Tulossa on…

Sieltä se kuulkaa tulee, loma. Ah autuutta, etten paremmin sano. Yli viikkoon minun ei tarvitse miettiä yhtään työkuvioita, ei siis yhtään ja se on kiva se! Ja aatella, minun ei tarvitse edes vääntää kenenkään kanssa siitä tehdäänkö vai eikö tehdä ja jos niin mitä tehdään. Oijoi, ihan luksusta!

Eilinen työpäivä oli silti ihan jees vaikka siihen himppanen sitä vääntöä sisältyikin. Ihan aina minä en vain voi ymmärtää, mikä ihme siinä on että samoja asioita pitää kokeilla kerran toisensa jälkeen. Että kun kuitenkin sen jo takuulla tietää, että niitä omia sääntöjä ei voi sanella niin silti. Että kun tehtävät on annettu niin ne on pakko tehdä eikä niistä voi neuvotella. Ja silti.

Eka tunti meni vielä suitsaitsukkelaan tehtävien parissa mutta tokalla tunnilla yritettiinkin sitten epätoivoisesti päästä tehtävistä tekemättä eroon. No eihän se niin onnistu. Siinä vartissa, jonka tenava käytti venkoilemalla, pyörimällä ja hyörimällä sekä koettamalla saada tehtävämäärää vähemmäksi koska ”en tahdo tehdä” tuo olisi tehnyt jo liki ne kaikki merkityt tehtävät.

Ja sitten harmitti kun tunnin lopussa ei jäänyt yhtään aikaa värittelemiselle vaan olikin ruokailuun lähdön aika. On se. Merkillistä touhua. Kuviksessa työ valmistui hetkessä, tottakai, sillä tokihan tenavan oletus oli että kun pikana sutaisee jotain paperille niin sen jälkeen saa ottaa ja tehdä toisen työn vielä kaupan päälle. No ei. Kun kyseessä ei ollut nopeuskilpailu vaan huolellisuus oli se jota haettiin.

Ja taas harmitti. Luovimalla homma saatiin hanskattua ja tenava teki huolellisemman työn paperin kääntöpuolelle. Sittenkin nopeus oli sitä luokkaa, että tokan kuvistunnin puolessa välissä tämä oli jo valmis ja selvästikin mietti mitä tehdä. Muutama loikka tuolilta pulpetille ja pulpetilta tuolille ja minä ehdin jo todeta, että näinköhän lopputunti vietetään muualla kuin luokassa.

Asettuihan tuo, kotvaksi, kunnes keksi haluavansa ehdottomasti matikan lisätehtävävihkon. Sen saman mikä on tarkalleen yhdellä luokan oppilaista käytössä. Koska hän TAHTOO ja aina muut saa ja hän ei saa IKINÄ. Ja sitten vasta harmittikin kun hän ei moista vihkoa saanut eikä siinä paljon auttanut vaikka hänelle asiaa koetettiin selittää sekä open että minun toimesta.

Että kun se lisätehtävävihko on tarkoitettu niille, jotka saavat tunnin aikana suitsaitsukkelaan laskettua sekä sen varsinaisen tehtäväaukeaman että aukeamaan liittyvän lisätehtäväaukeaman. Ja kun sinulla on lähes kaikki lisätehtävät kirjastakin laskematta joten sitä tarvetta vihkolle ei ole. Mutta kun hän TAHTOO sen. TAHTOO. Ja sitä sitten väännettiin ja huudettiin.

Paiskottiin pulpetin kantta, harkittiin pitäisikö tuolikin heittää varoiksi lattialle sanojen tehosteeksi vai mitä sitä tekisi että sellaisen saisi. Lopulta tenava istui tuoliinsa ja kaivoi matikan kirjan esiin pulpetista, selasi kotvan, otti kynän ja ryhtyi tutkimaan yhtä lisätehtäväaukeamista. Selvästikin tuo oli päättänyt että tekee kaikki lisätehtävät kirjasta saadakseen sen vihkon.

Aikansa siinä tuijotettuaan aukeamaa, jossa lukuun piti lisätä toinen luku saadakseen tulokseksi 13 tenava luovutti ja sulki kirjan. Kuka sitä nyt jaksaa oikeasti laskea yhtään enempää kuin on pakko ja etenkään vapaaehtoisesti. Oikeastaan oli paljon mukavampi lähteä tutkimaan luokan edessä olevaa tapettinäytekirjaa, sitä josta tuo oli ottanut kuvistyöhönkin palasen ja keksiä siitä joku pieni ärinöinnin aihe.

Kuten nyt vaikka kuva joka yhdessä tapettimallissa oli. Että kun oikeastaan hän tahtoo sen kuvan. Siis hän TAHTOO sen. Ei, kuvistyö on jo tehty ja kirjojen kuvia käytetään joku toinen kerta johonkin toiseen työhön sillä sitä varten ne on. Mutta kun hän TAHTOO sen kuvan. TAHTOO! Ja taas harmitti. Ihan mahdottoman paljon. Kun ihan varmasti sen kuvan ehtii sitten joku muu sieltä ottaa.

Ja hän ei saa IKINÄ sitä. Siinä kohtaa oli openkin puututtava keskusteluun sillä tapettikirjathan ei olleet edes meidän luokkamme open tuomia vaan naapuriluokasta lainattuja. Ei hajuakaan mikä tenavalla eilen oli näiden tahtomisjuttujen kanssa, toinen uusi juttu on tällä viikolla ilmestynyt ”oo HILJAA” huutaminen. No, onneksi se loma alkaa.

IPssä hommat sujuikin tutulla kaavalla, ei hajuakaan mikä ihme meitä aikuisia eilen vaivasi sillä nauru oli jokseenkin herkässä koko ajan. Jo ruokkiksella nauraa käkätimme vedet silmissä ja sama tahti jatkui IPssä. Vain vaivoin saimme itsemme hillittyä välipalan ajaksi ja sittenkin tuntui, että joka juttu sai hymyn korviin. Ei hassumpaa.

Kotona oli onneksi ruoka valmiina kun viimein paikalle suoriuduin, kouluhommiakaan ei kukaan läväyttänyt vinoa pinoa nokkani eteen vaan sain ihan oikeasti vain olla ja öllötellä normikuvioita lukuunottamatta. Ihanaa! Ex-teini, eilisen synttärisankari, piipahti kahvilla ja hänen kanssaan vaihdoimme muutaman sanan siinä joutessamme.

Ysiltä singahdin sänkyyn, ukko kun oli iltavuorossa vaan niin. Enpä minä sitten unta saanut, en niin millään. Liekö väsymys mennyt jo himppasen yli kun tällä viikolla on illat tupannut venymään. Yhdentoista aikaan olin viimein ihan kunnolla unessa ja kas, sitten sitä hiivatin unta ei riittänyt kellon soimiseen asti.

Ehei, minä heräsin jo kolmen jälkeen. Ja uudelleen neljältä. Puoli viideltä totesin pelin menetetyksi ja kas, tässä sitä nyt sitten istutaan ja ihmetellään maailmaa. No, josko tässä kohta tutkailisi omaa habitustaan ja pyörähtäisi vaikka suihkussa jos niikseen on. Aikaa kun on, työmaa kutsuu vasta puoli kasilta. Plääh.

Tänään aion ottaa ylitöitä pois, niitähän on kerättynä ruhtinaalliset 40 minuuttia, ja kiikuttaa tenavat syömään kotiuduttuani. Paikka on vielä auki mutta eiköhän me jonnekin saada suunnattua. Mitään muuta en tälle päivälle olekaan sitten suunnitellut enkä aio suunnitellakaan, todnäk kumahdan unille hyvissä ajoin.

Himppasen olen tuuminut sitäkin, että laittelisin blogin telakalle hiihtoloman ajaksi mutta näkee nyt. Ehkä laitan, ehkä en. Skumpan ajattelin joka tapauksessa laitella pyhäaamuna jääkaappiin sillä jos niin käy, että Suomi kiekossa voittaa niin tämä on eka kerta IKINÄ kun minun ei tarvitse miettiä työmaalle siirtymää aamulla sen perään. Että näin.

Ja nyt se habitus eli se on moro ja have fun!

4 comments on “Tulossa on…

  1. Taitaapa tosiaan lomaviikko tulla nyt ihan oikeaan aikaan! Toivottavasti saat tyhjennettyä pääsi ihan kaikista työasioista ja levättyä oikein kunnolla. Mukavaa lomaviikkoa sulle ja koko perheelle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s