Ihan vain tasoituksen vuoksi…

Ei tässä nyt pelkässä suossa ole rämmitty vaikka tuntuu, että kasvoille lävähtävä rätti on se ihan ykkösjuttu tänä kesänä. On tässä ollut upeitakin tapahtumia kuten vakuutusyhtiössä käynti. Sinnehän siis mentiin heti perjantaina pojan mällättyä auton torstaina todeten voi villahattu ja pari varaosaa, sehän on mokoma kiinni yllättäneen sairastapauksen vuoksi. No sehän nyt ei tietenkään ollut se kivakiva juttu, se kivakivajuttu tapahtui seuraavalla viikolla kun sinne pyörähdettiin uudelleen.

Äireen vieressä erittäin vastahakoinen ja kiukkuinen poikanen 19v (hah, muistinpa!!!) joka kyseenalaisti koko jutun. Miks VTTU mä joudun TÄNNE?! No daa, jos ei autoa olis mällätty niin et ehkäs joutus mutta joo, nyt mennään ja hoidetaan se pskaosuus koko sopassa. Aika pian vakuutusyhtiön ovesta sisään astuttuamme tilanne muuttui. Asiakaspalvelijamme ei tajunnut alkuunkaan selitystä jonka poikanen antoi puhelimitse vahinkopäätöksiä tekevälle henkilölle.

Moisesta ymmärtämättömyydestä kieli etenkin asiakaspalvelijan kädet jotka yritti hakea ajolinjoja joita tilanteessa oli käytetty. Ai siis vasemmalle kääntyvän saat ohittaa vasemmalta, siis mitä? Sipisimme hyvin hyvin hiljaa samalla kun poika selosti kerran toisensa perään uudelleen tapahtumasarjaa puhelimeen. Ai siis niin saa tehdä? Siis poliisihan totesi paikalla että poikanen oli syyllinen kääntyessään vasemmalle ja toisen ajoneuvon losauttaessa vasemmalta kylkeen?

Lopulta sipisin kivalle vakuutusihmisellemme että ehkä on aika sitten kirjata tieliikennelain muuttuneen, minun käsitykseni mukaan kun vasemmalle kääntyvä ohitetaan oikealta. Olimme molemmat hyvin hämmentyneitä mutta niin sitä oli virkailija luurissakin. Siis mitä? Siis MITÄ? Siis käännyit vasemmalle ja kaveri OHITTI vasemmalta ja poliisin mielestä SINÄ olit syyllinen? Asiasta ei tehty silti tuossa kohtaa sen isompaa numeroa, toivottiin vaan että lähetän pikkukirpusta ottamani kuvat vakuutusyhtiöön samoin kuin poikanenkin kolaripaikalta ottamansa kuvat. Teimme työtä käskettyä ja lähdimme ajelemaan kauppaan.

Jonne emme muuten koskaan saapuneet sillä liikennevaloissa odotellessamme (minä ajoin, prkl, kukaan ei tule enää KOSKAAN ajamaan minun autollani olkoonkin että kyseessä oli ukon Voldemar jota rakastan kovin) soi puhelimeni. Tulkaapa takaisin ja samantien. Tästä tehdään IHAN KAIKKI PAPERIT, aina piirroksia myöten. Öööö…

Sitten piirrettiin, kirjoitettiin ja tehtiin vaikkas mitä. Vakuutusyhtiö oli erittäin hämmentynyt siitä, ettei poliisi kuvannut yhtään mitään paikalla, ettei mitattu jarrutusjälkiä (joita ei ollut koska osuja itsekin totesi heti mällin satuttua ettei ehtinyt reagoida koko tilanteeseen vaan losautti kylkeen lievällä ylinopeudella tyyliin 70-80 kilsaa tunnissa viidenkympin alueella ja toki muutti sanomansa siinä kohtaa kun poliisit ehti paikalle sen kahden tunnin odottelun jälkeen), kukaan ei saanut huomautusta saati sakkoja eikä ketään edes puhallutettu (!!!) ja kukaan, siis ei kukaan, päässyt edes kirjoittamaan nimeään yhtään mihinkään poliisin lappuseen.

Nyt jännitetään sitten. Koko käsittelyssä tulee menemään aikaa vähintään pari-kolme viikkoa, ehkä enemmän. Vakuutusyhtiö saattaa syödä omaa nilkkaansa tai sitten ei sillä molemmilla on vakuutus samassa firmassa. Toki jokaiselle on selvää, että vähemmän vakuutusyhtiölle tulee kuluja jos onnettomuus menee allekirjoittaneen vakuutukseen sillä daa, liikennevakuutus korvaa vain ja ainoastaan vastapuolen. Jos vastapuolen niin kasko ja liikennevakuutus korvaa kaiken.

Mutta se henkinen tuki. Se oli se juttujen juttu. Ihminen joka seisoi meidän takanamme, iso mies, ja totesi että ei helvetti se näin mene. Ja me pidämme puolta. Ja tiedän, että jos asiaa hoitamaan lähtenyt ihminen ei saa sitä päätöstä mitä toivoo niin tämä vie asian pääkonttorin erityistutkintaan. Että ei. EI SE MENE NÄIN. Poikanen EI sössinyt mitään. Olkoonkin että tällä oli auto täynnä nuoria. Ja ne kuvat. Ne on nyt kaikki vakuutusyhtiöllä, pikkukirppu lepäilee edelleen eksän tallissa odottamassa josko joku vielä tahtoisi tämän tarkistaa.

Niin, että ei. Ei tämä loma nyt ole kuitenkaan ollut silkkaa tiskirättiä vaikka tuntuu että nämä hetkelliset pilkahdukset hyvästä hautautuu koko ajan sen kaiken vähemmän kivan alle. Pikkukirppua on muuten ikävä ja sen mitä tarkoitan, voi ymmärtää vain ihminen joka on ”rakastunut” joskus johonkin autoon. Tahtois mutta pahaa tekee kun tietää ettei enää koskaan saa.

2 comments on “Ihan vain tasoituksen vuoksi…

  1. No vielä kummallisemmalta kuulostaa poliisin toiminta! Kuvat ja puhallutus kyllä luulisi kuuluvan ihan itsestäänselvyyksiin tuollaisessa tapauksessa. Ja tämä toinen vielä noin suurta ylinopeutta! Ei kai voi olla niin, että kun osapuolena on nuoria, toimitaan noin välinpitämättömästi?! Vaikea uskoa…….

  2. No tätäpä nyt on ihmetelty sekä suvun kesken että vakuutusyhtiön edustajan kanssa kovin. Katsotaan mitä tuleman pitää, ihan niin yksoikoisesti asia ei nyt menekään kuin alussa ajateltiin ja hyvä niin, olihan tässä kohtaa touhu vähintäänkin kyseenalaista poliisin osalta…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s