Voe rähmä!

Etten paremmin tule ja sano. On tämä nyt sitten laitaa, tässä ollaan LOMALLA ja herätään aamulla neljältä ihan vain siksi, että nokka on niin totaalisen tukossa ettei hengittely sitä kautta onnistu ja keuhkoputkissa heiluu niin paksu ja villi lima ettei sitä saa nieltyä saati yskittyä pois makuuasennossa ollessaan. Voi rähmä!

Jos kohta ääni toimii niin muu ei sitten oikein toimikaan, näin voitaneen sanoa. Kohta pari tuntia pystyasennossa keikkuneena voin silti todeta että jes, nenä on jälleen auki ja limaakin on köhitty tehokkaasti pihalle eli josko tämä tästä. Kuuma kahvi nyt ei ole välttämättä paras hoitomuoto, sitruunatee eukalyptushunajallahan olisi parempi mutta suoraan sanottuna tässä väsymyksen tilassa en jaksa pakottaa itseäni teetä hörppimään.

No, liike, pystyasento ja kuuma juoma saa kyllä limat pysymään liikkeessä joten tässähän voisi kohta ryhtyä touhuamaan, tänään kun alkaa se peräkärryn täyttely. Josta tulikin mieleen että peräkärryä pitäisi kaiketi ensin siirtää himppanen, tyypilliseen miesten tapaan appiukko ja ukko asetti sen jokseenkin idioottimaiseen kohtaan. Kuomun avaaminen on urakointia, sen verran hyvin syreenin oksat ottaa vastaan.

Se, mikä tässä aivan erityisesti hirvittää itseä on parin vuoden takainen keuhkis. Nythän pitäisi LEVÄTÄ, LEVÄTÄ ja LEVÄTÄ ettei vain käy kalpaten. Mutta totuuden nimissä; peräkärry on täällä nyt, loma on täällä nyt ja jos tätä raivaustoimintoa ei hoideta nyt niin se jää johonkin hemmetin hamaan tulevaisuuteen, ei se kärry täällä koko syksyä ja talvea loju. Eli pakko mikä pakko.

Onneksi poikanen 17vee on apumiehenä eli ajattelin simppelisti nakittaa tämän kantamaan kamaa, itse keskitän tarmoni lähinnä perkaamiseen ja purkamiseen. Kaipa se niinkin käy. Kuistilla on jo valmiiksi erinäinen määrä kaattiskamaa valmiina odottamassa, ne ei tarvitse kuin noston kyytiin joten ei hassumpaa.

Mitä taas eiliseen tulee niin aamustahan olo oli suht jees sitä järjetöntä nokkarään määrää lukuunottamatta. Siinä määrin jees vointi oli että saatuani poikasen 17vee hereille suuntasin kaupoille, kotiuduttuani touhasin rakettispagettia pikana kypsäksi, lämmitin pastakastiketta jääkaapista ja ruokin pari tenavaa.

Näiden einehtiessä touhasin meksikonpadan parista valmispussista ja jauhelihasta, komensin pari seuraavaa tenavamallia eväille ja ryhdyin kuorimaan perunoita muusiin. Broitsun rintafileet ruskistukseen, aurajuustot ja kermat pataan ja potut kiehumaan. Samalla tuunasin basmatiriisit ukolle ja kas, tällekin päivälle pitäisi nyt olla evästä jääkaapissa.

Moisen urakoinnin jälkeen olo alkoikin olla aika syvältä, nenän falskausaste oli noussut tasolle kymppi ja silmät päätti osallistua valumiin. Ou hau nais! Eipä siinä sitten, istuin reporankana nojatuolissa ja tuijotin telkkaria josta ei tullut yhtään mitään vähänkään katselemisen arvoista. Moisen istunnon keskeytti pottukauppias ja kas, liekö tuolla ollut osuutensa asiaan mutta iltakuudelta huomasin kuorivani jälleen pottuja.

Soppapotut huomiselle on siis pilkkomista vaille valmiina jääkaapissa joten ei paha sekään. Ihan se kunnon perinteinen lihasoppa välkkyy mielessä, saapa nähdä saanko peräti toteutettua vai meneekö jauhelihakeiton puolelle, mene ja tiedä sitäkään.

Vaan niin, pakko se on myöntää että tällä hetkellä naista vaivaa aika vahva väsymystila, ehkä vajaan kuuden tunnin todella pätkittäisillä yöunilla on osuutensa asiaan. Ei hajuakaan mikä oli että nukkuminen oli jo alkuyöstä todella tahmaista, tuntuu että olin vähänväliä puolittain hereillä.

No, näillä eväillä tähän päivään, taidan nyt hörpätä kahvit loppuun ja lähteä sitten katsomaan saisinko ihan ite siirrettyä kärryä, tähän aikaan (05:43) kun ei oikein voi vielä muutakaan ryhtyä kunnolla tekemään. Se on siis moro ja have fun!

4 comments on “Voe rähmä!

  1. Hyvä kun huomasit, että levätä pitäisi! Sitä keuhkokuumetta minäkin pelkäsin ja halusin olla riittävän pitkällä saikulla ennen kuin palaan töihin. Joten toimi vain johtoportaassa siellä kotona ja pistä muut hommiin!

    • No siitä sai kyllä aika hyvän pelotteen kun sen sairasti joten voin todeta, että livahdan suht kevyesti nyt lekuriin jos alkaa himpankin tuntua siltä että ongelmat pesiytyy keuhkoalueelle. Oli se niin karmea tauti!
      Johtoportaassa jatketaan tänäänkin! 😀

  2. Ihan samaa tulin tähän sanomaan kuin Sarikin tuossa ylempänä. Varo hengästymistä! Mahdollisten jälkitautien kanssa ei ole leikkimistä niinkuin tiedätkin. Toivottavasti olosi alkaa helpottua.

    • Hengästyminen on ehdoton ei, samoin hikoilu hommia tehdessä. Istahdin eilenkin ihan suosilla aina kun alkoi hiemankin tuntua siltä että alkaa olla turhan kovat kierrokset.
      Eiköhän tämä tästä, toivottavasti ainakin, olo ainakin on parempi kuin eilen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s