Kaikkea sitä kanssa unessa…

Liekö tässä jonkinasteinen stressi päällä, mene ja tiedä, siinä määrin omalaatuista unta näin yöllä. Omalaatuista ja niin todellista, että heräsin moiseen. Herättyäni olin suorastaan kauhuissani ja vihainenkin itselleni siitä, että en ole nähnyt saati kuullut äidistä aikoihin enkä ole edes yrittänyt tavoittaa häntä. Unen todentuntuisuudesta kertonee sekin, että ehdin herättyäni miettiä mistä ihmeestä osaan lähteä äitiä etsimään, en näet millään saanut mieleeni koska viimeksi edes näin tätä saati juttelin tämän kanssa. Ja mistä ihmeestä löydän äidin puhelinnumeron, aivot kun sitä ei suostuneet kertomaan.

Aika karu fiilis siinä iski kun koetin tiukasti muistella koska ja missä kuulin tämän viimeksi liikkuneen. Ja sitten se pamahti, todellisuus. Eihän äiti ole kadonnut mihinkään, äiti on siellä missä on ollut jo kohta 15 vuoden ajan. Mutta se uni. Se uni oli niin todellinen, aivan kuin oikeasti olisin ihmetellyt äidin tyhjää asuntoa ja haeskellut johtolankoja tämän mahdolliseen olinpaikkaan. Ilmanko niin ajasta ulkona heräsinkin.

Kyllä siinä kotvanen meni ennen kuin osasin rauhoittua takaisin nukkumaan, jotenkin itketti ja hirvitti omien ajatusten tekemä tepponen. Miten pää saattoikin tehdä niin, mene ja tiedä. Aamuyöstä näinkin sitten unta ohjattavasta ja ihan yhtä mahdoton tuo oli unessa kuin keväälläkin, pituutta tosin oli kasvanut aika reippaanlaisesti. Se uni oli tosin silti ihan mukava verrattuna siihen öiseen uneen, se ei ollut mukavaa nähnytkään.

Ex-tein pyörähti eilen ehtoolla palauttamassa kattilan jonka oli lainannut sillä aikaa kun olimme reissussa. Olin jokseenkin ärsyyntynyt moisesta lainaamisesta, minä näet etsin sitä kattilaa kiivaasti täällä päivällä ja olin hetken jo varma, että joku tenavista on vienyt sen leikkeihinsä. Olisi ollut ihan kiva kun teini olisi lainatessa ilmoittanut tai kysynyt käykö moinen, olisin säästynyt etsinnän vaivalta.

Samalla vaihdoin muutaman sanan tämän kanssa mm niistä parista työmaalla olemattomasta päivästä ja edelleen teini väitti kivenkovaan olleensa töissä. Hassua, miksi sitten paikan pomo on kysynyt ukon siskolta että onko teinillä kaikki hyvin, viesti poisjäännistä kun oli tullut myöhään illalla tekstiviestinä? No, minkäs tälle teet. Voin jauhaa tästä loputtomiin teinin kanssa mutta eipä taida auttaa.

Muilta osin eilinen meni kokolailla kaavaillusti. Kotihommia pienesti, kokkailua ja molemmat isommat poikaset pyörähti yllätysvisiitillä frisbeegolf-radalta palaillessaan. Poikasta 16v en olekaan nähnyt liki viikkoon vaikka päivittäin olemmekin jutelleet joten ilmanko lapsi lehahti heti ovesta sisään hiipattuaan selän takaa halaamaan. Ikävä sen on ollut vaikka aina väittääkin ettei ikinä ikävöi…

Tänään pitäisi sitten perehtyä kotihommiin suuremmin. Ukko onneksi riehaantui eilen nurmikonleikkuupuuhiin, minä kävin nyppimässä rikkaruohot kukkapenkeistä ja tänään ukko aikoo testata vieläkö vuosia vajassa lojunut trimmeri toimii edes jotenkin. Se kun ei toiminut kuin jotenkin jo silloin kun se ostettiin joten siksikin on jäänyt lähinnä lojumismoodiin, pensasaitojen alusiinhan tuo olisi varsin hyvä.

Todettakoon muuten näin postauksen päätteeksi että taidanpa tietää mistä se öinen uni tuli; totta tosiaan, äidillähän olisi tänään 62-vuotissyntymäpäivä! Viime vuosina olen, suuresti itseeni pettyen, muistanut syntymäpäivän monesti vasta iltapäivästä, viime vuonna taisin muistaa sen vasta illansuussa joten äiti lienee päättänyt unen kautta korjata tämän asian. Joo-o. Kaikkea sitä.

Taidan nyt siirtyä aamukahvikupposen kanssa kotvaksi pihaa ihmettelemään, se on siis moro ja viettäkää kivaa kesäpäivää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s