Kappas, kappas!

Eilinen työpäivä se otti ja mennä sujahti. Ohjattava oli kokolailla oma itsensä eikä sitä kiukkuilija kärttyilijää ollut näkyvissä oikeastaan lainkaan joka nyt on ollut paikalla likipitäen viikon ajan. Jes, ei hassumpaa! Tästä kiukuttomuudesta johtuen työtkin sujui varsin mukavasti, hommia tuli tehtyä eikä päivän aikana tarvinnut montaakaan kertaa pelata tenavan kanssa, riitti kun antoi aika-ajoin aikataulutuksen tyyliin ”väritä se vielä loppuun ja sen jälkeen otetaan tämä kirja”, ”lue se sivu vielä loppuun ja sitten kuuntelet opea” jne.

IPssäkin hommat sujui tututulla kaavalla, ei siis ihmeitä. Lievää ihmetystä tosin aiheutti eilen se, että koulussamme vietettiin selvästi jääpussipäivää. Sikäli jääpussipäivää, että ensin jääpussia kaivattiin lapselle joka oli pelleillyt rappusissa ja kipannut ja heti kun olin tälle saanut pussin noudettua juoksi yksi opeista hakemaan jääpussia lapselle joka puolestaan oli hölmöillyt käytävässä. Huoks.

Kotiin oli jälleen superkiva palata kun matkalla ei tarvinnut kurvailla tarhan kautta, riitti kun ajeli suorinta tietä kotiin. Sitä palaamisen mukavuutta lisäsi se, että täällä oli imuroitu, siskonmakkarasoppa odotti hellalla ja kas, olipa kuistikin järkkäilty vaikka se nyt ei erityisen sekaisin ollutkaan. Lomaileva ukko on kyllä aika jees!

Toki ukolla oli omakin lehmä ojassa touhuissaan; hän kun oli sopinut jo aiemmin ”pikkuveikkani” kanssa että viettävät ukon synttäreitä keskenään keskiviikkoiltana ravien ja snapanderejen siivittämänä. Minä olin puolestani sopinut pikkuveikan kanssa, että tämä tuo viimeinkin pikkuisensa ja emäntänsä kahville, johan tuo pikkuihminenkin on kahdeksan kuukauden ikäinen.

Viiden kanttiin meille pörähti siis väkeä istumaan ja ihmettelemään ja olipa meillä kertakaikkisen mukavaa. Me kahvittelimme, pölpötimme, sylittelimme pikkuihmistä ja miekkoset valitsi kuumeisesti heposia. Minun vieraani lähtivät kotia kohti hieman ennen kasia, pikkuihmisen iltapuuroaika kun oli jo käsillä, ja ukot jäi huhkimaan ravien pariin keittiöön.

Itse hilppasin maate ysin jäljestä laiteltuani ensin muun tenavalauman makuulleen ja ihme kyllä, sain unenpäästäkin kiinni tosi nopeasti sillä eipä se kaksikon pälätys kuulunutkaan sen kummoisemmin keittiöstä makkariin. Jes! Kertakaikkisen hyvin sitä tulikin nukuttua, en ole kuullut alkuunkaan edes sitä kun pikkuveikka on lähtenyt tai ukko hiipannut makuulleen.

Sen verran ukko heräili noustessani, että pyörähti keittiössä juomassa ja kas, pikkuveikka on kuulemma lähtenyt kotiin puoliltaöin, erikoisemmin voittoja ei ole raveista ropissut ja varsin mukavaa kaksikolla on ollut. Että näin.

Iskipä lievä ihmetyskin siinä eilen iltapäivästä kun kotiuduin sillä kas, siskolta oli tullut kaveripyyntö naamiksessa (!) ja laittoipa tuo siellä viestinkin ihmetellen mihin olen kadonnut ja voisiko junnu tulla heille yöksi viikonloppuna. Ööö… Jotenkin arvasinkin, että poistopäätös on tehty pikaistuksissaan (miksi ihmeessä, en edelleenkään tajua) ja katumapäälle tullaan jossain kohtaa.

Katumapäälle tulo tapahtui tosin nyt niin nopeasti että hieman tämä ihmetyttää, mutta toisaalta oletanpa tässä olevan osin omankin lehmän siskolla ojassa. Veikkaanpa näet, että yökyläpyyntö kumpuaa pitkälti siitä ajatuksesta että jos junnu on heillä yökyläilemässä niin hän voi puolestaan kysellä josko hänen poikansa sitten yökyläilisi meillä siinä kohtaa kun hän tarvitsee hoitoapua. Hmmm…

No, nähtäväksi jää. Oman lisämausteensa eiliseen toi poikanen 19v joka viestitti jo aamusta, että taas on kuumetta. Poikanenhan on ollut enemmän ja vähemmän kipeä viimeisen viikon, kurkku turvonnut aikamoiseksi ja vuoroin kipeä, vuoroin ei, kuume on tullut ja mennyt ja nyt se oli taas tullut.

Tällä kertaa tämä oli lähetetty veksistä jo verikokeisiin joiden tuloksetkin oli tullut heti aamupäivästä. Soittelin iltasella poikaselle ja kas, jokin virus se on joka häntä kiusaa eli ei hätiä mitiä. Veksiin olivat ottaneet lepäämään ja nähtäväksi jää, kauanko siellä joutuu maata lötköttämään. Toivottavasti viikonlopun lomat ei pala mutta eipä tuonkaan suhteen ole takuita kun nyt ollaan jo kuitenkin torstaissa.

Vaan jaa. Kaipa se pitäisi ryhtyä itseään kuosittamaan työmaamoodiin vaikka tässä ei kiirusta vielä olekaan.Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Kappas, kappas!

  1. Teillähän on vietetty mukavia synttäreitä.
    Onneksi se ohjattavakin on taas vähän palannut moodiin. Ehkä taustalla on jotain kotona sattunutta, eikä osaa kertoa mikä häntä häiritsee.
    Kurja, että se alokas siellä sairastelee, mutta olen tässä kavereiden tilanteita seurannut ja tuntuu olevan tosi yleistä noilla alokkailla.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    • Jeps, mukavaa oli!
      Tuota olen itsekin epäillyt että jotain ihmeitä on kotona taas sattunut, ne kun aina vaikuttaa vahvasti ohjattavaan mutta sen parempaa tietoa en asiasta ole saanut.
      Ne taitaa liki kaikki alokkaat sairastella alkuun. Omituisia poikasia 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s