Uusi päivä ja uudet kujeet

Tänään heräsin ihan tosissani AIKAISIN. Siis päättömän aikaisin ottaen huomioon, ettei kello ollut soimassa vielä liki tuntiin. Heräämiseen vaikutti osaltaan se, että spede piti tiukasti päästäni kiinni, olipa tuo oikein kaivanut kätensä hiusteni alle piiloon. Omituinen hiippari. Asennon vaihtoyrityskään ei asiaa auttanut, käsi ojentautui kaivautumaan vielä tiukemmin hiusten alle ja arvaahan sen miten sitten kävi. Totesin että ei hitto, pakko nousta käymään vessassa. Tai jaa, sama kai vaikka nousisi ylös ihan kunnolla kun ei oikeastaan enää väsytä.

No, on tässä toki puolensakin, ennätänpä blogata työmaailmasta. Työnkuvanihan on sikäli muuttunut viime vuodesta, ettei oman ohjattavan kanssa tulee oltua kuin puolet työpäivästä. Loppuaika menee tiukasti IPn puolella, parina päivänä pyörähdän pikaisesti ohjaamassa yhtä kolmosluokkaa yhden oppitunnin ajan. Ei hassumpaa.

Todettakoon, että pidän kovasti tästä työnkuvan muutoksesta, on aivan mahdottoman ihanaa kun voi ottaa silmät pois selästään ja antaa aistiensa levätä työpäivän puolivälistä asti. Riittää kun kaikki aistit on terävinä sen neljä tuntia päivässä eikä ilmaa tarvitse ”haistella” enää ohjattavan lähdettyä. Sillä sitähän se ohjattavan kanssa edelleen on, elämistä ja olemista askeleen edellä.

Tämä lukuvuosihan lähti kertakaikkisen mielettömällä harppauksella liikkeelle. Ohjattava ruokaili täysin muun luokan seurassa, vietti välitunnit ulkona ja oli kuin ihmisen mieli luokassa, noin suunnilleen. Hommat sujui tuosta vain pienimuotoisen maanittelun jälkeen ja käytös oli varsin koululaismaista ja hyvää.

Näissä lausunnoissani ohjattavasta pitänee ottaa huomioon se, että ohjattavani on totta tosiaan vaativampi lapsi kuin yksikään johon olen aiemmin koulumaailmassa, saati muuallakaan, törmännyt, joten hänen kohdallaan se kertakaikkisen hyvä toiminta on aika paljon eri asia kuin ihan rivikoululaisen jonka kohdalla opettaja todnäk raastaisi hiuksiaan kerran jos eräänkin jos toiminta olisi samanlaista kuin hänellä on.

Syksyyn lähdettiin siis aimo harppauksen tehneenä ja sen harppauksen päässä pysyteltiin aina lähes syyslomaan asti mutta siinä kohti otettiin askel taakse. Syysloman jälkeen otettiin toinen peruutusaskel, ehkä kolmaskin ja nyt olemme täällä. Edelleenkään emme ole läheskään siellä missä olimme viime keväänä tai silloin kun työt aloitin lapsen kanssa mutta peruutettu on.

Se peruutus ei tullut yllätyksenä, oikeastaan melkein odotinkin sitä. Kaksi eteen, yksi taakse, se on pitkälti se kehityskaari jota olen tenavan kanssa odottanut. Ja saanutkin, jos tarkkoja ollaan, pääasia on silti se, että aina mennään jollain tapaa eteenpäin ja niiden peruutusaskeleidenkin jälkeen ollaan pidemmällä kuin se aiempi pysähtymispiste.

Ja niinhän me olemme. Väkivaltaisuus on lähes täysin pois. Minua tenava ei ole satuttanut millään tavalla kertaakaan tämän syksyn aikana, ei edes eilen kun oli erittäin vaikea päivä menossa. Ei päällä hakkaamista, ei nyrkkejä, ei potkuja eikä edes puremista. Välitunneilla niitä riitatilanteita tulee aina välillä ja niissä kohdin sitä tönimistä, tuuppimista ja jopa lyömistä on ollut muutamaan kertaan mutta ei alkuunkaan samoissa määrin kuin vielä viime lukuvuonna.

Ruokailut hoituu edelleen pääsääntöisesti muun luokan kanssa mutta aina välillä otamme sulkeiset tässä kohtaa, nyt on menossa sulkeiskausi. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että minä lähden tenavan kanssa ruokailuun muuta luokkaa aiemmin ja, hieman päivästä riippuen, lähetän tenavan ruoan jälkeen ulkovälkälle lähteäkseni itsekin syömään tai vaihtoehtoisesti siirryn tenavan kanssa ruokavälkän ajaksi eriytystilaan josta luokan toinen ohjaaja ottaa hänet ruokkikselta tultuaan ja minä lähden ruokkikselle.

Sulkeisia ei tietenkään oteta ”muuten vaan”, niihin ajaudutaan siinä kohtaa kun tenava ei kertakaikkiaan osaa korjata käytöstään ruokailussa opettajan kehoituksista huolimatta. Se hölmöily ruokalassa on joko a. seinän hakkaamista ja mökäämistä niin että muut ruokailijat häiriintyy, b. riekkumista pöydässä niin että muut ruokailijat ei saa ruokarauhaa tai niin. Vaihtoehto c. totaalisen idioottimaista käytöstä kuten tämän kertaisten sulkeisten alla.

Se totaalisen idioottimainen käytös taas. Tungetaan suu niin täyteen ruokaa ettei sitä saada nieltyä vaan se on pakko räkiä takaisin lautaselle tai juomalasiin. Ällöttävää, jos minulta kysytään, ällöttävää, jos muilta ruokailijoilta kysytään, mutta kertakaikkisen sykäyttävä ja naurettava temppu jos ohjattavalta siinä kohtaa kysyisi. Ohjattavakaan ei tosin ole samaa mieltä enää myöhemmin, sillä hetkellä se vain tuntui kertakaikkisen loistavalta jutulta.

Ulkovälkkien kohdalla taas olemme pisteessä jossa niitä on ja sitten taas ei. Tämän viikon ajan ohjattava on päässyt ulos ruokavälkälle ja jos se on sujunut hyvin, niin vielä se päivän viimeinenkin (silloin kun koulupäivä kestää yhteen) on ollut ulkovälkkä. Päivän eka välkkä on sisävälkkä joka vietetään eriytystilassa kaksin, aikaisina aamuina myös tokavälkkä on kaksin vietettävää aikaa.

Tai kaksin ja kaksin, fyysisesti olemme toki kaksin eriytystilassa mutta aika yksinäistä puuhaahan se on. Eriytystilassa kun ei ole MITÄÄN tekemistä. Ei siis kertakaikkiaan mitään. Se todellakin on vain olemista ja ajantappamista odottamalla, sillä touhuttavaa siellä ei ole. Minä en juttele siellä tenavan kanssa, vastaan toki lyhyesti jos tenava jotain kysyy, mutta keskustella siellä ei.

Tähän eriytystilavälkkäsysteemiin taas päädyttiin yksinkertaisesti siksi, että ilmojen huononnuttua tenava ei halunnutkaan enää ulkovälkille. Miksi ihmeessä? Simppelisti siksi, että suurin osa koululaisista ei tahdo ulkovälkille jos ulkona on kylmää, märkää tai muuten huono ilma. Ei tenava mitenkään poikkea kaavasta tässä kohtaa.

Olisihan se paljon hauskempaa olla luokassa, askarrella piirustuspapereista, liimasta ja lehtikuvista jotain, tai väritellä tai piirrellä tai koota palapelejä tai leikkiä skeittaria luokassa. Niin tai pelata jalkkista pyyhekumilla, parkourata pulpeteilla tai leikkiä olevansa teini joka elvistelee pitkin luokkatilaa.

Eriytystilassa näitä vaihtoehtoja ei ole. Niin paitsi se pulpetille kiipeily joka käy aika tylsäksi kun sitä kotvan harrastaa. Koska ulkovälkät toimi hienosti ekat pari kuukautta niin emme jaksa uskoa, ettei tenava simppelisti pysty olemaan ulkona muiden kanssa ja ruokavälkät on aika pitkälti todistanut näkemyksemme oikeaksi. Kummasti välkällä on pystytty olemaan ilman kärhämiä kun niitä on rajoitettu ja vaihtoehtoisesta välitunnista on tehty mahdottoman tylsä.

Tuntikäytös taas on aika-ajoin lähtenyt uudelleen lapasesta eli muun luokan häirintä on ollut hetkittäin niin hauskaa puuhaa, että sitä on kokeiltu useamman kerran syysloman jälkeen. Harmillista kyllä se on tuonut mukanaan inhottavan seuraamuksen eli luokasta poistumisen ja tuolloinkin olemme poistuneet eriytystilaan. Mahtavan upeaa, ettei sitä ole jouduttu tekemään kuin KAHDESTI tänä syksynä ja muilla kerroilla käytös on korjautunut ihan sillä että tenava tietää poistumisen olevan se toinen vaihtoehto.

Ne siirtymät eriytystilaan taas. Jos kohta vielä keväällä siirtymät aiheutti potkimista, hakkaamista ja puremisyrityksiä niin nyt niitä ei enää ole. Tenava kävelee sievästi vierellä pää painuksissa ja jos päivä on erityisen huono, niin pidän tätä kädestä kiinni ja tämä kävelee vastenhakoisesti ja pää vielä enemmän painuksissa vierellä.

Ehkä kaikista parasta antia tämän käytöksen korjaantumisen lisäksi on kuitenkin se, että tenava on oppinut himppasen lukemaan. Tai siis osaisi lukea jos tahtoisi, suurimman osan ajasta tämä ei tahdo sillä epäonnistumisen seinä on edelleen valtava tämän silmissä. Se epäonnistumisen seinä saa aikaan sen, ettei lapsi tahdo läheskään aina edes yrittää vaan käyttää ennemmin arvaustekniikkaa.

Arvaahan sen, miten käy kun katsoo ihan muualle kuin sinne kirjaimiin, ei sitä voi lukemiseksi sanoa. Tässä kohtaa pienetkin onnistumiset (eli sitkeä yritys ja sanojen ihan oikea lukeminen) on saanut aikaan mahdottoman ison kehutulvan sekä minulta, opelta että luokan toiselta ohjaajalta. Olenpa muutaman kerran yllättänyt tenavan tavaamasta aapista ihan omin päin ja jos kehuihin voisi hukuttaa niin tenava-parka olisi hukkunut aikaa sitten näiden kertojen tuloksena.

Tiivistettynä voitaneen sanoa, että tällä hetkellä valoa näkyy jälleen tunnelin päässä, viime viikko oli aika synkkäsävyinen sillä aivan erityisesti tuolloin otettiin askeleita taaksepäin. Olen kuitenkin ihan suunnattoman iloinen tästä kehityksestä mikä käytöksessä on tapahtunut ja siitä, miten kiinteä suhteemme ohjattavan kanssa on, niin ja siitä että se lukutaito on ihan tuossa napattavissa kun jollain saamme kellistettyä sen epäonnistumisen pelon.

Tekisi mieli näyttää pitkää kieltä ihmiselle joka viime vuonna jaksoi hokea, ettei tenavasta saati muista luokkamme tenavista tule YHTÄÄN mitään ikinä. Herttinen, koko porukka on ottanut ison harppauksen viime vuodesta ja aivan takuulla niitä harppauksia tulee jatkossakin ja ohjattava taas. Olen uskonut tähän kuin vuoreen jopa niinä pahoina päivinä.

Uskonut siihen, että sitkeydellä, lapseen luottamisella ja tämän arvostamisella takuulla kehitystä tapahtuu. Positiivinen asenne jopa niinä lapsen huonoina päivinä, se ettei itse hermostu, ei suutu tai inhoa tenavaa kun tämä sössii, ne kantaa varmasti eteenpäin vaikka niitä pakkiaskeliakin otetaan välillä.

Tulipa tästä pitkä sepustus. Eikä välttämättä kovin järkevä sellainen, mutta yhtäkaikki, onpa sepustettu. Ja nyt siirryn suosilla toimimaan herättelykoneena sillä hei, tämähän on jo ihan aamu. Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Uusi päivä ja uudet kujeet

  1. ”sitkeydellä, lapseen luottamisella ja tämän arvostamisella” Lapsen onneksi sinulla näyttää tätä kaikkea riittävän riittävästi 🙂

    • Riittää, onneksi. Ja aina jos ei tahdo riittää niin tapahtuu jotain, joka saa sen luottamisen tämän kasvuun palaamaan. Aina tapahtuu jotain, joka saa jälleen uskomaan että ei tässä päätä suotta ole ”hakattu” seinään pahoina kausina sillä siltähän se välillä itsestä tuntuu kun yksi sössintä seuraa toista ja kolmas odottaa jo nurkan takana. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s