Ei hassumpaa, ei alkuunkaan hassumpaa. Jotenkin tämä kotona käkkylöintikin alkaa tympiä, ei sille mitään voi. Eilen ei tosin pahemmin ehditty käkkylöidä, aamusta laittelin auton piuhaan ja olo oli kuin voittajalla kun kasin kanttiin repsikan oven lisäksi aukesi jo kuskinkin ovi. Ei tankotanssikurssia, ei telinevoimistelun harjoittelua, autoon pääsi siis ihan sukkana.
Kiikutin speden tarhaan, pyörähdin vielä kotosalla ja kotvaa myöhemmin kurvailin jo junnun kanssa kohti TAYSia. Olikin muuten aikamoista tuuria, etten sanois. Päätin näet että lähdemme todellakin hyvissä ajoin ihan jo siksi, että tiet oli kovin liukkaat ja kirviäisen talvirenkaathan on samaa luokkaa kuin kesärenkaat, jos ihan tarkkoja ollaan.
Ajoissa lähtöön vaikutti myös se, että kyseiseen kellonaikaan TAYSin parkkipaikat tuntuu usein olevan jokseenkin jumissa ja pelkän parkkiruudun metsästämisessä saattaa mennä tovi jos toinenkin. Ja miten kävi? Ajelu mansesteriin sujui suitsait sukkelaan vaikka toki kirviäinen yrittikin puskea kaikissa mahdollisissa risteyksissä enkä todellakaan uskaltanut motarillakaan ajaa normaalia nopeutta vaan vedin ihan suosilla himpan alle suositusten (joka tuntui olevan muuten suht suosittu laji monen muunkin mielestä).
Parkkiksella ei todellakaan mennyt kuin tovi sillä kas, osuimme juuri passelisti paikalle kun joku muu asiakas oli lähdössä omasta ruudustaan. Eikä tässä todellakaan vielä kaikki, kun kipittelimme maksamaan pysäköintimaksua niin lippuautomaatin vieressä seisoi tyylikkäästi pukeutunut aasialaisnainen, joka keskeytti maksuaikeeni tarjoamalla omaa lipukettaan jossa oli vielä yli kaksi tuntia pysäköintiaikaa tähteenä. Ou jes!
Tätä samaa yliajan kiertoon laittoa olen itsekin harjoittanut TAYSin parkkialueella ja olin kieltämättä erittäin iloinen ja otettu kun olin vuorostani se saava osapuoli, juuri tämä on sitä hyvän kierrätystä parhaimmillaan ja yksinkertaisimmillaan. Kiittelin kovasti ja kotvan kuluttua istuimmekin jo junnun kanssa astmapolin aulassa lukemassa ja odottelemassa.
Toimintasuunnitelma junnun osalta on nyt tehty, loppukesästä tenava jää lääketauolle vähintään kolmeksi viikoksi jonka jälkeen tehdään rasitusspirometria. Ou mai. Kauhulla odotan moista aikaa, toivonpa tosiaan että tällä kertaa junnu ei mene totaalisen täysin jumiin kuten aiempina taukoina. Avaavaa saa onneksi ottaa niin paljon kuin sielu sietää, huh, joten ehkä siitä selvitään.
Pituuttakin tuo oli kasvanut ja pituuskäyrä oli lähtenyt jopa nousuun. Jes! Saman oli kyllä tehnyt painokäyräkin, mutta se nyt ei yllättänyt millään tavalla, jokainen näistä kitukasvuisista pojista kun on ensin pyöristynyt ja sitten venähtänyt jolloin se pyöristymäkin on kadonnut.
Ihan ok käynti kaikkineen, junnu on näissä reissuissa kuin kala vedessä joka aivaten ainoa kerta. Aikaa meni tällä kertaa tuhottoman paljon, johtuen pitkälti jokseenkin sähellysalttiista astmahoitajasta mutta välikö tuon, nakkasin junnun kotiin ja hain speden tarhasta puolipäiväisenä.
Loppupäivä menikin lähinnä pyykäten, evästäen tenavia ja oleillen, speden kanssa kokosimme palapeliä ja istua öllötimme pölpöttelemässä. Iltapäivästä soitteli vielä junnun terkka ja sovimme alustavasti tapaamisaikaa koululääkärille. Junnu kieltäytyi tapaamisesta kuultuaan miksi moista oltiin touhuamassa, tämä kun on täysin kyllästynyt kaikkiin adhd-puheisiin mitä tähän on liitetty.
Eipä silti, itse adhd-lasta työkseni ohjaavana ja usein meillä kotonakin yhtä poikasen 17v adhdn omaavaa kaveria katselleena olen aikaa sitten päätynyt siihen, ettei junnun kohdalla adhd ole mahdollinen. Tai sitten tällä on koulu-adhd ja se jos joku kuulostaa omituiselta. Asennevammaksi minä junnun koulutouhuja kutsuisin.
Asennevammaksi joka iskee aina ihan tosissaan etenkin silloin kun tämän astman hoitotasapaino on himppasenkin huono. No, pitänee tänään soitella terkalle ja varmistella sitä aikaa, samalla otan puheeksi tämän junnun haluttomuuden tapaamiseen. Myönnettäköön, että olen itsekin jokseenkin kurkkuani myöten täynnä näitä puheita mutta minkäs teet.
Tänään suunnataan sitten työmaan suuntaan, jes, ja sähköpostin perusteella pitäisi kaiketi sopia esimiehen kanssa kekekin johonkin kohtaan. Ei huono, ei alkuunkaan huono. Tästä viikosta tuli todellinen nysäviikko töiden suhteen ja kas, enää viisi viikkoa ja onkin jo hiihtoloma. Hahaa!
Ukko puolestaan rötväilee tämän päivän, prinsessalla on vuorostaan aika TAYSiin eli kuulokeskus kutsuu. Ei hassumpaa. Toivottavasti saavat kuulokojeen korvakappaleen nyt siihen kuosiin, että prinsessa pystyy käyttämään sitä ihan kunnolla, se kun on ollut aika vähällä käytöllä nyt kun painaa ja painaa ja painaa vaikka sille on tehty mitä.
Vaan jaa. Taidanpa kotvan tutkailla uutisantia ennen kuin ryhdyn speden herättelypuuhiin. Ehkäpä latailen siinä sivussa pyykkikoneenkin iltapäivää varten valmiusasemiin. Se on siis moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 