Lomaisaa huomenta vaan!

Jotta nyt on lomailtu niin että ihan reporankuus on tahtonut iskeä. Siis tahtonut, ja iskenytkin ajoittain. Ilma on ollut ihanan keväinen, harmillista kyllä speden kumpparit unohtui tarhalle perjantaina ja no, talvikengissä ulkoilu ei ole ollut ihan mahdottoman in ja pop joten pääosin lomaa on vietetty sisätiloissa.

Vaan jo sitä onkin sitten vietetty. On oltu, öllötelty, touhuttu silloin kun tehnyt mieli touhuta ja syöty kuin viimeistä päivää. Keittiö onkin ollut yksi tämän loman suosituimmista kohteista, mikälie kokkailuinnostus iskenyt päälle. Poikanen 17vee on huokaillut jo kerran jos eräänkin tyyliin ”täh, taasko on ruoka” ja äiti on tätä valistanut että kuulepas nyt… Lämmintä evästä pitää syödä KAHDESTI päivässä kasvavan ihmisen.

Harmillista kyllä, äidin kohdalla se kasvu tulee tällä iällä tapahtumaan vain leveyssuunnassa mutta liekö tuon väliä, vielä ei kasvua näy. Toisaalta, en ole ihan yhtä innolla evästellyt kuin tenavat joten ehkä sekin selittää kasvuttomuuden tässä kohtaa.

Tänään ohjelmassa on mm lasagnen uuniin nakkelua. Ukolle. Keittelin soosit eilen ehtoopäivästä kun olin joutanut kaupoilta kotiin. Kaupoille lähdölle oli kaksikin hyvää syytä, toinen oli parikiloisen kasslerin metsästys (himpan turhankin helppo keikattava oli se) ja toinen uuden mikroaaltouunin tutkailu.

Meidän mikrommehan ei ole iällä pilattu mutta kaikella muulla se sitä sitten onkin. Lämmitysnopeus mikrolla on luokkaa ”hinkkaa käsin niin pääset nopeammin syömään”, alulautanen paukahti kahtia puolisen vuotta sitten ja kas, uusimpana ihmetyksenä mikrosta jäi kahva käteen viikko sitten. Huoh. Miten se sanonta nyt menikään? Köyhän ei kannata ostaa halpaa…

Enpä tuota sanontaa vaan pitänyt korvieni välissä silloin muutama vuosi takaperin kun mikron ostimme, olimmehan juuri heivanneet mäelle yhden kalliihkon mikroaaltouuniin joka oli selvästikin ollut maanantaikappale jo hankittaessa. Sen lämmitysteho oli samaa luokkaa kuin tämän nyt eläkkeelle päässeen ja lisäksi se piti suunnattomasti rikkoutumisesta.

Ensin kärähti lamppu, ei aikaakaan se lopetti lautasen pyörittämisen ja kun se moisesta ongelmasta tokeni oppi se laulamaan lämmittäessään sapuskaa. Lopulta mikro ei tehnyt mitään muuta kuin lauloi ja pyöritti annosta, lämmintä siitä ei saanut tekemälläkään. Oliko siis ihme että sanonta jäi mielestä marketissa ja kotiin kiikutettiin muutaman kympin uuni?

Todettakoon tässä samassa yhteydessä että laulavaa mikroa edeltänyt kaverihan oli oman hankinta-aikansa luksusta. Maksoi aika reippaasti siinä taloustilanteessa (esikko oli vauva) ja teki melkein kaikkea muuta paitsi ei laulanut ja tanssinut. Vaan oli se sitten kestäväkin. Meillä se ehti palvella viisitoista vuotta ja siirtyi sen jälkeen yhdelle kaverille hoitamaan duunia ja siellä se niitä hoitelee edelleen 21 vuoden kunniakkaassa iässä.

Eilinen tutkailu tuottikin tulosta ja kotiin kulkeutui uusi mikro joka on näin muutaman käytön perusteella varsin lämmitysinnokas kaveri. Kaiken lisäksi siinä on varsin kivan värinen kello, vaikka tokikaan se ei ole se ykkösominaisuus. Minkä sille voi, kun ihminen pitää sähkönsinisestä niin se pitää.

Kotona modasimme mikron hyllyä paremmin mikron nieleväksi, mikä ihme siinä on että niiden kaikkien on AINA pakko olla jollain tapaa eri kokoa, siis mikrojen ja miksi ei hyllyjenkin, ja moisesta urakasta suoriuduttuamme aloittelin tosiaan keittiöriekunnan.

Se keittiöriekunta jatkuu tänäänkin sillä tällä hetkellä minua odottelee sika tiskipöydällä. Kypsä sika, mainittakoon vielä se. Sika olisi tarkoitus repiä ihan atomeiksi ja ihmetellä sen jälkeen uudelleen tilannetta, minun kun oli ihan PAKKO ryhtyä testauspuuhiin ja tuunailla pulled porkia aka nyhtöpossua joutessani.

Kuvia ja reseptiä moisesta pukannee jossain kohtaa kunhan saan sian siihen atomivaiheeseen. Muita loman touhuja onkin ollut sitten nämä.

Vaan jotta onkin huono kuva! No, ei paljon poikkea siitä että jouduin tekemään erinäisen määrän korjaavia liikkeitä joten tuotoksia on syntynyt kuvan ottamisen jälkeen jo rutkasti lisää. Huomasinpa näet kuvaa ottaessani, että keskimmäisen ”parin” sukat ei olekaan kamut keskenään, toisen varresta kun oli unohtunut yksi raita eli näin ollen kymmenkunta kerrosta.

Kiva. Kuka sitä sukkia käyttää joista toisen varsi on puolessa sääressä ja toisen nilkassa? No ei kukaan. Niinpä nappasin eilen lisää lankaakin, olin näet varma että toiseen kamuun ei lila enää riitä kärkeä myöten, toisen kamunhan olin jo kutonut vaan kuinkas kävi. No tietenkin se riitti! Ihan turhaan ostin! Herttinen, lankakerästä jäikin vielä puoli metriä sukan pääteltyäni…

Huomenna on sitten se valapäivä, ihanaa! Poikanen 19vee oli tippa linssissä tiistaina kun tämän kanssa viestittelin, niin kova onnenmyllerrys oli lapsella käynnissä sisäisesti. Tämä pääsi juuri siihen välitavoitteeseensa mihin toivoikin pääsevänsä eli tadaa, poikanen pääsi spol-aukkiin. Se päätavoite, ainakin vielä tällä hetkellä, on spol-rukki mutta katsotaan nyt miten sen kanssa käy.

On tämä sitten kanssa. Ihan tässä äitikin taas herkistyy, mitenhän mahtaa siellä valassa huomenna käydä. Toivottavasti en itke kuin vuoripuro mutta myönnettäköön, että kaikki on mahdollista. Ja nyt, en siirry habitukseni kimppuun vaan tiskikoneen. Kotihommilla se on tämäkin aamu aloiteltava eli se on moro ja have fun!