Olipa menoa

Eilen suuntasimme elokuviin. Sitä ennen tosin iski joku ihmekärpänen, se tosin yritti iskeä jo aiemminkin mutta ei onnistunut kun kuivahiiva olikin kaapista loppu.

pullat

 

Eli meillä syötiin aamu- ja iltapalaksi pullaa.  Just. No mikäs siinä, kerranko sitä, enpä ole aikoihin leiponut edes pullaa! Jotenkin leipomiskärpänen on ollut kateissa, outoa…

Ennen puoltapäivää lähdettiin liikkeelle, ensin leffa ja sen päälle ruoat mäkkärissä. Onneksi (!) paikalle osui tosikivat poliisisedät sillä siinä kohtaa kun junnu oli kiskaissut eväänsä oli meillä muilla vielä syötävää jäljellä ja junnun pöksyt täynnä murkkuja. Junnu keskitti tarmonsa kivakivoihin poliisisetiin ja me saimme evästellä ruokamme loppuun poliisisetien jonottaessa eväitään ja esitellessä junnulle vyöltään löytyviä kapineita; ase, pamppu, avaimet, käsiraudat jne.

Mäkkäristä suuntasimme kotosalle, junnu ja prinsessa jäi kotiin ja me muut (spede ja poikanen 17vee) pyörähdimme vielä ukon nuorimman siskon poikasen synttäreillä. Kotiin pääsimme viimein neljän kanttiin, ukko paistoi vielä possun ulkofilepihvejä joutessaan ja olo oli jokseenkin uuvahtanut kaikilla.

Eipä meillä uuvahtamat ole ennenkään oikein vaikuttaneet, kuten ei nytkään ja illemmalla naapurin poikanen hiippasi yökylään. Tänään vietetäänkin sitten ”ollaan vaan eikä liikuta”-päivää sillä luvassa on ihan kurapskaviikko töiden puolesta. Ei meidän sakille sovi normista poikkeavat ohjelmat joten tiedän jo valmiiksi että tästä tulee huono viikko.

Jos hiemankin ajattelisi järjen kanssa niin meidän sakkimme päivät olisi tarkalleen matikkaa-äikkää-matikkaa-äikkää-liikuntaa OMALLA porukalla-äikkää-matikkaa. Uskonnot, yllit, kuvikset, kässät ja kaikki YHTEISTOIMINNOT voitaisiin nakkoa pois vaikka toki niilläkin on tarkoituksensa. Onhan tästä porukasta tarkoitus saada integroitavia lapsia mutta niin. Tosiasiassa osaa näistä ei voi integroida ikinä. Ja minä sentään tahdon uskoa aina hyvään.

Eli näin. Keräänpä tämän päivän simppelisti voimia ja makuuhaavoja tölläten erinäisen määrän tallenteita ja korkeintaan tarjoilemalla EILEN valmistettuja eväitä. Ja nyt hiukset vähemmän kiinni ja kahvikupposen kanssa nojatuolin nurkkaan, eiköhän se matka siitä etene sohvalle. Have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s