”Hän” on täällä

hupsnukka

 

Nih! Siinä ”HÄN” nyt on. Pienenä, sievänä ja ihan mahdottoman mainiona kulkijana! Ei kolise, ei narise eikä kitise! Kaikki, siis ihan KAIKKI toimii. Oih!

No, ei hän nyt ole ainoa tänään tapahtunut juttu, tokihan tässä on nautiskeltu oikein olan takaa siitä, että ukkopaha otti pekkasen tälle päivälle. Sitä nautintoa suoritettiin simppelisti aamusta asti eli tadaa, maalisudit käsiin ja hupsista hei, nyt on torpan sokkeli maalattu kimpassa kuntoon. Jes!

Sen maalaussessioinnin ajan piha oli täynnä menoa ja meininkiä, naapurin pariskunnan lapsenlapset kun sattui vierailemaan heillä päiväseltään ja kas, tällä puolella aitaahan koko nelipäinen poikalauma touhusi. Siis junnu, spede ja ne kaksi lapsenlasta. Varsin mukavaa ja mainiota menoa, etten sanoisi.

Maalaussessioinnin välissä jouduttiin pitämään pakollinen parin tunnin tauko, kas kun yhtä seinustaa ei päässyt maalaamaan ennen kuin aurinko siirtyi talon nurkan taakse porottamaan. Moinen aika käytettiin hyödyksi ja kokattiin sapuskaa. Edelleen tenavia vilisti kuin vilkkilässä kissoja mutta ihan kivahan se.

Onneksi maalausurakointia päästiin jatkamaan kahden kanttiin sillä siinä kohtaa alkoi olla jo jokseenkin malttamaton olo. No kun tuo uutukainen, se oli saapumassa kolmen-neljän aikaan ja johan sitä alkoi odotella kieli pitkällä. Siis maalaamaan. Ja maalauksen lomassa automyyjäkin soitteli että on huristelemassa meitä kohti, puolisen tuntia ja hän on perillä.

Miten ollakaan aikataulut osui juuri nappiin, me keräsimme maalauskapineita pois juuri samaan aikaan kun myyjä kurvasi pihaan. Paperit kuntoon, maksu ja myyjä jatkoi matkaansa kohti naapurikaupunkia. Me pakkasimme speden kyytiin (prinsessa on tosiaan ollut tiistaista asti kesälomareissussa kaverinsa ja tämän isovanhempien kanssa ja junnu puolestaan säntäsi mummun kanssa mökille) ja suuntasimme uutukaisella rantsuun.

Olin pyhäästi vannonut ja vakuuttanut etten todellakaan aja uutukaista ennen kuin ihan omassa rauhassa sitten joskus, kenties vasta ensi viikolla mutta miten kävikään… Rantsusta kun lähdettiin kotiin totesin ukolle että pah, te menette nyt kotiin ja minä lähden IHAN kaksin kärryn kanssa kauppaan. Siinä kauppareissulla tuli tosin pyörähdettyä ukon siskolla, käytettyä tätä ja kummityttöä ajelulla ja hups, kotiutuessani kotiutui myös prinsessa ja pakkohan se oli lähteä ajelulle tämänkin kanssa.

Että nyt on sitten kuulkaa ajeltu! Nimi tosin on vielä hakusessa, siis uutukaiselle, pikkukirppuhan se ei voi olla sillä pikkukirppu meillä oli jo mutta kukas tämä sitten on… Mietinnän alla, luulenpa, että nimi putkahtaa esiin kunhan olemme ajelleet riittämiin. Ja nyt, taidan mennä ihastelemaan uutukaista. Ja ihmeellistä mittaristoa!

hupsnukka2

 

Ps. junnu hiippasikin mummulle yökylään joten kas, tässähän olisi vielä enemmän aikaa tuijotella kärryä, pitäisikö sitä mennä ihan kiillottamaan peräti?

4 comments on “”Hän” on täällä

    • Kiitos! Hän löysi jo nimensä mutta kieltämättä tuo heitto saa miettimään, oliko hän sittenkään oikeilla jäljillä… Nimien yhtäläisyyksistä päätellen oli 😀

  1. Onnea tästä uutukaisesta kulkukaverista! Meillä meni poikien kirjalliset perjantaina läpi ja yrittävät tänään nyt sitten ajokoetta. Kauhea jännitys sekä opettaja-äidillä että pojilla….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s