Pikapäivitys

Kovin hiljaisena on blogi ollut, mikä lie aamuinen laiskuus iskenyt. Mutta todettakoon, että ei, meillä ei ole sairasteltu normia kummemmin eikä muutenkaan ihmeitä ole tapahtunut. Jos sitten ihmeeksi ei lueta juuri nukkumiani yhdeksän (!!!) tunnin yöunia joihin en muista pystyneeni ihan hetkeen.

Jonkinlaisena ihmeenä kaiketi voidaan pitää myös sitä, että ohjattava on tämän viikon ollut kuin ihmisen mieli. Siis kyllä! Jo kolme (!) päivää putkeen ihmisenmielen työskentelyä luokassa. OMG! Lisäksi ulkovälkät sisääntuloineen on sujunut kuin valssi vaan joten tämä viikko on sujunut kertakaikkisen lupsakkaasti. Jes!

Mitään ihmeellisen erikoista ei tähän viikkoon ole muilta osin sisältynytkään. Töitä, kotihommia, töitä ja lisää kotihommia. Speden kanssa ryhdyimme lukemaan akkarin paksuhkoa kovakantista sarjiskirjaa ja sehän onkin ollut todella in ja pop speden mielestä. Sitä akkarin kirjaa lukiessa hoksasin yhtäkkiä kuinka rikasta kieltä vanhemmissa sarjiksissa oikeastaan käytetäänkään.

Vähissä on tänä päivänä veijarit, vintiöt ja muut vastaavat sanat joita kirjan tarinoissa on vilissyt. Sarjakuvathan ovat oikeastaan parasta lukemista ikinä vasta lukemaan oppineille tai siihen valmistautuville tenaville, sillä niissä se kiinnostus jaksaa pysyä ihan erilailla kuin kirjoissa silloin kun kyseessä on lapsi joka ei välttämättä jaksa vielä keskittyä kovin paljon pelkkään tekstiin perustuvaan tarinointiin.

Toki spede pitää ihan perinteisistä saduistakin, mutta myönnettäkään. Akkarin kovakantinen kirja on osoittautunut ihan parhaaksi pyllyn sohvaan liimaajaksi aikoihin! Eipä siis ihme, että työmaallakin nämä vasta lukemaan oppineet pitää ihan in ja pop-löytömaana laatikkoa johon olemme kuskanneet muutaman akkarin selattavaksi.

Mitäs vielä… Poikanen 19v saapuu jälleen huomenna lomille, jes, ja pikkuveikkani on aikeissa tulla tenavapartionsa kanssa meille lauantaina. Poikanen 17vee puolestaan sai puolustusvoimilta postia ja kas, kutsuntoja pukkaa syksyllä. On tämä nyt erinomaista kun vasta yhden tenavan sinne päästin ja nyt jo muka seuraavaa kaipaavat…

Niin ja mainittakoon vielä, että tunsin suurta säkäpetteriyttä kun viime perjantaina otin ja kurkistelin huvilanetin sivustolle. Kas, se aivan ihanan ihana huvila keskellä ei mitään on vapaana pääsiäispyhinä (ei ole enää tosin) ja samantienhän minä nakuttelin varausta matkaan. Jes! Luvassa on siis poreammetta metsän keskellä ja rauhallista saunassa istuskelua juuri niin paljon kuin sielu sietää.

Vaan jaa. Tässä ne kaiketi olikin päivän (viikon) polttavimmat. Nyt siirryn suosilla oman habitukseni pariin sillä johan tässä on kohta heräteltävä yksi eskari-ikäinen sänkynsä pohjilta aamupalalle. Se on siis moro ja have fun!