Karsea herätys

Siis kertakaikkisesti! Siinä määrin karmeaan painajaiseen heräsin, ettei ollut enää toivoakaan että uni olisi uudelleen tullut. Ja se painajainen taas… No siinä naapurin emäntä soitteli ja jutustelu mukavia, ehkä hieman liiankin mukavia niin että aloin jo mielessäni ihmetellä että mitäs tuo nyt oikein vaan selvisihän se perimmäinenkin syy soittelulle.

”Kun nyt on käynyt niin, että se poikanen 19vee on niiden parin ison pojan kanssa putkassa”, totesi naapurin emäntä puhelun päätteeksi ja kas, siihenhän minä sitten heräsin. Tai no, en oikeastaan ihan siihen sanomiseen vaan siihen, että tajusin samantien että nonni, siinä se sitten meni tenavan mahdollisuus alikessuksi ja ai karmea, mitä tästä ollenkaan vielä tulee.

Omituinen uni. Kertakaikkisesti. Mutta kummasti se uni ei enää uudelleen tullut tuon päälle, ei vaikka kuinka tajusinkin heti silmät avattuani että haloo, se oli vain uni. Kaipa osansa oli silläkin, että tosiaan nukuin edellisenä yönä 9 (!!!) tuntia joten univelat oli kuitattu ja johan minä olin ennättänyt nukkua reilut kuusi tuntia. Pöh. Nyt on sitten sitä aikaa!

Työmaalla hommat sujuu tällä hetkellä varsin mukavalla sykkeellä, liekö siihen taas osasyynsä siinä että se eniten stressiä aiheuttava tekijä on paikalta poissa. Ja pois paikalta tuo on vielä ensi viikonkin joten ei lainkaan hassumpaa, sanoisin mä. Osasyy on takuulla myös sillä, että ohjattava on ollut nyt pelottavasti (!!!) neljä päivää putkeen kuin ihmisen mieli. Tyyntä myrskyn edellä?

Eilen työmaalla sain heti aamusta minulle kotona tuunatun kortinkin. Huomautettakoon, että kortin väritys oli harkittu suht tarkkaan, onhan lempivärini violetti ja kumpainenkin kortin hahmoista oli puettu kyseisen värisiin vaatteisiin. Sydämiäkin oli kovasti ilmassa siinä kun ilmeisesti kaksin tallasimme kohti kesälaitumia.

Sisäsivulle tenava oli kirjannut uudelleen nimeni, johan se oli kannessakin toisen hahmon yläpuolella osoittamassa kumpi minä olen ja toisen hahmon päälle oli kirjailtu tenavan nimi, ja piirtänyt valtaisan ison sydämen sekä liimannut viereen koiran kuvan. Varsin hieno kortti siis ja sen tulen takuulla tallentamaan muistoksi yhteisestä ajastamme.

Aikamoinen muutos reilun vuoden takaiseen tilanteeseen, tuolloinkin tenava oli innokas piirtäjä mutta piirustusten sävy oli aina hyvin tummanpuhuva ja täynnä mustia koukeroita, kiemuroita ja viivoja. Ihmisilläkin oli ikävä tapa irvistellä vihaisina tämän piirustuksissa mutta nytpä me hymyilemme kuin hangon keksit kuvassa.

Sitähän me emme sitten kukaan tiedä, onko niitä jatkovuosia yhteistyön tiimoilta luvassa sillä säästöt on in ja pop paikassa kuin paikassa. Lisäjännityksensä asioihin tuo aina yhtä omituinen sähläys jota työmaalla näiden juttujen suhteen harjoitetaan, ts ohjaajapaikan haku ei ole edistynyt senttiäkään vaikka sen pitäisi alkaa olla jo ns selvää kauraa. Just.

Vaan jaa. Taidanpa ryhtyä nyt touhuamaan kotiaskareiden parissa kotvan ennen kuin pitää herätellä tuo pienimmäinen tarhapäivää varten. En ole alkuunkaan pahoillani, että on perjantai vaikka myönnettäköön että tämä viikko on ollut niin lupsakan mukavaa menoa että toki tässä voisi vielä vaikka toisen mokoman rusauttaa samoilla tulilla päälle.

Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s