Torstai, jes!

Eilinen työpäivä sujui suht mukavasti, vain yhdellä tunnilla oli kärhämöintiä ilmassa. Tämä kärhämöinti johtui selvästi siitä, että tenava olisi ehdottomasti tahtonut ruokavälkälle ulos mutta oli menettänyt moisen oikeuden edellisen päivän hölmöilyjensä vuoksi eikä vienolla äänellä syvälle open silmiin katsoen tehty vetoomus ”mä olen kiltisti” auttanut oikeuden palautumisessa.

Kenkutti. Ja kovin. Harmi, että tenava teki vetoomuksen tunti ennen ruokavälkkää, se ruokavälkkää edeltänyt tunti meni näin ollen kiukutellessa ja mm sotkiessa tehtäväksi annettu aukeama lyijärillä. Koska moinen sotkeminen oli kovinkin yleistä vielä vuosi takaperin en jaksanut juurikaan ottaa asiaan kantaa, totesin vain että no, sinä kumitat ne sotkut pois ja teet sen jälkeen sen aukeaman.

Ja sitten huudettiin ”en tee”, ”revin irti nämä sivut”, ”en tee” ja minä siirsin kirjan toiselle pulpetille odottamaan kärttyilyn päättymistä. Toki moinen nosto koettiin ilkeilynä ja siinä samalla lyötiin minua käsivarteen, katsoin tiukasti tenavaa silmiin ja totesin että sinä et lyö täällä ketään, ei täällä sinuakaan lyödä ja se on ehdottoman kiellettyä.

Kotvan tenava mökötti tuolissaan, otti sitten kirjan ja ryhtyi kumittamaan jonka jälkeen päätti että ehei, ei hän silti tee sitä aukeamaa vaan hän tekee lisätehtäviä. Ja taas minä olin käteni kanssa paikalla. Sinä teet sen mikä sinulle sanottiin että nyt tehdään. Ja taas huudettiin. Totesin, että nyt on tilanne se, että ihan ensin sinä hiljenet tai lähdetään luokasta pois ja toiseksi sinä teet sen aukeaman nyt tai koulupäivän päätyttyä, ihan oma valinta kyseessä.

Taas mökötettiin. Minä ennätin jo pyörähtää open luona juttusilla ja sopimaan, että jos aukeama ei valmistu ennen ruokailua niin ope soittaa tenavan äidille ja tenava jää totta tosiaan tekemään aukeamaa päivän päätteeksi. Ja tämä jo ihan siksi, että kyseiseltä uhkaukselta putoaa pohja jos sitä ei joku kerta ihan oikeasti toteuteta sen jälkeen kun se on annettu.

Kumma juttu, tunnin loppupuolella, kaikelta mököttämiseltään ehdittyään, tenava sai kuin saikin aukeaman tehtyä tuosta vain suitsaitsukkelaan. Ihan kuten tiesinkin tämän saavan jos vain ryhtyy työhön. Kiukkuinen tuo silti edelleen oli mutta onneksi se kiukku katosi ruokailun aikana jonnekin. Huoks.

Sen sijaan jo aamusta alkanut kiukku eräällä toisella luokan oppilaalla pysytteli tiukasti paikalla vielä sen vikankin tunnin kärjistyen aina siihen pisteeseen että kun päivä oli oppilaiden osalta päättynyt meni minulla ja aisaparilla likipitäen kymmenkunta minuuttia siihen, että saimme kyseisen lapsosen maaniteltua poistumaan luokasta.

Sen jälkeen käytimmekin iloisesti liki puolituntia seuraillen, ettei kyseinen lapsonen saa mitään ihme herttaslaagia käytävässä muiden oppilaiden palatessa välkältä ja siirtyessä luokkiinsa ja ettei herttaslaagi iske senkään jälkeen tämän istuessa ja murjottaessa penkkirivillä. Siinä samalla odottelimme josko kyseisen lapsen äiti viitsisi nähdä sen vaivan, että siirtyisi koulun parkkikselta sisätiloihin noutamaan lastaan.

Viitsihän tuo viimein ja me siirryimme kumpainenkin omiin työpisteisiimme äidin jäädessä maanittelemaan murjottavaa lastaan autoon. On tämä kuulkaa kanssa työ. Ihan aina sitä ei uskoisi, että on lukenut itsensä ohjaajaksi, välillä tuntuu enemmänkin että on lastenhoitajan, vanginvartijan ja sosiaalityöntekijän sekoitus. Pöh.

Loppupäivä työmaalla sujuikin varsin mukavissa merkeissä. Kotimatkalla kurvailin jälleen tarhan kautta, kotona lämmitin jääkaapista ruokaa sekä itselleni että spedelle, junnu ja prinsessa olivat syöneet jo aiemmin ja kokolailla samantien kun olimme einehtineet kolisi veli ovista sisään tenaviensa kanssa.

Loppupäivä menikin sitten kokolailla veljen kanssa kahvia juoden ja höpötellen, kello taisi olla hyvinkin lähempänä kasia kun hän viimein keräsi lapsensa ja lähti kotiin. Minä nakoin speden kyljelleen, istuin kotvan sukkapuikkojen ja töllön seurassa ja siirryin ysin jäljestä sänkyyn.

Aamulla heräsin ukon kellon soittoon, ukko itse ei siihen herännyt vaan havahtui hereille vasta kun kahvit keitettyäni kävin tätä tuuppimassa. Ihan suoraan sanottuna minä en tajua miten ukko voi pitää siitä, että työvuoro vaihtuu illasta aamuksi keskellä viikkoa. Ei siinä montaa tuntia ehdi nukkua ennen aamuvuoroa kun illalla kympin jälkeen kotiin ehtii.

Itse nukuin jokseenkin huonosti yön, ei hajuakaan miksi. Ilmanko nyt on himppasen puolitekoinen olotila ja kahvia saa juoda kupposen jos toisenkin kunnolla herätäkseen. No, kerrankos sitä. Nyt taidan suosilla siirtyä habitukseni kimppuun ja kohta sitä saa kaiketi nakkoa spedellekin aamupalaa. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s