottoman kohtelias nuorimies sieltä teidän koululta myikään kalentereja kaupan edessä, teititteli, sanoi päiväät, kiitokset ja kaikki ja avasi ovenkin vielä rouvasihmisille.

Tämä siis liki kymmenkunta vuotta sitten kun poikanen oli vielä alakoulussa ja myi koulun piikkiin kalentereita. Siitä kohteliaisuudesta sain minäkin eilen taas maistiaisia kun puoliväkisin raahasin poikasen kanssani noutamaan spedeä tarhalta. Ovet availtiin äidille, lakki otettiin päästä heti sisätiloihin astuessa (oli vielä lomapuku päällä) ja kohteliaasti seistiin vieressä kun vaihdoin ajatuksia tarhatätösen kanssa.

Ukko puolestaan laskeutui eilen pitkästä aikaa työmaalleen. Minähän vietinkin vapaapäivää sillä pitämättömät lomapäivät jne jne ja ukko taas oli ollut likipitäen pari viikkoa saikulla. Ensin saikku johtui kiusaavasta lonkasta (jes, lääkärin vaihto on luvassa ja uudet tutkailut eikö oikeasti MITÄÄN ole tehtävissä) ja sen perään tuolle iski omituinen pientä lämpöilyä ylläpitänyt virus joka aiheutti sen, että kaikkinainen eväiden laitto suuhun oli mahdottomuus.

Vapaapäivääni vietin simppelisti pyörähtämällä speden kanssa puheterapiassa ja käymällä samaisen lapsen kouluun menon tiimoilta palaverissa, lapsonen kun aloittaa koulutaipaleensa pienluokalta. Oppimistaidoiltaanhan lapsi on varsin bueno ja osa taidoista on jopa parempia kuin keskimäärin mutta niin.

Kovin tuo on motorisesti levoton (reppana perinyt äidiltään, tädiltään ja vaikka keneltä moisen) ja heiluttelee mielellään kokoajan koipiaan istuessaan, mutta tuskinpa tuo nyt on ainoa syy moiseen lausumaan. Hommiin ryhtyminen ja ohjeiden seuraaminen kun on toinen joka takkuaa eskarissa. Lisätakkuamista tuo toki puheenkehitys joka on edelleen jäljessä ikätovereista.

Muu aika vapaapäivästä menikin himppasen pakkaillessa ja reippaasti haukotellessa, ei hajuakaan mikä superväsymys oli päällä. Tänään pitääkin sitten suorittaa loput pakkailut heti aamupäivästä sillä kappas, olemme lähdössä mökkireissuun pariksi päiväksi. ”Mökki” on tarkalleen sama jossa olimme talvella eli luonnonrauhaa on luvassa.

villamustikka

Lisäksi luvassa on nautintoa ja rutkasti sillä mökin pihassahan sijaitsee pienimuotoinen paratiisi jossa vietin rutkasti aikaa talvireissullakin.

villamustikka2

OMG, etten paremmin sano. Voin jo kuvitella itseni löylyissä istumassa ja poreissa lillumassa ja voinpa tosiaan kuvitella kumpaistakin laatua riittävän pitkähköksi aikaa. Pakkaaminen on toki suoritettava ensin ja siirtymä mutta moiset hommat on ehdottomasti vaivan arvoisia.

Sainpa siinä sopivasti sitten muuten juuri vapaiden alla tekstiviestinkin joka kertoi minun olevan kutsuttu määräaikaisten ohjaajien ryhmähaastatteluun ensi viikolla. Mielenkiintoista. Moisessa ryhmähaastattelussa en ole ennen ollutkaan joten jo se tekee siitä varsin mielenkiintoisen jutun. Toivottavasti en mene kipsiin tilaisuudessa.

Lievää ristiriitaisuutta omissa tuntemuksissa ensi syksyn työkuvioiden osalta on tosin koko ajan, toisaalta tahtoisin ehdottomasti jatkaa ohjattavan kanssa ja uskoisin, kuten kaikki muutkin jotka ovat työtäni seurailleet, että se olisi ehdottoman tärkeää lapsen kannalta mutta toisaalta.

Työyhteisö on niin riitainen, toraisa ja vaikka mitä tällä hetkellä että huhhuh. Onneksi en ehdi työyhteisön kanssa juurikaan olla vaan olen ihan täystyöllistetty tuntieni osalta mutta silti. Oman lisänsä soppaan tuo esimies jonka kohdalla luotto katosi täysin talvella. Haluanko jatkaa hänen alaisuudessaan…

Ja ettei asia missään nimessä olisi liian yksinkertainen niin kappas, lisäksi minua kutkuttaa ihan suunnattoman paljon opiskeluaikainen koulu ja etenkin eräs pienluokka siellä sillä olemme luokan opettajan kanssa kehkeytyneet hyvinkin hilpeäksi parivaljakoksi juttuinemme. Että sekin vielä.

Eikä tässäkään tietenkään vielä kaikki, oman lisukkeensa soppaan antaa sekin että spede on lähdössä sinne kouluun ja toisaalta sekään, etten saisi mitään paikkaa mistään ei olisi sitä ajatellen katastrofi mutta sitten taas. Omalle itsetunnolle se saattaisi olla jonkinlainen katastrofi. Että paljon kaikkea. On.

No, aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin, tai niin äiti ainakin väitti. Kai se on vain tiukasti pysyttävä siinä uskossa missä on aina pysynyt eli asioilla on tapana järjestyä parhain päin ja sillä sipuli. Tämä järjestymisen odottelu vaan on aina yhtä ankeaa puuhaa, sille nyt ei voi mitään.

Mutta jaa. Luulenpa, että otan vielä kolmannen kupposen kahvia ennen kuin alan vähinerin rymsteerata pakkausosastolle. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s