Hopsansaa

Ja hurraa! Minä sain todellakin nukuttua kuin tukki (!) viime yön, jes, enkä suinkaan herännyt mihinkään hemmetin tukkeumatilaan kesken unien kuten edellisenä yönä. On tämä ollut merkillinen lenssu ihan kaikkineen. Menee ja tulee ja menee ja tulee, kokoajan on jonkinasteinen räkätauti mutta hetkittäin se on parempi ja sitten taas pahempi. Ei kiva alkuunkaan.

Oman lisänsä toimintaan antaa taatusti muut taudit, joista eilen aamulla meillä piipahti jonkinasteinen ripuli. Tämä spedellä siis. Lapsi heräsi, kipitti vessaan, lennätti varpusparven, siirtyi sohvalle josta kotvan kuluttua uudelleen vessaan varpusparven lennätykseen. Ehdin siinä olla jo kahden vaiheilla mitä tehdä, mutta siinä kohtaa kun lapsi oli syönyt aamupalansa eikä liki tunnin sisään tuntenut uutta tarvetta varpusparville päädyin siirtymään tarhan ja työmaan suuntaan.

Työpäivä sujui ihan suht mukavasti, ohjattavalla oli kiukkukärttyfiilis ekalla tunnilla, pari seuraavaa sujui kuin tanssi muutamaa hetkellistä ylilyöntiyritystä lukuunottamatta ja vikaa tuntia aloiteltiin jälleen kiukkukärttyfiiliksin. Onneksi moiset fiilikset asettui siinä vartin kärttyilyn jälkeen ja lopputunti sujui hommia tehden.

IPssä työt sujui kuin leikiten, kuten yleensä, ja jokseenkin puolikuolleena lähdin työpäivän päätyttyä tarhan ja kodin suuntaan. Evästin tenavat, täyttelin tiskikonetta, pyöräytin koneellisen pyykkiä ja evästelin itsekin. En todellakaan jaksanut lähteä sinne specsaversille, eikä sinne olisi tainnut junnukaan malttaa siirtyä sillä tällä oli touhut naapurin poikasen kanssa menossa.

Sen sijaan käytin kokolailla koko loppuillan notkumalla nojatuolissa sukkapuikkojen kanssa, haukottelin aina väliin makeasti, notkuin lisää, tarjoilin iltapalaa spedelle ja manasin mielessäni ukkoa joka huokaili raskaasti makkarissa urheilun seuraamisen lomassa.

Ehkä tällä kertaa olisin voinut jättää sen manaamisen vähemmälle sillä tadaa, kasin kanttiin ukko puhui pitkään ja hartaasti norjaa vessanpytylle. No justaansa. Siinä kohtaa kun itse suoritin siirtymää sänkyyn oli tämä kaksinkerroin petissä ja vuoroin ähisi ja vuoroin tuhisi. Mahakramppeja, oletan mä. Voi kun kiva.

Saapa nähdä iskeekö tauti ja jos niin kehen sitten seuraavaksi. Ärsyttävää. Jotenkin tuntuu, että tämä talvi on keliensä puolesta ollut varsin jees (siis minun mielestäni) mutta liekö sitten leutous syynä siihen, että koko ajan tuntuu jokin tauti olevan kierrossa. Pöh!

Tänään ohjelmassa on normityöpäivä ja sen perään normimenoa kotona terästettynä sillä specsaversreissulla. Tai ainakin näin olen ajatellut. Nähtäväksi jää toteutuuko moinen reissu, junnun kohdalla kun ei koskaan tiedä ennättääkö tämä vai ei. Ja nyt taidan siirtyä oman habitukseni kimppuun kotvaksi, spedekin heräsi jo joten aamupalatarjoiluakin voisi kohdella hoidella.

Se on siis moro ja have fun!