Still alive!

Vaan onpa ollut vauhdintäyteinen viikonloppu! Sitä vauhtiahan ei mitenkään vähentänyt se, että perjantaina likipitäen heti ukon kotiuduttua pakkauduimme kirviäiseen speden, junnun ja poikasen 16v kanssa ja suuntasimme kohti mökkimaisemia. Prinsessa jäi mummulle yökyläilemään ja hyvä niin, poikanen 16v kun ei ole liikahtanut kertaakaan seurassamme mihinkään tänä kesänä.

Menomatka kestikin sitten oletettua pidempään syystä että hieman ennen Orivettä oli auto syttynyt palamaan. Viiden kilometrin matkaan tuhraantui liki tunti, mutta sen jälkeen matka etenikin taas omalla vauhdillaan. Jes! Pyörähdys kyläbaarilla, hetki turinointia ja ihana rallifiilis alkoi iskeä jo siinä kohtaa. Kyläbaarihan oli näet rallivalmiuksissa iltaa varten, baarin ympäristön pellot kun täyttyvät aina ralliviikonlopun perjantai-illasta yöpyvällä rallikansalla ja baarihan on koko yön tuolloin auki.

Koska pappa oli tänä vuonna toimitsijana ralleissa niin kohtaamiset tämän kanssa jäi tarkalleen yhteen eli moikkasimme pikaisesti peltoaluetta asuntoautoille kuntoon laittelevaa pappaa tienlaidassa ohiajaessamme. Olihan tuon toki tarkoitus tulla yöllä hetkeksi mökille nukkumaan mutta aamuviiden aikaan vessassa piipahtaessani totesin, ettei moista onnea ollut tälle osunut. Ukko soitteli tämän kanssa aamusella kun lähdimme Leustun pätkää kohti ja kas, koko yöhän tuolla oli mennyt asuntoautoalueella päivystäessä.

Tällä kertaa saimme kertakaikkisen mainion paikan Leustun pätkän varrelta. Mahtavia hyppyjä, julmetusti lentävää soraa ja älyttömän upea tunnelma! Spede toisti edellisten vuosien kaavaa ja istahti milloin kenenkin tuntemattoman tuoliin (heti kun vain istuja nosti peppunsa siitä) ja kävipä tuo yhtä miekkosta tuuppaamassakin. Rallikansa on mainiota sakkia, ei sille mitään voi, sillä natiaisen touhut aiheutti vain ja ainoastaan huvitusta miesjoukoissa.

Ja sitten se tapahtui! Virolaiskuski osui tienvarresta esiin nouseesseen kiveen ja pam, sinne meni!

 

Samaisessa kohdassa, siis kyseisen hypyn alastulossa rikkoi pari muutakin kuskia autonsa, yksi kuski oli rikkonut kärrynsä jo aiemmin ja ajoi hyppyrin kohdalta hätävilkut päällä hissunkissun. Leustu se ei koskaan petä! Mitä taas tulee näihin virolaisiin niin arvatenkin junnu riehaantui ihan täysin. Viime vuonnahan suunnilleen samassa kohdassa ajoi Ken Block ulos ja tuolloin junnu kotiutui ylpeä hymy kasvoillaan ja Blockin nimmari vihossa, nimmarin metsästyksenhän poikanen nytkin aloitti.

Ja hyvin se sitten sujuikin, se nimmarin metsästys! Myös spede sai nimmareita eli kappas vaan, nyt on kummallakin poikasella kahden kuskin ja yhden kartturin nimmarit, paikalle kun tuli heilumaan myös joku italialainen kuski jonka nimi meni tosin itseltäni ohi. Se kivikohta kun sattui olemaan ihan suoraan meidän katselupaikan edessä ja kyllä sitä kiveä käytiinkin sitten ihmettelemässä sekä kuskien että yleisön taholta.

 

Ja koska junnu on junnu on junnu, niin arvatenkin junnu vietti suurimman osan ajasta virolaisten huoltoautolla kun se ehti paikalle. Jutteli kuskin ja kartturin kanssa, kiikutti milloin lippua, milloin suklaapatukkaa, milloin pinssiä meille muille ja lopulta totesin jo lapselle, että enää et kyllä mene sinne rallimiehiä häiritsemään. No, siinä määrin hyvin junnu oli ehtinyt jo tuttavuutta heidän kanssaan tehdä että kun tämä käveli huoltoauton ohi niin kartturi huuteli tätä nimeltä käymään uudelleen juttusilla. On ihme pentu!

Viimeiseltä huoltoautopiipahdukselta lapsi palasikin sitten uudessa paidassa jonka kartturi oli tälle kaivellut sponssitavaroiden joukosta. Junnusta tuli nyt totaalinen Kruuda-Järveoja-fani, kyllä se niin on!

 

Tätä paitaa ei ole nyt suostuttu riisumaan rallireissun jälkeen, tänään lienee pakko pakottaa lapsi antamaan paita pesuun. Puolen päivän jälkeen lähdimme rämpimään rallipätkältä metsän läpi pois, vetoautot kun oli vielä ajamassa ja iltapäivästähän Leustu ajettaisiin uusiksi ja suuntasimme kotia kohti. Takaisin saikin ajella täydellisessä rauhassa, liikennettä ei ollut tuohon aikaan vielä juuri yhtään.

Kotiuduttuamme alkoikin säpinä ihan tosissaan, poikasen 16v läppäri oli seonnut sillä aikaa kun olimme pois ja minä koetin saada sitä pelittämään. No, ei pelitä eli todnäk siellä on ohjelmat solmussa. Voi pska! Pari viikkoa sittenhän poikasen pleikkari lakkasi ihan yhtäkkiä toimimasta, ilmeisesti virtalähde pimahti omia aikojaan ja kas, lauantain kunniaksi tämän puhelinkin lukkiutui niin ettei lapsi saanut sitä enää päälle. Kiva!

Kaikkien näiden kummallisuuksien perään anoppi pyörähti käymään mukanaan ukon vanhin ja nuorin sisko, niin ja nuorimman siskon poikakin oli mukana joten hiljaista ja rauhallista ei todellakaan ollut. Eilen olikin sitten onneksi suht rauhallinen meno, junnu sähelsi naapurin pojan kanssa pitkin pihamaita rakennellen milloin mitäkin.

Tänään pitäisi sitten ryhtyä selvittämään loppuja kuvioita ennen töihin paluuta. Perjantainen piipahdus vakuutusyhtiössä kun sai lievän hämmennyksen jälleen kerran nostamaan päätään. Pikkukirpustahan ei ole tullut mitään papereita kotiin ja se parin viikon takainen puheluhan kertoi että vahinkotapahtuma on loppuun käsitelty ja poikanen 19v on korvausvelvollinen tilanteessa. No hups vaan, eipä siitä ole mitään päätöstä vielä tehty vaikka liikennevakuutuksesta onkin korvattu audimiehen korjauskulut, asia lepää edelleen käsittelyssä. Just.

No, poikanen 19v on tuomassa tänään joka tapauksessa rahaa ja hyvä niin, jos tässä sittenkin vielä onni potkaisisi ja homma menisikin vastapuolen maksettavaksi niin olisipa sitten pojalle jemmassa rahaa. Ei paha!

Tämän vakuutuskuvioinnin lisäksi pitäisi soitella eksälle, tarhalle ja pyörähtää kirjastossa, kaupoilla ja vaikkas mitä. Plääh. Millä sitä jaksaa riekkua? Vaan jaa. Luulenpa, että nyt siirryn tämän viimeisen kahvikupposen kautta käynnistelemään tiskikonetta ja viikkailemaan puhtaita vaatteita kaappeihin. Se on moro!