No iskihän se sitten

Se riivattu mahatauti. Olin kovin täpinöissäni maanantaiaamuna, herätellyt speden, tarjoillut aamupalan ja aikeissa lähteä yläkertalaisia herättelemään kun totesin että ei hittolainen. Nyt on kertakaikkisen pakko juosta vessaan. Mikälie hana avattu, iloisesti lensi ulos edellisen päivän jäätelöt, lämpimät voileivät ja jogurtit. Yäks!

Puolillepäivin sitä jatkui, tilkka vettä, oksennus, tilkka mehua, oksennus. Kaikki oli ihan suht ok kunhan ei laittanut suuhunsa yhtään mitään joten sain kuin sainkin, lievästä jännityksestä huolimatta, kuskattua speden tarhaan ja soiteltua työmaalle, työterveyteen ja työkavereille.

Viimein kun se oksentelu loppui alkoikin ihan uudet ravit. Tilkka vettä ja vessaan, tilkka mehua ja vessaan, pieni pala ihan mitä vaan ja vessaan. Samaa linjaa jatkui aina eiliseen puoleen päivään asti ja kas, kaikki oli suht ok kunhan ei edelleenkään laittanut mitään suuhunsa. Harmi, että täysin mitään suuhunsa laittamatta ei voinut olla, oli vuoroin valtava jano ja vuoroin tuntui että on ihan pakko saada vähän jotain evästä kupuunsa.

Työterveyshoitajan neuvosta kurvasin eilen aamusella terkkarista kotiin kaupan kautta; pullo kivennäisvettä ja tölkki appelsiinimehua. Sekoittelu 1:1 suhteella ja verkkainen juomistahti ja kas, olo alkoi kuin alkoikin tokeentua iltapäivää kohti kun mentiin.

Illalla olin jo likipitäen elämäni kunnossa, siis likipitäen. Nälkä vain oli aivan mahdoton eikä siihen auttanut muu kuin einehtiminen. Liekö moinen touhu ollut sitten liikaa, tänä aamuna vietin ensimmäisen tunnin juosten vessassa. Nyt tuntuu siltä, että nesteet pysyy taas ihan hyvin sisätiloissa joten ehkä pyrin syömään ihan himppasen vain kerrallaan.

Oikeastaan isoin vaiva tällä hetkellä on tykyttävä pääkipu joka alkoi kun olin kiikuttanut speden tarhaan. Inhottava tunne on tämä! Odotankin, että pääsen ihan kohtsilleen oikaisemaan sohvalle kunhan saan junnun ovesta ulos. Oikein mitään en jaksa tehdä, mieli tosin tekisi ihan hulvattoman paljon mm leipoa pikaisesti jotain, tehdä himppanen ruokaa ja pestä pyykkiä mutta ei. Ei jaksa eikä kykene.

Josko tunnin-parin unet veisi pääkivun mennessään, sen jälkeen sitä kenties kykenisikin. Outo tauti. Huomenna on tarkoitus suunnata töihin joten pitäkää peukkuja, että ne unet vie koko hiivatin taudin mennessään. On tämä kanssa tautista aikaa, en voi muuta kuin todeta, nih.

2 comments on “No iskihän se sitten

  1. Aikamoinen tuntuu olevan ja hämytteleväkin vielä. Olo oli jo varsin jees kun sohvalta nousin mutta suht iso virhe taisi olla parin voileivän syöminen, se oli siinä ja siinä että ehti vessaan ja nyt on maha tiukasti kramppitilassa. Voi kökkö!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s