Hävisin

Lenssu vei voiton yks-nolla, tänään hiivin suosilla työterveyteen ja sen jälkeen otan sohvan selkääni. Pirullista. Nyt vain tässä istun ja odotan, että kellon viisarit liikkuisi lähemmäs ajankohtaa jolloin on soveliasta pakata yks 6vee autoon ja kiikuttaa tarhaan jonka jälkeen voikin soitella sitten sitä työterveyden aikaa.

Eilen alkoi olla työmaalla jo sellainen fiilis, että antakaa mulle joku komero johon mennä piiloon ääniä. Päässä paukasi kymmenen moukarimiestä eikä aamuinen burana enää tehnyt tepposiaan. Kotiin lahnusti raihnainen ja ryytynyt naiseläjä joka hörppi muutaman kupposen kahvia (oivaa ainetta kaktuksen runnomalle kurkulle) ja ruokki samalla tenavat.

Tenavien ruokailun lomassa latasin ja asensin koneelle parit ekapelit eskarilaista varten, kotvan tuijottelin kun tämä pelasi niitä ja ihailin kirjainmäärää joka tälle on jo tuttu. Ja kuka hitto tunnistaa dee-äänteen jos ei ole moista joutunut opettelemaan? Ei se ole niin simppeliä ei! Matikka-ekapelin tuijottelu sai hämmentymään siitä, miten näppärä tenava olikaan lukujen kanssa. Ilmanko tuo pitää niistä mahdottoman paljon!

Oikein mitään ei tämän ihmettelyn lisäksi jaksanut, lopulta pakotin itseni keräämään puhtaat pyykit telineeltä, asettelemaan ne sievästi pyykkikoriin jatkokuljetusta varten ja kurvaamaan imurilla tarkalleen eteisen ja keittiön verran. Moisen toiminnon jälkeen kylvin hiessä joka oli varsin mukavaa vaihtelua aiemman pystyyn jäätyneen olotilan perään.

Saatuani eskarilaisen vällyihin istahdin ihan rauhassa ihmettelemään Sukulan toimia nojatuoliin, samalla tuuppasin mittarin kielen alle ja kas, likellä 38 lukemaa mentiin. Selvä. Ei siinä sitten. Nielen tappioni kuin nainen ja parin vuoden takaisen keuhkokuumeen jotain opettama yksilö.

Silti harmittaa. Harmittaa kun tietää, että oma poissaolo aiheuttaa väkisinkin lisätyötä työkavereille sillä ohjattava on todellakin kiinni minussa kuin takiainen. Ulkovälkät sujui ihan jees taas eilen parin päivän pakkotauon jälkeen mutta silti. Salikeikalla (kuunneltiin mitälie pälinää) tenava istui jalkojeni juuressa ja hiveli koko puheen ajan vuoroin jalkapöytiäni, vuoroin nilkkoja.

Halauksia päivän mittaan satoi lukematon määrä ja muutenkin hommat sujui, ojentamistoimia ei juurikaan tarvittu koko päivänä. No, toisaalta ihan hyväkin että lankeaa nyt jonkun muun hoideltavaksi pariksi päivää, välillä on alkanut tuntua että suhteemme tenavan kanssa on ehkä hieman liiankin tiivis jo tätä nykyä. Tai niin, parivaljakkonahan meitä puhutaan ja onko ihme. Eihän tenava ole kenenkään muun kanssa yhtä paljon kuin minun muuta kuin kotonaan.

Vaan jaa. Kai se on pakko ottaa luuri kauniisti käteen ja soiteltava työkaverille että tuo tietää varautua muutoksiin. Sen perään voikin suunnata herättelemään yläkerrasta porukkaa, tarjoilla aamupalan spedelle ja ryhtyä suunnittelemaan siirtymää tarhan suuntaan. Se on moro siis!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s