No mutta!

Selvästikin parin illan takainen keskustelu speden kanssa on tehnyt ihmeitä. Eilen lapsi uskaltautui ihan ite yläkertaan herättämään isoveikkaa, poikasta 16v, ja jäi istumaankin tämän seuraksi peräti puoleksi tunniksi. Iltapäivästä kun ukko siirtyi töihin lapsi ei kulkenutkaan yksintein perässäni vaan huuteli välillä toisesta huoneesta ”äiti mites menee”. Toki tupakille tuo tuli mukana, tänä aamuna sekään ei ole enää ollut in ja pop vaan toiveena oli että jätän ulko-oven pikkuisen auki kun tupakille menen.

Ehkäpä tämä menee hyvinkin nopeasti nyt ohi, mene ja tiedä. Tällä hetkellä pikkumies istuu tyytyväisenä olkkarissa tuijottamassa junior-kanavaa jonka tilasin tämän tietämättä samalla kun tilasin kanavapakettia elisaviihteeseen. Huomautettakoon että itse istun keittiössä aamukahvittelemassa.

Tämän päivän ohjelma on vielä himppasen auki, kai se olisi pikkupakko pestä pyykkiä ja imuroida vaikka kovin ei moiset touhut innostakaan. Leipoakin toki voisi, ruokaa ei tarvitse laitella sillä jääkaapissa on evästä sekä tälle että huomiselle valmiina. Ehkäpä keskitän tarmoni lähinnä olemiseen, eikös sitä ole siinäkin.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä ihan kaksin miehen kanssa syömään iltasella. Jos speden touhu jatkuu yhtä nousujohteisena niin tämä voitaneen jopa toteuttaa, poikanen 16v kun on lupautunut lapsenvahtihommiin. Henkkoht olen ollut jokseenkin korpeentunut siihen, että tänä kesänä olen totta tosiaan viettänyt koko loman lasten kanssa. Tästä asiasta räpätin ukollekin yhtenä päivänä, etenkin siinä kohtaa kun ukko totesi että no kohtahan se loma on loppu ja sen jälkeen ei tarvitse olla 24/7 omien kanssa.

Haloo ja päivää! Ei kyse ole siitä ettenkö haluaisi nähdä omiani tai olla näiden kanssa vaan simppelisti siitä, että tahtoisin olla edes vähän aikaa ”vapaalla” ihan ilman näitä. Se, että työt jatkuu ei todellakaan tarkoita sitä että hiphei ja hurraa, minun ei tarvitse hoitaa omia joukkojani sillä totuushan on, että edelleen työpäivän jälkeen pitää hoidella ruoat, pyykit ja siivoilut, niin ja läksyt ja pulinat ja puheterapiatreenit ja vaikkas mitä ja tämän lisäksi olen tiukasti kiinni sen liki 8h ei-omassa lapsessa joka on vielä vaativampi kuin yksikään omistani.

Sen, mitä en ole kiinni ohjattavassa olen takuulla edelleen lasten kanssa sillä mehän otamme työkaverin kanssa kahteen pekkaan IPn kontollemme. Siis mikä hemmetin helpottava tekijä se on? Saa mennä pää kolmantena jalkana ja repiä itsestään kaikki mahdolliset ja mahdottomat tehot irti, sekö on sitten sitä rennosti ottamista? Voi huoh tuota miesten ajatusmaailmaa!

Tänä aamuna osui muuten silmiini artikkeli joka olisi ollut juuri passeli eiliseen aivopierupäivään. Geologithan ne on eteviä kertomaan muiden ihmisten älykkyydestä, eikö? Toki kirjoituksessa oli ihan oikeitakin pointteja, vaikka valitettavan vähän niitä löysinkin, mutta jotenkin päällimäisenä jäi ajatuksiin kirjoittajan lausuma hoitoalalla työskentelevistä ihmisistä. ”Mielestäni hoitotyö ei koskaan ollut vaativaa älyllisesti.” Jahas. Geologihan sen tietää, olkoonkin että tämä on joskus työskennellyt vanhainkodissa.

Todnäk aika moni työkaveri on hoitanut, tämä geologi kun on mieshenkilö, osan hänen tehtävistään sillä sellaisia me naiset usein olemme. Miestä on käytetty takuulla monesti vähänkin fyysisesti raskaammissa hommissa ja vastavuoroisesti ne enemmän tunnepuolen jutut on sitten korvauksena hoidettu tämän puolesta jos se on ollut mahdollista.

Toinenkin lausahdus tekstistä löi silmiini; ”En näe mitään syytä hoito-alan palkankorotuksille. Mielestäni nykyinen palkka vastaa koulutusta ja työn vaativuutta. Hoito-ala on mielestäni kutsumus-ala, jolla pärjäävät hyvä-sydämiset mutteivät kovin älykkäät ihmiset.” Saattaa olla geologille täysi yllätys ettei kutsumuksella ruokita perhettä tai makseta asuntolainaa. Bensaakaan ei saa tankkiin vetoamalla siihen että on kutsumustyössään ja hoitaa herra bensakauppiaan mummua työkseen.

Henkkoht, anteeksi pahapäisyyteni, toteaisin että en näe mitään syytä miksi kiviä hyysäävälle ihmiselle pitäisi maksaa ollenkaan palkkaa. Eikö se puhumattomien, kylmien ja liikkumattomien maakappaleiden hinkutus vallankin ole kutsumusala?  On minullakin tuolla hyllyssä muutama kivi, tenavien löytämiä hienoja kappaleita, mutta ei tulisi mieleenikään maksaa heille palkkaa siitä että löysivät pihasta mielestään mahdottoman upean kiven, siis näin kärjistettynä.

Ylemmyydentunto on se joka ihmisen usein alentaa. Ylpeys käy lähes aina lankeamuksen edellä ja tälle herra geologille on tainnut käydä juuri niin. Ja nyt, näiden kärttykommenttejen kautta siirryn hörppäämään aamun viimeisen kahvikupposen ja sen jälkeen virittelen kenties pyykkikoneen rullaamaan…

4 comments on “No mutta!

  1. Hienoa, että jännitystilanteet alkavat helpottaa Speden osalla.
    Miehet eivät voi ymmärtää sitä, että naiset tarvitsevat lapsistaan joskus myös vapaata samoin kuin talouden pidosta. Heillä se aika on niin paljon vähäisempää ei myöskään koskaan niin täysipainoista läsnäoloa. Meillä esim. saattoi mies ihan tyynesti illalla nukkua sohvalla jos olin poissa ja hän oli lasten kanssa. Oliko siinä sitten lapsilla turvallista???

    • Näinpä! Ja onneksi tänään(kin) on vielä parempi päivä kuin eilen mitä spedeen tulee. Taisi puhuminen ajaa pahimmat möröt lapsen mielestä ja sisaruksetkin on pitäneet toista nyt ihan pikkuihmisenä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s