Jotenkin maanantai tuntuu aina viikon pisimmältä päivältä, aivan kuten eilenkin vaikka muka vauhdilla menikin. Aamuinen pyörähdys poikasen kanssa oli, anteeksi nyt vaan tylyyteni, jokseenkin turhanpäiväinen. Tai jaa, saattaahan se olla että poikaselle sillä oli enemmänkin merkitystä mutta kyllä siinä poikasen täytellessä jotain kyselylappua tuli väkisinkin mieleen että kaikkeen sitä veroeuroja käytetään ja vielä kahden ihmisen voimin. Eikö yksi tyyppi pöydän takana istumassa olisi riittänyt? Kaikki keskustelukin kun oli vain ja ainoastaan samojen asioiden kertausta jotka on käyty poikasen kanssa läpi jo useaan kertaan. Huoh.
Työmaalle kurvailtuani totesin ohjattavan olevan vuorostaan superlenssuinen. Sitä samaa tautia tosin on liikkeellä runsain määrin niin aikuisissa kuin lapsissakin työmaalla, itsekin käytän tämän aamun näemmä nenän tyhjentelyyn ja kaktuksen kurkusta häätämiseen, joten eipä liene ihme että tällekin iski. Se lenssu taas sai aikaan sen, että tenava oli muuttunut ihan pikkuvauvaksi.
Voi sitä kiukkuitkun määrää vikalla tunnilla. Kun ei vaan OLISI jaksanut saati tahtonut. Mutta huomasittehan, kiukkuitkua. Ei siis tavaroiden roimimista, ei raivoamista eikä mätkimistä vaan ihan simppeliä kiukkuitkua joka asettui omia aikojaan kun olin myötätuntoinen mutta samalla ehdoton tehtävien suhteen. Tehtävät tuli tehtyä lopulta reippaalla tahdilla mutta niin. Ei se eilinen ollut paras mahdollinen päivä tenavalle.
Ruokailu sujui, ulkovälkätkin sujui jotenkuten mutta kun olo ei ollut hyvä niin arvaahan sen, että välituntien päälle jouduttiinkin selvittelypuuhiin. Ekalla välkällä tenavien leikki oli mennyt ”överiksi” ja yksi leikkijöistä oli kokenut tulleensa kiusatuksi. No, tämä meni vielä ihan keskustelulla ja sopimisilla mutta vikalla välkällä tenava menettikin sitten yhden ulkovälkän tältä päivältä. Ottaen huomioon, että tenava joutuu tsemppaamaan sen käytöksensäkin suhteen reippaasti niin ei liene ihme, ettei puolikuntoisena sitä tsemppausta jaksanut tehdä?
Päivän ihan ehdoton kohokohta työmaalla taisi kuitenkin olla hetki joka sai miettimään omaakin mielenterveyttä. Kun olet jo luullut nähneesi ja kuulleesi kaiken mitä työnkuvaan tulee niin kappas, saat kuulla jotain niin päätöntä että jäät oikeasti miettimään voiko oikeasti olla edes totta. Tämän asian äärellä ollaan jokseenkin ihmeissään edelleen. No, ehkä pääluotto kertoo lähipäivinä miten tämä asia ihan oikeasti menee, jotenkin tuntuu hullulta jo pelkkä ajatuskin siitä että se voisi mennä kuten eilen kuulimme.
Kotosalle ehdittyäni touhasin evästä tenaville, laskin prinsessan kanssa tämän matikanlaskuja ja lähinnä vain olin loppupäivän. Räystäsheppukin pyörähti käymässä ja todnäk ensiviikonlopun aikana rännimme uusiintuu poissaollessamme. Jes! Tänään pitäisi muuten kaiketi soitella anopille jossain kohtaa, viikonlopun lastenhoitokuvioihin kun ei ole kotvaan palattu joten kai se on edelleen voimassa…
Pientä ihmetystä tässä torpassa on herättänyt prinsessan vointi. Neitihän tosiaan otti ja oksensi sekä torstaina että perjantaina. Kumpanakin päivänä tämä oksensi tarkalleen kahdesti eli aamulla liki samantien herättyään ja illalla siinä kohtaa kun piti ryhtyä nukkumaan. Justaansa.
Lauantaina prinsessa ei sitten oksentanut. Sunnuntaina iltamyöhään tämä otti ja oksensi jälleen. Ja samoin kävi eilen aamulla. Eilen illalla oksennusta ei onneksi näkynyt. Minä siis otin ja soittelin lekuriinkin eilen työmaalta mutta kappas, ajat menisi niin kauaksi ettei aikaa tullut vielä varattua, mikäli oksupoksu ilmestyy tänäkin aamuna niin soittelen sitten akuuttiaikaa.
Merkillistä on tämä, etten sanoisi. Yhdeksi aiheuttajaksi olemme veikanneet laktoosia, neidin mahahan ei sitä enää sulata mutta niin, mistä tuo sitä laktoosia niin paljon kupuunsa olisi saanut kun torpassa likipitäen kaikki eväät on joko a. laktoosittomia tai b. vähälaktoosisia. Toisaalta taas aamu- ja iltapaloilla on mennyt leipää mutta iskisikö keliakia muka yhtäkkiä puun takaa ilman mitään muita oireita? Hmmm…
Mahatautia taas… No sitähän on liikkeellä mutta aika pitkäaikainen ja miksi se ei ole iskenyt kehenkään muuhun meillä? No, katsellaan mitä tämä päivä tuo tullessaan, kouluun prinsessa nyt on joka tapauksessa menossa tänään sillä eihän tästä nyt tule mitään että päivätolkulla hengailee kotosalla.
Vaan jaa. Nyt on pakko holasta kahvikupponen tyhjäksi ja pyörähtää suihkuun. Se on siis moro ja have fun!
Helou! Vaikka varmaan jo tiiätkin, niin siksihän niitä siellä kaksi on, kun se vie kaikilta mahdollisilta jatkotoimilta (siis jos olis joku sellainen tarve) sen mahiksen pois että olis vaan yhden ihmisen mielipide (toinen on niinkuin vahvistamassa sitä ja vielä ”todistamassa”). Niillä on työparit juurikin sen takia 🙂 Ja tietty se on vähän kuin turhaa, kun teillä on kaikki kunnossa ja opetukset hallussa. Kaikilla ei ole ja kaikenlaista haahuilijaa sielläkin varmasti nähty niin että saavat ryhtyä toimeen… sä ootkin niin topakka, että voisit olla siellä pöydän toisella puolen 😀 *juu nou* antamassa neuvoja, mäkin välillä ammennan sun jutuista ja elämän asenteesta sellasta tsemppiä jaksaa ”ymmärtää” tota nuorisoa. Kiitti siitä sulle! Ja noin taudit…yöks. Toivotaanm että meni jo eikä takaisin tule!
Kupla
Ja vielä jatkan, kun sain kahveeni juotua (=järkikin alkaa virota, ja ajatus) että en tiedä onko tällä mitään yhteyttä, mutta esikoisellani on erityisen herkkä oksumaha nykysten, kun tuli vuosi sitten laktoosi-intolerantiksi. Siis vaikka olis vaan flunssaa tms niin ykää tosi helposti (on siis jo aikuinen).
Totta turiset, eiköhän sille ole tosiaan juuri tuo syy miksi siellä on kaksi immeistä yhtä aikaa ja niinhän se on, että takuulla pöydän toisella puolella istuu välillä ihmisiä joilla ei jutteluja ole saati välttämättä sitä normielämän hallintaakaan.
Tuon prinsessan kanssa olemme nyt saaneet sen verran kartoitettua huonovointisuuden aiheuttajaa että se on ilmeisesti vaalea leipä. Näin prinsessa itse totesi. Taidan siis tilailla tälle lääkäriä omalta alueelta ja katsellaan sen jälkeen mitä tuleman pitää, tosin se aika tulee olemaan vasta syyskuun puolivälin paikkeilla. Siihen asti prinsessa saa sitkeästi vältellä vaaleita viljatuotteita, jos se syy onkin tosiaan niissä. Pöh. Kaikkea sitä kans!
Oikein hyvää aamukahvia sinne tällekin aamulle!