…pitkään nukkuminen, mutta peräti vartin parempi tulos sentään kuin eilen. No, aikaisin kun herää niin paljon ehtii, niinhän se on. Sen kunniaksi olenkin suunnitellut erinäisen määrän toimintoja tällekin päivälle, mm shoppailua (se joulu…), ruoanlaittoa, siivousta jne. Siivous oli tosin tarkoitus suorittaa jo eilen, mutta päädyin laistamaan moisesta hommasta superväsymyksen iskettyä päälle iltapäivästä.
Se, miksi siivousta ei hoidettu aamulla on taas varsin loogista. Meillä oli piparileivontasessio tenavien kanssa aamupäivästä. Nyt on piparit tehtyinä, jes, ja muutenkin nämä joulunalusennakoinnit aika hyvin hanskassa. Sillä tuon shoppailunkin nostin listalle tälle päivälle; josko hakisi ainakin osan lahjoista tänään, ei tarvitsisi sitten enää heikkopäisesti kaahottaa marketeissa kun niissä alkaa se superryntäys ihmisten saatua veronpalautuksensa.
Eilen leivoimme siis piparit kolmen pienimmän kanssa, prinsessan ja speden kohdalla moinen urakointi tarkoitti pitkälti taikinan suuhun mättämistä, junnu oli oikeastaan ainoa joka ihan oikeasti leipoileipoi. Ennen leivontaa olin jo puunannut kaikki keittiön tasot, viikkaillut puhtaat vaatteet kaappeihinsa ja järjestellyt pintoja siellä ja täällä alakerrassa.
Pipariurakasta selvittyämme siirsin tarmoni keittiön uudelleen puunaamiseen jonka jälkeen lähdin kuskaamaan junnua kyläreissullensa, siinä määrin liukasta oli etten hennonut päästää tenavaa pyörällä liikkeelle. Kuskinhommista palattuani touhasin sapuskaa ja istahdin (big mistake!) nojatuoliin kurkkimaan viikolla näkemättä jääneitä sarjoja ja arvaahan sen, siihen sitä jässähdettiin.
Vain pikainen junnun nouto ja marketissa käyttö katkaisi istunnon mutta toisaalta, hyötyistunnoksi sitä sittenkin voi sanoa. Otin näet pitkästä aikaa sukkapuikot käteen ja kilisyttelin ja kolisuttelin villasukkaa tulemaan. Viime viikkoina kaikki kutomistarmo kun on mennyt tuubihuivien tekoon ja niitä onkin sitten syntynyt useampi kappale. Kenties jokunen niistäkin päättyy pukinkonttiin, mene ja tiedä.
Siinä määrin tehokas hyötyistunto tuo eilen oli, että nyt sukkaparista puuttuu enää vain toisen sukan kärki. Jes! Tänään laittelen uudet sukat alulleen sillä oikeasti, olen tässä kutomishuumassa kutonut kyllä useammankin parin villasukkia mutta lahjatarkoituksiin niitä ei ole tullut tehtyä eli hupsista hei! Ainakin kolmet sukat on väännettävä ja vauhdilla sittenkin.
Poikanen 19vee piipahti tyttiksineen iltakahvilla, samalla poikanen esitteli uusia talvitamineitaan. Poikasen asiat alkaa olla aika hyvällä mallilla, kokolailla kaikki velat on hoidettu pois ja loputkin hän ehtii maksella ennen kuin lähtee armeijaan kääk (!!!) viiden viikon päästä. Tai niin, jos tarkkoja ollaan niin maanantaista tarkalleen viiden viikon päästä.
Töitähän tuolla on riittänyt vaikka muille jakaa, välillä ehkä jo vähän liikaakin mutta rahanahneena lapsena tuo tuntuu olevan kovin työnahnekin. Työkuvioista olivat puhuneet jo alustavasti pomon kanssa armeijankin osalta, poikasen on kuulemma tarkoitus ajella lomillaankin yhtä päivää työhommissa. Äidistä ei välttis hyvä, missä kohtaa tuo ehtii vain olla jos lomillaankin painaa töitä?
Edelleen poikanen 19vee on silti se äidin suurin huolenaihe, vaikka juuri nyt meneekin varsin hyvin niin tilannehan saattaa muuttua hetkessä. Eipä tässä auta kuin tsempata poikasta ja toivoa, oikein muutakaan mahdollisuutta äidillä ei ole. Joululahjakuvioita olen ajatellut himppasen tätäkin kautta, rahaa en poikaselle aio antaa mutta kenties jotain lahjakorttia jonnekin.
Onko muuten muilla samoja ongelmia näin talviaikaan kuin minulla? Iho suorastaan varisee pois otsan alueelta, ei muualta kasvoista, mutta otsasta. Olen löytänyt ihan mahdottoman hyvän avun tähän ongelmaan ja taidanpa tässä samantien blogata siitäkin, ihan vielä kun ei voi ryhtyä touhaamaan kolikoli- ja rymirymi-tekniikalla.
Pidemmittä puheitta, se on moro ja jatkoa pukkaa!
Älyvapaa äiti 