Hohoo!

Jopa kuulkaa tuli koisattua, ja hyvin! Liekö unisukilla oma osansa moiseen unen maittamiseen mutta enpä hetkeen muista nukkuneeni näin hyviä unia yöllä. Kumahdin unille paaaaljon ennen kymmentä ja heräilin ennen kelloa vartin yli viisi eli reilut seitsemän tuntia tiukkaa unta ilman mitään ihme unia. Ah!

Eilinen työpäivä oli varsin valaiseva kokemus monella tapaa, liekö siihen taas syynsä palaverilla joka meillä ohjaajilla oli esimiehen kanssa. Hiljaisissa vesissä ne isot kalat jne.. näin voisi sanoa. Kieltämättä siinä tuli himppasen tunne, että ihan kaikille osapuolille ei ole selvillä mitä kukakin tekee ja ihan kaikki ei arvosta toinen toisena työtä. No, selvisipä tämäkin ja hyvä se oli tietää tässä kohtaa.

Muilta osin työpäivä olikin kokolailla toisinto edellisestä, ohjattava oli varsin yhteistyökykyinen ja touhusi tehtäviään hyvällä tahdilla, liikuntatunnitkin oli sujunut varsin hyvin vaikka minä olinkin sen ajan siellä palaverissa likipitäen kokonaan eikä ruokavälkän ulkoilukaan ollut mitenkään katastrofaalinen kuten aika monella aiemmalla kerralla. Josko se tästä. Tai sitten ei.

Kotona suoritin normikuviot pyykkäämisineen, tenavien ruokkimisineen ja erinäisine siivoiluneen sieltä täältä. Ennätinpä siinä juoruta pitkän kaavan mukaan IP-aisaparinkin kanssa joka oli jokseenkin järkyttynyt palaverista. Toivottavasti hän siitä tokenee, useampaan otteeseen tälle sanoin että osa puheista kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Kunhan itse hoitaa työnsä kunnolla ja antaa muiden hoitaa itse omat työnsä niin eiköhän sitä ole siinä ihan riittämiin. Kuten olen niin moneen kertaan sanonut; minä tulin vain ja ainoastaan tekemään oman työni ja herra (sekä esimies) sen kyllä tietää että hoidettu on se oma leiviskä. Jos kaikki ei sitä tiedä niin minkäs minä sille teen.

Mutta kyllä tämä minua sillätavalla isommassa kaavassa ihmetyttää. Että onko tämä joku epidemia? Kun samansuuntaisia juttuja olen nyt kuullut käyvän vähän siellä täällä entisilläkin työmaillani. Että yhtäkkiä joku onkin ottanut toisen hampaisiinsa ja vähin erin siihen on sekoiteltu koko työporukka. Ja sitten ihmetelty mikä ihme on.

Aika monesti nämä tilanteet on, näin ulkopuolisen tarkkailijan silmin seurattuna, saaneet alkunsa väärinkäsityksistä ja siitä, että joku osapuolista on kiskassut herneet nenäänsä eikä sitä väärinkäsitystä ole enää lähdetty siinä kohtaa setvimään OSALLISTEN kesken kun on oltu liian kiukkuisia ja kärttyisiä vaan asian on saanut kasvaa kuin lumipallo kokoa.

Ja eiköhän meistä jokainen tiedä mitä tapahtuu kun asioiden antaa paisua riittävän pitkään. Lumipallosta on kasvanut lumilinnan perusta ja vähinerin se lumilinnakin on saanut korkeutta ja leveyttä ja tilanne on mennyt vain huonommaksi ja huonommaksi. Saapa nähdä miten tässä kohtaa käy.

Puuttuuko meiltä tekijöiltä sitten se kyky arvostaa ihan itse sitä omaa työtä? Että kun sitä ei itse arvosta niin silloin siihen on toisen, asioista tietämättömänkin, helppo tulla arvostelemaan ja viemään se mahdollisesti vähäinenkin arvostus omaa työtä kohtaan? Tähän johtopäätökseen minä olen jokseenkin kallistumassa, jos ihan tarkkoja ollaan.

Ja mistä sekin sitten johtuu, että joku toinen kokee olevansa oikeutettu tallomaan sitä toisen työtä? Johtuuko se siitä, ettei tämä arvostelija itsekään arvosta omaa työtään ja tahtoo tartuttaa sen oman pahan olonsa toiseen? Tässäpä toinen johtopäätös johon olen kallistumassa.

Minussahan on se paha vika oman työni suhteen, että minä uskon siihen mitä teen ja katson olevani siinä varsin hyvä. Uskon tekeväni hyvää työtä ja arvostan omaa hommaani. Harmillistahan se toki on, että työmaalla on joku jonka mielestä minä en oikeastaan tee sen kummemmin mitään, mutta mitä sitten.

Hän nyt ei tiedä, jos ihan tarkkoja ollaan, yhtään mitä minä päivän aikana ohjattavan kanssa teen. Hän on muodostanut käsityksensä sen pohjalta mitä hän on nähnyt ja ottaen huomioon, että hän ei minua ohjattavan ollessa paikalla näe kuin korkeintaan siinä kohtaa kun menen a. vessaan tai b. ruokkikselle niin onko se ihmekään.

Se taas, miten hän ilmaisi asioita palaverissa, on harmillista. Ei niinkään minua kohtaan, ei paljon liikuta, mutta noin yleensä työkuvioita kohtaan. Minusta se oli yksinkertaisesti rumaa ja sopimatonta käytöstä ja kertoi enemmän sanojastaan kuin kohteista. Se ken itsensä ylentää se itsensä alentaa, näin se menee silloin kun on kyse sosiaalisesta tilanteesta.

No, tämä tästä. Tänään on luvassa piipahdus junnun koululla kesken työpäivän, lääkäritapaaminen nääs ja pääsemme kartoittamaan sitä junnun valtavan suurta adhd-ongelmaa. Jota siis äidin silmissä ei ole. Mielenkiintoista tulee tästä, näin väitän. Ehkäpä siirryn siis kuosittamaan itseäni työmaamoodiin, tarkoitus kun ei ole kaiketi tänäänkään peläytellä ihmisiä pakosalle.

Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Hohoo!

  1. Kummallisia ovat nuo työpaikat nykyään. Sitä olen itsekin ihmetellyt. Onko väki niin stressaantunutta ja väsynyttä kaikkeen, että pitää etsimällä etsiä riitoja? Vai pitääkö sitä omaa paremmuuttaan koko ajan todistella kaikille lyttäämällä muut, jotta oma paikka olisi turvassa jos tiukkaa tulee? Inhottavaa kaiken kaikkiaan. Toivotaan, että jossain vaiheessa jokainen arvostaisi myös toisen työtä eikä yrittäisi kaikin keinoin tuoda omaa itseään ja omaa paremmuttaan vain esille.
    Tsemppiä Junnun lääkäritapaamiseen! Tuo on toinen tämän ajan mörkö. Jokaisesta lapsesta pitää löytyä joku diagnoosi ja ellei muuta ole niin onhan se sitten ainakin adhd! Ei vetele! Jotain täällä pitäisi tehdä, jotta arvostaisimme kaikkia sellaisina kuin olemme.

    • Niinpä, sen kun tietäisi. Inhottavaa todellakin.
      Junnun lääkäritapaaminen meni mainiosti! Tuo on nykypäivän vitsaus ettei ihmiset saisi olla enää mitenkään erityisen erilaisia keskenään ja se on kyllä syvältä se!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s