Se on loppu nyt!

Loma. Ja komeissa merkeissä se sitten päätettiinkin, etten sanoisi. Aamusta kuskasin ex-teiniä kaupoilla ja kappas, tuttu tietokoneiden kopuajamieskin soitteli passelisti kun olimme tien päällä ja sain samalla keikalle haettua poikasen 17v läppärin korjauksesta. Maksua hän ei tällä kertaa hommasta huolinut, kas kun kovalevyn kohdalla kone oli ilmoitellut yhtä virhettä kerran toisensa jälkeen ja näin ollen hän ei voinut antaa toimivuustakuuta kapineelle.

Ohjelmat siellä oli tosiaan ollut solmussa ja nyt kone oli kuin uusi niiden osalta mutta tosiaan. Se kovalevy saattaa sanoa sopparinsa irti koska tahansa tai olla sanomatta. Maanantaikappale tuo siis selvästi, hieman reilu vuosi lasissa ja kovalevy ilmeisesti suht valmista kamaa. No, oli tuo jo kurkkinut uusien kovalevyjen hintojakin, 55 ekkeä kustantaisi moinen joten jos se nyt kossahtaa niin kiikutan kapineen uudemman kerran miekkosen laiteltavaksi ja tällä kertaa ihan maksun kanssa.

Kauppareissusta selvittyäni keskitinkin tarmoni keittiöön. Kokeiluun pääsi Lidlistä ostamani nakkipata sillä tenavilla oli jo aikamoinen nälkä. Todettakoon, että se oli aivan liian maustettua meidän tenavien makuun mutta kappas, kun sinne heitti kermaa sekaan niin siitä tulikin vallan passelia. Lasten einehtiessä aloittelin sitä varsinaista ruoanlaittelua.

Nauhapastaa, pekonibroitsusoosia ja valkosipulilihakastiketta. Lihakastike on tosin tälle tai huomiselle päivälle, ihan sen mukaan ehtiikö miekkonen tänään kokkailla vaiko ei. Epäilen ettei, tällä kun on aamupäivällä shoppailureissuja luvassa. Kyytiin istahtaa prinsessa ja kummityttö, prinsessalle kun on koululaukku vielä hankkimatta ja kummitytöllä taas on synttärit. Kummitytölle luvattiin jo aiemmin että pääsee itse katsomaan mitä tahtoo lahjaksi.

Voin kertoa, että kokkailu kuumalla kelillä kuumassa keittiössä on aika syvältä. Sen olen huomannut nyt useampanakin päivänä viime aikoina kun keittiössä on tullut touhuttua ja ilmanko pääsääntöisesti ruoat onkin ollut pikana touhattavia eväitä, johtuen nimenomaan siitä että hellan ja uunin kuumana käyttäminen lisää vielä ennestään keittiön kuumuusastetta. Ei liene ihme, että eilen iltapäivällä keittiö muistutti ennemminkin saunaa kuin keittiötä kun viimein sain kaikki kokkailut kokkailtua.

Kokkailuiden päälle keittelin itselleni kahvit ja otin jäätelötuutin pakkasesta nautiskellakseni sen kuumassa keittiössä viilentyäkseni. Mönkään meni kuulkaa! Ja pahasti! Samalla hetkellä kun olin saanut muutaman ihanan palasen jäätelön yläpäästä suihini kävi ovi ja junnu ryntäsi itkien ja huutaen sisälle. Koska näkyvyyttä eteiseen ei ollut suoraan pöydän äärestä ehdin jo konahtaa pojalle että ”nyt hiljempaa, isi nukkuu” mutta kummasti suljin suuni samalla hetkellä kun sain lapsen näköpiiriini.

Rillit toiselta puolelta veressä, poski veressä, vaatteet veressä. Verta lattioilla, matolla ja suunnilleen joka paikassa johon lapsi oli ehtinyt hiemankin jalkaansa asettamaan. Tsiisus! Jo tuli mahan alle jalkoja! Pikana pyyhettä pään ympärille ja kas, verta tuli siinä määrin etten edes erottanut kunnolla tarkkaa kohtaa mistä sitä tuli, sitä kun oli puolet hiuksistakin täynnä.

Että sellainen lomapäivän ohjelmanumero. Minä komensin pojan pitämään pyyhettä, pyörähdin pikana herättämässä uinailevan ukon ja vedin toiset vaatteet päälleni ja hopsis vaan, hetkessä olimme autossa matkalla kohti ensiapua. Koko matkan lapsi itki silkkaa pelkoa, päähän nyt ei kuulemma niinkään sattunut mutta kun jos sinne tikkejä ja häntä pelottaa se mahdollinen puudutuspiikki. Ou mai!

Ensiavussa pää ja kasvot puhdisteltiin ja kappas, päänahassa oli sievä Y-kirjain. Se on kuulkaa vaarallista touhua tuo majan rakentelu, lapsi kun oli nostanut pyörän vanteen (osa rakennelmaa) majan ”katolle” siksi aikaa että olisi solminut jonkun narun kiinni mutta kappas, vannehan oli tippunut sieltä päähän reuna edellä ja tuloksena oli tosiaan reikä päässä.

Reilun puolen tunnin jääpussi päätä vasten makoilun jälkeen lekurikin ehti Y-kirjainta katsomaan ja hieman siinä oltiin kahden vaiheilla pitäisikö siihen laitella yksi tikki vaiko ei, se kun jaksoi vuotaa verta vaikkakin rauhalliseen tahtiin. Lopulta lekuri antoi, junnun onneksi, käydä armon oikeudessa ja haavan päälle aseteltiin paineside kypärämyssyverkon alle. Samalla lääkäri olisi kirjoittanut saikkua tämän päivän mutta totesin että josko nyt ei kuitenkaan.

Junnu kun on 10v joten saikkua saikkuahan tuosta ei enää saa ja toisekseen, 24 tunnin tarkkailuaika jää vaivaisella 3 tunnilla vajaaksi kun ukko lähtee töihin klo 13. Että josko se riittäisi. Aikansa tuumittuaan lekuri päätyi samaan ratkaisuun ja antoi mukaan hoito-ohjeet aivotärähdyspotilaalle. Ihan ehdottomasti tuo vannotti junnun olemaan rauhallisesti koko loppupäivän, ihan vain aloillaan ja vaikka telkkarin ääressä ja samalla kaavalla pitää mennä vielä seuraava aamupäiväkin. Junnu lupasi, ihan mitä vaan jos ei tikkejä tarvita!

Paineside piti poistaa ehtoolla ennen nukkumaanmenoa ja jos haava vielä siinä kohtaa valuttelisi niin sitten uudelleen terkkariin ja laitellaan tikkiä. Jokainen tämän porukan touhuja seurannut arvannee miten kävi kun illalla sitä sidosta poistin. No tihkuttelihan se edelleen. Kello lähenteli jo ysiä ja soitin ensiapuun kysyäkseni pitääkö tässä nyt tosiaan lähteä sinne, onneksi hoitaja oli sitä mieltä että laittelen painesiteen vielä yön yli ja vasta aamulla katsotaan tilannetta uudemman kerran.

Jokseenkin kauhulla painelin petiin ennen kymppiä sillä näin jo sieluni silmin kuinka paineside lähtee yön aikana kun junnu pyörii sängyssään ja haava alkaa vuotaa ihan tosissaan ja minä vietänkin osan yöstä ensiavussa parkuvan tenavan kanssa. Onneksi se jäi sieluni silmin nähdyksi jutuksi sillä junnu on nukkunut yön rauhallisesti. Tajunnan tasokin on ollut ok joten eipä hätiä mitiä. Todnäk herättelen junnun ennen kuin lähden töihin, ihan vain siksi että poistan sen painesiteen ja kurkkaan onko vuoto tyrehtynyt vaiko ei.

Poikanen 17v lupautui pysyttelemään kotosalla iltapäivän aina siihen asti kun kotiudun joten joku silmäpari on sentään tuijottelemassa junnua sen aikaa kun minä en ole vielä kotona ja ukko on jo työmaallaan. Mutta on tämäkin kuulkaa tapa lopettaa lomailut. Myös junnulle! Tällä kun alkaa koulu huomenna, onneksi on juuri tuolla koulussa missä on sillä iltasella ehdin jo höpötellä naamiksen kautta entisen työkaverini ja junnun koulun yhden ohjaajan kanssa tapahtuneesta ja tämä aikoo infoilla junnun opea siitä, että junnu voisi ottaa vielä perjantain suht rauhallisesti siellä koulussa.

Mutta niin, tosiaan. Loma on loppu nyt. Eilen pakkailin speden repun valmiiksi, tutkailin vaatekerrat kumpaisellekin päälle ja parin tunnin päästä lapsi on jo tarhassa. Ihan kiva etten sanoisi, jotenkin tässä on nyt jo itsellä sellainen olo että no mikäs, johan tässä onkin lomailtu. En väitä etteikö ennalta jo hirvitä ajatus siitä että nyt tässä sitten ollaan joka hiivatin arkiaamu riekkumassa kohti työmaata taas kuukausitolkulla ja lasketaan viikkoja seuraavaan lomaan mutta sitähän tämä elämä on.

Taidankin siirtyä nyt ihan suosilla kuosittamaan kutrejani, se hiivatin parturi unohtui käydä mutta no, onneksi on hiuslenkit keksitty. Se on siis moro ja pitäkää kivaa!

4 comments on “Se on loppu nyt!

  1. Olipas teillä aikamoinen lomanlopetus! Nuo haavat päässä ovat inhottavia. Meillä on toinen kaksosista onnistunut kaksi kertaa saamaan päänsä auki ja minä jouduin toisella kerralla mukaan ensiapuun. Isäntä hoiti ensimmäisen. Tikatessa piti alkaa sitten hoitaa äitiä, joka melkein pyörtyi :(. Onneksi Junnulle ei käynyt pahemmin! Mukavaa työpäivää!

  2. No oli! Päähaavat on inhottavia kun ne vuotaa niin julmetun paljon pintasuonien vuoksi, ei yhtään kivaa. Onneksi haava meni yön aikana umpeen ja junnu on ollut rauhallisesti kotona päivän joten pääsimme yllättävän helpolla tällä kertaa. Onneksi et sentään ihan pökännyt, olisi joutuneet paikkaamaan vielä sinunkin päätäsi!

    Kiitos, työpäivä oli varsin mukava!

  3. Hei! jos se läppäri on uutena ostettu ja vasta reilun vuoden vanha menee kovalevy kyllä vielä tuotevastuun piikkiin. Meillä ainakin vaihdettiin vaikka takuuaika oli jo ummessa, kovalevyn pitää kestää kauemmin kuin reilu vuosi. Sen sanoo kuluttajaviranomainenkin. Meillä expertillä ei edes mutistu vastaan vaan ilmoittivat heti lähettävänsä korjattavaksi kun levy alkoi varotella hajoamisvaaraa.

    • Kiitos tiedosta! Pitääkin tarkistella tätä asiaa liikkeestä jos se nyt konahtaa, vahva kantahan gigantissa oli että takuu on VUODEN eikä päivääkään enempää…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s