Vauhdilla vilahti

Eilinen päivä. Puoli ysin kanttiin joikasimme poikien kanssa poikasen sängyn vieressä, kävimme siinä samalla tuuppimassa prinsessankin hereille ja kovin oli poikanen otettu kakusta ja saamastaan huomiosta. Ex-teinikin hilppasi paikalle juuri sopivasti kahvittelemaan joten mepä säntäsimmekin poikasen kanssa kahvien jälkeen kaupoille.

Poikasen housukriteerit on jokseenkin sanoisinko… hankalat. En usko että näyttää kovinkaan järkevältä kun olen yksin liikkeellä ja etsin tälle käypiä housuja. Telineeltä toiselle, käsi collegehousujen taskuun ja päänpuristus mikäli tasku ei passaa. Eilen meitä oli sentään kaksi tunkemassa kättä housujen taskuihin joten olo ei ollut ihan niin sekapäinen mutta tuskinpa sekään ihan täysipäiseltä toiminnalta näytti.

Niin, ne kriteerit. Taskujen pitää olla syvät eikä niissä todellakaan saa olla vetoketjuja. Lahkeissa pitää olla resorit, juuri ja juuri saattaa käydä myös housut joissa on kuminauha lahkeessa mutta vain juuri ja juuri. Arvatkaapa kuinka monet housujen taskut kaivelimme eilen? Ja kuinka monissa taskujen puolesta käypissä malleissa oli ne resorit? No, yksissä. Onneksi muutamissa oli kuminauha joten saimme kuin saimmekin kahdet housut ja äiree pääsi vannottamaan poikasta että sitten myös KÄYTÄT niitä kuminauhaversioitakin. Huoh.

Kauppakeskukselta kurvasimme vielä piipahtamaan eksän suvun firmalla mutta höh, eks-anoppi ei ollut paikalla sen paremmin kuin eks-appikaan. Eksä sattui osumaan paikalle joten tämän kanssa vaihdoimme muutaman sanasen. Kotiin ajellessa kuuntelimme Timo Rautiaisen vanhaa levyä ja voi pojat, tekipä se kutaa! Miten olenkin unohtanut levyt laatikoihin? Niin siis kirviäisessä ei ole antennia (varastettu aiemmin jo) mutta cd-soitin toimii kuin unelma.

Kotona laittelin ukolle viestiä että kappas, sain kuin sainkin ostettua myös digiboksin yläkertaan ja alle kolmeenkymppiin. Ukko oli erittäin tyytyväinen. Samalla totesin, että poikanen olisi tahtonut synttärilahjaksi pleikkaripelin mutta niin, mitäpä mieltä se ukko mahtaisi olla. Antaa palaa, vastasi ukko ja kas, kohta ajelimmekin jo sittarille. Poikanen oli fiksu ja valitsi kaksi jo hintansa tiputtanutta peliä eikä ne kustantaneet yhteensä edes samaa kuin monet uutuudet.

Niin se pleikkari… Unohtuikin kertoa se aamuinen sählinki asian kanssa. Siinä kun poikasta herättelin ja sain tämän virkoamaan niin tämäpä totesikin ensi sanoikseen suorastaan RAKASTAVANSA elektroniikkaa ja aikovansa muuttaa johonkin jossa moisesta ei ole koskaan kuultukaan. Telkkarista oli näet kadonnut virrat illalla eikä hän saanut niitä millään ilveellä takaisin.

Arvatenkin siinä kohtaa alkoi korvien välissä raksuttaa. Siis hetkinen. Ensin virrat katosi pleikasta pari viikkoa sitten, nyt telkkarista. Siis mitä ihmettä… Totesin poikaselle että tuo sen pleikkarin alakertaan kunhan joutaa, koetan sitä johonkin alakerran pistorasioista sillä oikeasti, nyt on pakko vian olla sähkönsyötössä sinne pistorasialle. Poikanen totesi että tuskin, digiboksissa kun on edelleen virrat mutta minähän en antanut periksi.

Köpsötin itse yläkertaan ja nappasin sekä pleikkarin että television johdot irti jatkojohdosta jossa ne oli kiinni. Samaisessa johdossa oli toki kiinni se digiboksikin, tosin siinä ekassa pistokereissä johdon jälkeen ja tuuppasin johdot suoraan seinäpistorasiaan ja tadaa, molempiin tuli virta. Justaansa, jatkojohto oli siis pimahdellut pistorasiakohta kerrallaan, sähköä tuli edelleen kahdelle ekalle reiälle mutta seuraavat kaksi oli pimeinä.

No, nyt kyseinen jatkojohto on roskiksessa ja poikasella toinen jatkojohto huoneessaan ja niin, toimiva pleikkari ja telkkari. Plaah. Hyvä näin, poikanen pelaili eilen päivällä muutaman ajan uusia pelejään ennen kuin lähti kavereiden kanssa kylille, siinä kohtaa minä olinkin jo ns rennolla linjalla eli oikeastaan ainoat touhut joita touhailin oli suunnilleen astioiden nakkomista koneeseen, ruoan lämmittelyä tenaville ja uutisten selailua.

Siinä rennon linjan keskellä tuli mieleen että hittolainen, se hotelli on hoitamatta. Me kun tosiaan olemme lähdössä ihan kaksin reissuun loppukuusta ja jo edellisenä päivänä tutkailimme läpi hotellitarjontaa kaupungissa johon on tarkoitus suunnata. Hieman nihkeästihän sitä tarjoilua oli mutta oli sentään jotain joten mikäs siinä.

Hotellihomma suttaantui nopeasti ja kas, nyt meitä odottaa sitten parvekkeellinen huone loppukuusta viikonloppureissullamme. Mukavaa, sano. Iltasella paistoin vielä lättyjä iltapalaksi tenaville, todella fiksua muutenkin kuumassa keittiössä, ja sen perään pyörähdin vielä kylillä hakemassa poikasen 17v uimasta ja ihan vain synttäripäivän kunniaksi.

Koko eilisen päivän painatin villasukat jalassa, vain muutaman kerran luovuin niistä hetkeksi sillä lievää hikeä pukkasi ja kas, viime yö tuli todellakin nukuttua kuin tukki. Samalla kaavalla menen tänäänkin mutta ennusteiden mukaan samanlaista hikoilua ei välttämättä tarvitse kokea sillä ukonilmoja ja sateitahan tuo lupaa. Ainakin vielä täällä paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta mutta katsellaan.

Tänään ohjelmassa on kauppareissua ex-teinin kanssa ja erinäinen määrä kotihommia. Listalla on myös kapineiden valmiiksi tutkailu huomiselle, spede palaa tarhaan ja minä tosiaan työmaalle. Ei hassumpaa toisaalta sekään vaikka jotenkin ehkä kuitenkin haikeaa. No, tuleehan sieltä sitten syyslomaa, joululomaa ja hiihtolomaa joten ei nyt toivottomuuteen vaivuta.

Se on moro!