Kylmää kyytiä

Vaan kävipä säkä, että satuin eilen aamusta tuumimaan että näinköhän olemme aikeissa lähteä luistelemaan. Otin siis ihan varoiksi sekä ulkohousut, kaulahuivin ja muut vastaavat härpäkkeet mukaan ja hyvä niin, luisteluahan oli tosiaan ohjelmassa. Sitä ennen ehdimme tehdä pari tuntia hommia luokassa ja toki ennätin kuulla kuulumiset maanantain osalta.

Tenava oli lähtenyt täysin käsistä, näin kuulin. Olipa se sitten kerrassaan kiva juttu se. Moista lapasesta lähtöä ei olisi kenties tapahtunut jos opella olisi ollut pidempi pinna, hieman enemmän kärsivällisyyttä ja malttia odotella, mutta valitettavasti hiemankin huonohkona päivänä se pinna on suht lyhyt tenavan suhteen.

Jota en kyllä ihmettele, tenava on takuulla vetänyt open hermot piippuun monesti näiden liki parin vuoden aikana, olihan se meno aika hullua ennen kuin minä luokkaan päädyin ja aika hiton hulluahan se oli vielä vaikka kuinka ja kauan sen jälkeenkin. Se, että minua sijaisti luokalle valmiiksi tuttu ihminen oli takuulla jälleen plussaa mutta opea se ei taida silti lohduttaa riittämiin.

Ja toki minäkin sen myönnän, ei tenavan kanssa taida talossa kukaan osata pelata kuten minä ja tämä johtuen vain ja ainoastaan siitä, että minä olen pelannut tenavan kanssa jo pitkään. Minun ollessa paikalla openkin kärsivällisyys on suht pitkä, johtuen varmaan siitä että minä teen ihan itse päätökset siitä koska luokasta poistutaan ja toki osaan katkaista tilanteet ajoissa niin ettei niitä luokkapoistumisia juurikaan tule.

No, yhtä kaikki. Tenava oli siis lähtenyt lapasesta, opella oli kärähtänyt hermo ja tenava oli päätynyt eriytystilaan jossa tämä oli hyppinyt pitkin pöytää, tuolia, seinällä kiinni olevaa patteria ja ikkunalautaa. Siis ihan normi totaaliflippikohtaus ja ihan normisekoilut eriytystilassa flipin päälle. Ilmeisesti tämä päätön loikkiminen tasaa tenavan olon riittävästi sillä yleensä näiden päälle työtkin onnistuu.

Niin oli maanantainakin käynyt, loppupäivän hommat oli sujunut tuosta vaan. Eilen tenava oli aamusta asti pahalla päällä. Siis todella pahalla päällä. Varsinainen känkkäränkkä. Hommat saatiin silti tehtyä kuten pitikin mutta kyllä se vaati runsaasti uhkailua tyyliin ”luistelemaan ei ole asiaa jos ei osata tunneilla olla kuin koululainen”. Silti ihmettelin sitä, miksi tenava niin kärtyllä päällä olikin.

Toivottavasti sama kärttyily ei jatku tänään, nyt kun ei ole tarjolla sitä kiristyskeinoa luistelun muodossa. Muut kiristelythän ei auta mitään, niillä ei ole tenavaan juurikaan tehoa eikä vallankaan silloin, jos hänellä on superpahapäivä kuten nyt on tuntunut olevan useampia.

IPssä hommat sujuikin sitten tuttua rataansa ja päivä oli taputeltu hyvinkin nopeasti päätökseensä. Talvilomaileva ukko oli onneksi hakenut speden tarhasta joten minä sain kurvailla suoraan kotiin. Junnun ope oli viestittänyt päivällä, että junnulla oli ollut jokin kärhämä koulumatkalla edellisenä päivänä, mahdoinko tietää asiasta.

No, enpä tietänyt. Sitä sitten setvin kotvan junnun kanssa ja kyllä minua korpesi. Samalla ihmettelin miten oli mahdollista että matikan läksyt oli ollut tekemättä, samoin kuin äikän, vaikka ne matikan läksyt tein tämän kanssa ja äikästä tämä ei maininnut sanallakaan.

Ope kuulemma antaa läksyjä siihen tahtiin ja muuttaa mieltään kesken annon, että poika menee ihan sekaisin siinä mitä oli läksyksi. Pitänee viestittää opelle olisiko mitenkään mahdollista, että junnun kohdalla otettaisiin käyttöön läksyvihko. Minun kun on hiivatin vaikea tietää mitä on tullut läksyksi jos poika itsekään ei tiedä.

Muilta osin ei sitten ihmeitä tapahtunutkaan eilen. Ukko kokkaili tenaville sapuskaa, minä raapin jämiä jääkaapista ja ihan perinteisen kaavan mukaan olin kumahtaa uneen siinä kohtaa kun olin saanut syötyä ja sukkapuikkojen kanssa istahdin katsomaan sydämen asialla-sarjaa. Mikä ihme siinä on, että ruoka menee aina silmiin?

Jostain kumman syystä hilppasin yöunille eilen jo ysin aikaan ja myönnettäköön, Holmes jäi osin näkemättä. Onneksi otin sen tallenteelle vaikkakin on suht epätodennäköistä että muistan sen tallenteelta katsoa. Tänä aamuna olisi melkein pakko kurvata tankin kautta kun työmaalle suuntaan, en todellakaan jaksanut lähteä illalla tankkaamaan. Laiska!

Vaan jaa. Kai se olisi pakko ryhtyä tutkailemaan mitä kaikkea sitä onkaan tänä aamuna tehtävä omalle habitukselleen ennen kuin lähtee kohti työmaata joten se on moro ja have fun!

2 comments on “Kylmää kyytiä

  1. Voi sitä sinun ohjattavaasi. Miten ihmeessä hän selviytyy koulunkäynnistä ensi vuonna, kun ei ole siihen edelleenkään kokonaan valmis? Kyllä hänen kohdallaan on ikävä kunnon pienryhmää ja ammattitaitoisia erityisopettajia, jotka jaksavat aina ja tietävät ettei hermojen menetys auta kohtauksissa. Sinähän et voi häntä koko kouluikää perässäsi vetää…..sääli! Jokainen erityislapsi tarvitsisi rinnalleen kaltaisesi ihmisen, mutta myös jokainen ohjaaja tarvitsee välillä vapaita hetkiä ohjattavastaan. Muuten elämä käy liian raskaaksi.
    Ja kova meno teillä kotona sen kun jatkuu. Useamman lapsen perheeseen noita tilanteita mahtuu enemmän kuin laki sallii. Aina on jollain joku juttu menossa. Voimia!

    • No niinpä niin. Toki kehitystä on tapahtunut ja paljon mutta kun ne suurimmat ongelmat on siellä käytöspuolella ja tunne-elämässä niin tätä sahalaitaliikettähän tämä pitkälti on varmasti vielä vuosia. Ensi vuoden suhteen tilanne on nyt jo se, että todnäk minä jatkan hänen kanssaan tuolloinkin ja samassa luokassa sillä tämähän tuplasi ekan.
      Menoa kotona riittää, siihen nyt on niin tottunut että onneksi se aika harvoin aiheuttaa sen kummempia ketutuksiakaan enää tätä nykyä. Eipä ainakaan ole tylsää! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s